Paris never again
Vihdoin tämä päivä on koittanut! Olen takaisin lentokentällä. En olisi uskonut, että voi olla iloinen siitä, että pääsen takaisin kotiin. Pariisi oli kaikkea muuta kuin kuvankaunista maisemaa, ihanaa tunnelmaa hyvän kahvin ja croissantin tuoksun leijaillessa ilmassa.
Stereotypiat ei tule tyhjästä ja se tuli huomattua. Pariisilaiset ovat pääosin aika töykeää kansaa. Kun et ole fluent ranskan kielessä, niin palvelua et saa. Yritin tervehtiä ja kiittää ranskaksi, mutta valitettavasti se ei oikeuttanut ystävälliseen palveluun. Suurimmalla osalla perusilme on tympeä. Ja kun osoittaudut turistiksi niin naama vääntyy vieläkin tympeämmäksi. Kokemukseni Pariisista ei ollut siis paras. Onhan Eiffel ym . nähtävyydet kauniita, mutta ne ei korvaa Pariisin älytöntä hintatasoa ja välinpitämättömiä ihmisiä. Siispä ei jatkoon.
Lentokoneeseen boardingia odotellessa on oiva aika koota ajatuksia tästä reissusta. Päivitän sen positiivisimman eli itse suurlähetystökeikan eri päivitykseen.
Ranskaa pidetään länsimaalaisen gastronomian mekkana. Valitettavasti tältäkin osin kokemukseni jäi vajaaksi. Budjettisyistä Michelin-tähtipaikat jäi kokematta. Perus bistrot ja brasseriet sen sijaan tuli koluttua. Hinnat oli samaa tasoa, kuin Suomessa, paitsi viini joka oli pääosin huomattavasti edullisempaa. Hyvää viiniä Ranskasta saa, siitä ei pääse mihinkään.
Turvallisin ja maukkain valinta ravintoloissa oli ehdottomasti ranskalainen sipulikeitto. Sitä tuli nautiskeltua pariinkin otteeseen. Lämmin keitto ja iso lasi (tai kaksi) punaviiniä toimi hyvin viileässä ilmassa. Sipulikeitto on kieltämättä aliarvostettu ruoka.
Olen yllättynyt siitä, kuinka kankeaa palvelu yleisesti oli Pariisissa. Asiakkaita otettiin sisään kyllä mielellään, mutta istumaan pääsemisen jälkeen ei palvelua juuri näkynyt.
Mieleeni heräsi kuva, että paljon halutaan asiakkaita, muttei tajuta palvella yhtä hanakasti. Eräässäkin ravintolassa odotimme listoja ja tilaamista varmaan 20min. Tilasimme viiniä, jota odotimme 10min. Siinä ajassa olisimme ehtineet jo syödä ja juoda hyvällä rahalla. Ehkä asiakaspalvelijat eivät tajunneet markkinarakoa. Tätä näytti tapahtuvan useammassa pöydässä. Ruoka ei ollut kummoista, joten oli selvää, ettemme tehneet lisätilausta tai jääneet jälkiruualle.
Hieman harmi, että kokemukseni Pariisista oli mitä oli. Onneksi hyviäkin kokemuksia löytyi ja niitä tarjoili Pierre Herme upeine macaronseineen. Valehtelematta parhaita kokemuksia ikinä. Makujen täydellinen tasapaino, suussa sulava rakenne ja samettinen pehmeys. Maistelin myös överimakeita leivonnaisia, kuten salted caramel eclairia. Ilman Hermeen macaronseja olisi ollut aika ankeaa. Budjettisyistä kokkasimme enimmäkseen Airbnb asunnossamme tavallista kotiruokaa, usemmiten pastaa. Kokin lompakko (ja puntari) ei olisi kestänyt syödä ulkona joka ilta.
Gastronomian mekaksi en siis oman kokemuksen mukaan Pariisia kutsuisi, saati osta heti uusia lentoja Ranskaan, mutta yhtä kokemusta rikkaampana palaan kotiin mieli hieman avarampana ja lompakko laihempana.