Tällä kertaa blogissa painavampaa asiaa. Luin tällä viikolla Le Ankan yrittäjän Ilkka Lääverin postausta nuoriin kesätyöntekijöihin liittyen. Ilkka kirjoitti todella hienosti, etenkin nuoriin salityöntekijöihin kohdistuvasta rajusta kritiikistä. Tekstissä Lääveri toi esille monien asiakkaiden ongelmallisen tavan olla ankara nuoria ravintolatyöntekijöitä kohtaan, ja pienetkin virheet tuodaan helposti jälkikäteen somessa tai Google-arvostelussa esille, eikä paikan päällä sanota mitään.

Haluan tuoda esille oman näkemykseni palautteenantoon, sekä siihen mitä tulee nuoriin työntekijöihin. Ravintola-ala ei valitettavasti ole tällä hetkellä kovinkaan trendaava ala, eikä Horeca-alalle hakeudu paljoa uusia nuoria. Ahkeria ja innokkaita nuoria on vaikea löytää kesätöihin, saati sitten kokeneempia tekijöitä. Mitä tulee nuoriin ravintolatyöntekijöihin niin salissa, kuin keittiössä, kaikkein tärkeintä on asenne. Kaiken muun voi opettaa, paitsi hyvän asenteen! Sillä, millainen vastaanotto nuorella on ensimmäisessä ravintolatyöpaikassa on valtava merkitys ja se usein näyttää myös suuntaa tulevaisuudelle.

Se miten hänet kohdataan, kuinka häntä opetetaan, neuvotaan ja millaista palautetta hän saa on todella tärkeää, sillä huonot kokemukset saattaa johtaa siihen, että potentiaalinenkin nuori vaihtaa alaa. Nuorissa on tulevaisuus ja ilman uusia ns.”raakileita” ei ravintola-alalla Suomessa ole jatkuvuutta. Tarvitsemme uusia innovaatioita, uutta energiaa ja työllemme jatkajia.

Aloitin oman urani ravintola-alalla Storagessa foodrunnerina. Ravintola oli Turussa todella kovassa nosteessa. Olin juuri aloittanut kokkikoulun ja aloitin kaiken aivan alusta. Minulle opetettiin menu; mitä tarkoittaa kimchi, mitä tarkoittaa fermentoitu, ceviche jne.. alan termistön opin kotona opiskelemalla menuun ulkoa selityslistasta. Pikkuhiljaa sain ottaa omia pöytiä tarjoilijana ja minulle opetettiin viinien perusteita. Olin kuitenkin yli 20v ja kokemusta asiakaspalvelusta oli jo kertynyt kaupan alalta, enkä koskaan ole pelännyt puhua asiakkaille, joten oppiminen oli helpompaa. Vuonna 2018 pääsin ekaa kertaa keittiöön. Ei jumalauta miten jännittynyt olin. Pelkäsin ja kunnioitin mun keittiömestaria niin paljon, että hyvä kun muistin hengittää. Tietysti hän oli ennestään tuttu luukun toiselta puolelta,mutta jokin maaginen raja oli ylitetty laittaessani kokkitakin päälle ja astuessani keittiöön. Olin noviisi, aloittelija. Halusin oppia ja lunastaa paikkani, mutta kyllähän mä mokailin. Mietin, että jos jokaikisestä virheestä olisin saanut huudot ja haukkumista, en tiedä olisinko tässä juuri nyt.

Muistan yhden tapauksen, kun kusin 90kpl brunssille tarkoitettuja maitosuklaavanukkaita. En ollut kypsentänyt massaa ilmeisesti tarpeeksi tms..Seuraavana päivänä mesulta tuli viesti keittiön whatsappiin että ”Maikki, harjotellaas noi maitosuklaavanukkaat uudelleen. Tuu kun tuut” Nousin samantien ylös ja lähdin töihin melkein pa*kat housussa. Juu oli hän pettynyt ja hieman vihainen, mutta huutamisen sijaan hän näytti kädestäpitäen, miten vanukas tehdään oikein. Koko tilanteelle ollaan naurettu myöhemmin ja minulla on ilo kutsua häntä mun mentoriksi ja hyväksi ystäväksi.

Palautteen voima on suunnaton. Niin esihenkilön, kuin asiakkaan. Jostain syystä suomalaiset ovat ankaria antamaan negatiivista palautetta ravintolassa. Miksi kokin tai tarjoilijan moka, olkoon se väärä annos pöytään, unohtunut tilaus tai kiireessä pitkittynyt ruuan odotusaika,on maailmaa kaatava asia ja aiheuttaa niin suurta vihaa. Varmasti muidenkin alojen tekijät saavat kritiikkiä, mutta välillä tuntuu, että ravintolatyöntekijät saavat lokaa niskaan todella helposti ja pienistä asioista. Asiakaspalvelutyössä olevilta oletetaan välillä ihmeitä, eikä katsota tai ymmäretä esim. sitä, että kyseessä voi olla nuori työntekijä, joka saattaa vasta opetella tarjoilua tai kokin työtehtäviä.

