”Teamwork makes the team work”

Takana on upea Nollan syntymäpäivä ja Switch off -viikonloppu. Saatiin aivan upeita vieraita ja koko tunnelma talossa oli ihana! Juhlittuamme Nollan syntymäpäiviä ravintola-alan kolleegoiden kanssa, sain inspiraation kirjoittaa uuden postauksen. Siispä kone syliin ja Paavon kanssa parvekkeelle naputtelemaan. Tästä puuttuu vaan lasi viiniä vierestä..

Kuten blogin otsikkokin kertoo, tämän päivän aiheena on tiimityö ja ehkä laajemmin yhteisöllisyys ravintola-alalla. Someaikakautena on todella helppo seurata eri ravintoloita ja kokkeja niin Suomen, kuin ulkomaiden skenessä. Kontaktoiminen  on helpompaa, ja esimerkiksi Instagram helpottaa meitä kokkeja pysymään ns. ”skenen sisällä”. Oma fiilikseni somesta tässä mielessä on erittäinkin positiivinen. On mielenkiintoista seurata mitä muut tekee ja helppo osoittaa tukea ja kannustusta myös muille, sekä ”shoutouttaa”muita, ja tietenkin saada omaa tekemistä esille.

Olen siitä onnellisessa asemassa, että lähes kaikki entiset kolleegani eri ravintoloissa ovat olleet huipputyyppejä. Tosi erilaisia ja eri elämän osa-alueilta, eri ikäisiä ja eri kansalaisuuksista, mutta kaikki ovat olleet pääosin mukavia ja heidän kanssaan on ollut ilo tehdä töitä. Tunnen välillä huonoa omaatuntoa siitä, etten enemmän pidä yhteyttä näihin ihmisiin. Kyse ei ole siitä etteikö välttämättä kiinnostaisi, vaan siitä, että aikaa ei vaan riitä ihan kaikille. Silti ajattelen heitä lämmöllä ja muistelen hyviä yhteisiä hetkiä.

Se on sanomattakin selvää, että keittiössä ja ravintolassa yleensäkin hioutuu yhteen aika vahvasti, koska tehdään niin tiiviisti yhdessä töitä. Töiden lomassa tutustutaan, jutellaan, avaudutaan, nauretaan (hysteerisestikin), joskus jopa itketään ja kirotaan. Opitaan tuntemaan kumppanit, lapset, kissat, koirat ja vanhemmat.

Serviisipaineet koetaan yhdessä, ollaan yksi tiimi, jossa jokaisella on oma paikka, mutta silti sama päämäärä. Kolme parhainta ystävääni olen löytänyt juurikin työpaikalta. Kaksi tarttui mukaan jo 2018 ja heidän kanssa olen kokenut yhdessä helvetin ja enemmänkin. Nykyään he ovat minulle läheisempiä kuin biologinen perheeni ja ovat osa valittua perhettäni. Uusin lisäys tarttui mukaan noin vuosi sitten; sielunsisko, jonka kanssa koskaan ei ole tylsää tai lopu puheenaiheet.

Toukokuussa osallistuin ravintola Palacessa järjestettyihin Michelin gaalan prepartyihin. Oli niin kiva päästä tutustumaan alan huippuihin ja kolleegoihin eri ravintoloista. Sama tunne oli eilen. Monien ravintola-alan ihmisten kanssa moroteltiin, keskusteltiin yhteisistä tutuista, jaettiin kokemuksia ja naurettiin.

Yhteistyössä on voimaa!

Eilen kävin erään tutun kokin kanssa aamu kolmelta silmiä avaavan keskustelun. Puhuimme mm. siitä miten usein ravintola-alan joukosta erottuu ne ihmiset, jotka kannustavat muita, ovat sosiaalisia, kontaktoituvat, ja sitten ne, ketkä puhuvat selän takana pahaa, mollaavat ja kadehtivat. Valitettavasti molemmat toimintatavat nähdään ja kuullaan ja sana kierii nopeaa. ”Sitä saa mitä tilaa” ja se millaista energiaa välität ulospäin, sitä saat myös takaisin. Mä en ole koskaan ymmärtänyt, miksi pitäisi painaa muita alas tai vähätellä nostaakseen itseään ylös. Tunnen tällaisia ihmisiä ja olen saanut osani tästä ja se on vahvistanut käsitystäni siitä, että en koskaan, nyt tai tulevaisuudessa halua olla sellainen. Haluan ennemmin nostaa muita ja jos olen sitä mieltä, että joku tekee todella siistiä safkaa tai jollain on super konsepti, miksen kertoisi sitä hänelle?

Tiimi on juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Pieni kilpailu on tervettä keittiön sisällä, sillä se saa yrittämään enemmän, mutta en ole koskaan ymmärtänyt toisten sabotointia tai ns. ”bussin alle heittämistä”. Ehkä uskon hyvään ja pahaan karmaan liikaa. Ja siihen että m*lkku on m*lkku, vaikka voissa paistaisi. Suomessa on aika tiivis ravintolayhteisö ja se on mielestäni ihan super juttu! Mä ainakin nautin tilanteista, kun keräännytään yhteen ja pidetään yhdessä hauskaa, työpaikkaa, sukupuolta, ikää, kokemusvuosia tai vaikka kansalaisuutta katsomatta. Kaikilla meillä kokeilla on kuitenkin samanlainen ruokaa ja kokkaamista rakastava sydän ja sisällä joku intohimo tai palo tähän, olkoon se suuri tai pieni.

Olen onnellinen siitä, että saan tehdä nykyiselle työnantajalleni Albertille töitä. Jokainen työpäivä alkaa sillä, kun saavun paikalle ja me halataan… usein myös lähtiessä. Kysytään mitä kuuluu ja miten menee. Eikä se syö yhtään hänen auktoriteettiään tai uskottavuutta kokkina tai esihenkilönä muiden silmissä, päinvastoin. Olemme tiimi ja meitä pitää yhdessä molemminpuolinen kunnioitus toisiamme kohtaan tiimin kesken. Parhaillaan tiimissä on sellaista raakaa potentiaalia ja voimaa, että kun kokit lyö voimansa yhteen, ollaan vahvempia kuin kukaan olisi yksinään.

Olen tavannut upeita ihmisiä vuosien varrella ravintola-alalta ja en malta odottaa ketä kaikkia pääsen vielä tapaamaan. Koska vaikka ruoka olisi kuinka hyvää, et sä muistele vuosien päästä välttämättä annoksia, joita olet tehnyt, vaan ihmisiä joiden kanssa olet ne tehnyt :)

Ihanaa laiskaa sunnuntaita!

-Maikki