Asiakkaana on helppo unohtaa asiakaspalvelijan inhimillisyys ja tilannetaju. Entä jos seuraavan kerran kohdatessasi nuoren työntekijän, haukkumisen tai tiukan somepalautteen sijaan kiittäisit, kannustaisit tai ymmärtäisit. Vahingot tai heikko palvelu tulisi käydä rauhassa ja rakentavasti paikanpäällä ja omasta mielestäni esimerkiksi kokeneemman asiakaspalvelijan kanssa, jolla voi olla enemmän kykyä käydä tapahtunutta virhettä läpi ja hän osaa tarvittaessa ratkaista mahdolliset ongelmatilanteet.

Ilman nuoria, meillä ei ole jatkuvuutta. Nuorien aloittelijoiden joukosta nousee uudet tähdet, jotka myöhemmin kouluttavat kentällä uusia nuoria. Siispä luodaan enemmän mahdollisuuksia oppia ja erehtyä sen sijaan, että lyttäisimme. Kiitos ja kehu ei maksa mitään, mutta haukkuminen saattaa käydä kalliiksi.

Herättikö aihe sinussa ajatuksia? Kommentoi alle tai jaa postaus somessa ja tägää @maijakyyronen ja #misamaratooni

Ihanaa viikonloppua!

-Maikki

Tässä laiskaa sunnuntaipäivää viettäessä päätin kirjoitella uutta postausta. Tällä kertaa ajattelin avata mun aikaa arjen kiireiden ulkopuolella. En niinkään lomareissuja ja juhlahetkiä, vaan enemmänkin harrastuksia ja etenkin DIY settejä mitä kotona teen.Tälleen rentoa rupattelua, ei niinkään painavaa ränttiä.

Olen pienestä asti tykännyt käsitöistä, neulomisesta ja kaikista diy-projekteista. Isoäitini on entinen käsityönopettaja ja häneltä on periytynyt taito käsillä tekemiseen. Teininä vuodet meni vain kilpaurheillessa ja valmentaen, joten aikaa ei käsitöille ollut. Nyt aikuisäiällä ja kolmeakymppiä lähestyessä olen löytänyt taas niiden pariin.

Seuraan somessa paljon kokkeja ja vastaani tuli profiili, joka keskittyy diy, omavaraisuus ja kestävään kehitykseen liittyviin teemoihin. Tajusin et hei, en oo muuten pitkään aikaan tehnyt saippuaa..onkohan mun muotit vielä jossain..Noh..tuumasta toimeen. Ja saippuatehtailu (kirjaimellisesti tehtailu) alkoi, eikä loppua näy.

Saippuatehtailun myötä kiinnostus villiyrtteihin ja luonnonmukaiseen kosmetiikkaan on myös noussut. Pian ryhdyinkin kokeilemaan bodybutterin ja itsetehdyn huulirasvan tekemiseen. Vaatteiden sijaan tilailen netistä saippuamassaa, eteerisiä öljyjä ja muotteja. Samoilen metsässä nuoria koivunlehtiä tai kuusenkerkkiä keräillen ja kuivatellen niitä kotona. Tietysti hyödynnän villiyrttejä ja luonnon antimia myös syötäviin tuotteisiin. Tälläkin hetkellä jääkaapista löytyy pikkelöityä ruusua, syreenisiirappia ja koivunlehdillä maustettuja suolakurkkuja.

Valmistin myös yrteistä erilaisia öljyjä ja käytän niitä huulivoiteissa ja vartaloöljyissä. Mikä sen parempi, kun itsetehty saippua tai vartalovoide, joka on luonnonmukainen ja tiedät 100% , mitä se sisältää. Nykyään saan tosi paljon kiksejä siitä, että jokin on itsetehtyä. On se sitten ruokaa, siemenistä itsekasvatettuja kukkia tai yrttejä, makrameamppeli olohuoneessa tai kotikosmetiikkaa. Tunnen, että siinä on jotain spesiaalia, kun annat lahjaksi jotain itsetehtyä. Kaikkien lahjojen ei tarvitse olla mielestäni kalliita rahallisesti, vaan arvo tulee siitä, että olet antanut lahjalle aikaa ja omaa osaamistasi. Lisäksi uskon käytännöllisten lahjojen voimaan. Siksi läheiseni on viime joulunakin saanut lahjaksi saippuaa, sytykesipsejä, pyykkietikkaa jne. Jokainen tuomitkoon itse, onko nämä paskoja lahjoja vai ei.

Itseasiassa juuri tänä aamuna kävin hakemassa postista lisää saippuantekovälineitä ja kokeilin paria erilaista uutta saippuaa. Liitän nämä mun diy projektit vahvasti kokkaamiseen, sillä kuten kokkaamisessa, kädenjälki näkyy ja omalla luovuudella synnytät jotain näkyvää, käsin kosketettavaa ja itsesi näköistä. Jotain, jossa vain luovuus on rajana.

Saatan sivuuttaa tätä aihetta vielä seuraavassa postauksessa, sillä tavoitteena on kirjoittaa kokin vapaapäivä vol 2 jossain kohtaa.

Ihanaa, laiskaa aj luovuudentäyteistä sunnuntaita kaikille!

-Maikki