Tiedonjanoa ja taitoja

Se kellä tieto on, sen jakakoon vai miten se meni? Istun tällä hetkellä Helsinki-Vantaan lentokentällä ja odotan mun lentoa Roomaan. Tähän heti kärkeen shoutout HKI-Vantaan lentokentälle. Homma toimii ja palvelu on hyvää!  Eka loma sitten viime elokuun viikon kesäloman. Lähdin Bolognasta kesäkuussa 2023 ja sen jälkeen en ole Italiaan vielä päässyt. Joka päivä sydän kaipaa takaisin ja rakkaat ihmiset pyörii mielessä…ja ruoka. Onneksi noin neljän tunnin päästä oon varmaan jo Aperol spritz kädessä +35 asteen lämmössä kuvankauniissa Roomassa🤍

Sitä ennen ajattelin käyttää aikani hyödyksi ja kirjoitella mun viime maanantain puuhasteluja Turun ammatti-instituutilla, sekä hieman ajatuksia ammatillisesta koulutuksesta ja oppimisesta.

Jyri kyseli milloin tulisin taas vierailulle mun entiselle koululle ja pitämään tuntia hänen ryhmälle. Sovittiin päivä ja eikun Opel tulille. Olen kerran aiemminkin käynyt vierailulla pitämässä tuntia. Silloin aiheena oli Art of  plating. Kertasimme alkuun teoriaa ja klassisia esillelaittosääntöjä, teimme esillelaittoharjoituksia yhdessä ja näytin muutamia tekniikoita. Lopuksi katsoimme mun tekemistä annoksista kuvia vuosien varrelta. Vitsi mikä kehitys 😅

Tällä kertaa toteutimme enemmän Nollan tyylistä ruokaa ja pääsin testaamaan paria annosideaa samalla (kaksi kärpästä yhdellä iskulla). Toteutimme kolmen ruokalajin menun; alkuruuaksi sokerisuolattua, hiillostettua siikaa, pikkelimansikka escabeche, savustettua tomaattia ja lipstikkaa, pääruuaksi tattari-karamellisoitu sipuli kaalikääryle ja beurre noisette, ja jälkiruuaksi kurkku-inkiväärisorbet, jugurttijäätelö ja  varsisellerichutneyta.

Tällä kertaa kyseessä oli pääosin ulkomaalaisista opiskelijoista koostuva aikuisryhmä. Vitsi mitä tehotätejä sieltä löytyikään! En tiedä miten opettajat selviää kymmenenkin opiskelijan kanssa yhtäaikaa, saati sitten isomman ryhmäkoon kanssa. Itsellä teki töitä jo noin kymmenen opiskelijaa, jotka vuoronperään huuteli ”Opettaja!”. Opettajakoulutustahan mulla ei ole ja olen aivan amatööri siinä. Nauratti kun jengi puhutteli mua opettajana. Maikki pian 28v, neiti opettaja.

Mulle on valmistumisesta asti ollut tärkeää, että pääsen jalkautumaan niin sanotusti kentältä takaisin koululle. Muistan elävästi miten tärkeää ja mielenkiintoista itselle oli, kun joku vieraileva kokki tai keittiömestari tuli opettamaan ja jakamaan oppejaan. Jalkautuminen koululle on ollut loistava mahdollisuus löytää myös työharjoittelijoita ja innostaa opiskelijoita hakemaan eri harkkapaikkoihin. Koen mun roolin tärkeäksi juurikin innostajana, opettajana ja tietynlaisena roolimallina. En ole vielä maailmankuulu huippukokki, mutta urani on ollut nousujohteinen, ja haluan esimerkilläni näyttää, että kovalla työllä ja rohkeilla valinnoilla voi päästä pitkälle ja kokoajan eteenpäin kohti unelmiaan.

 

Tässä välissä täytyy kehuskella hieman, että juuri saavuin Leonardo da Vincin lentokentälle Fiumicinoon Roomaan. Rakas kolleegani, ystäväni Paola, jonka hyvästelin viime kesänä Bolognan lentokentällä on matkalla Lissabonista Roomaan ja  vietetään yhteinen loma matkaten pitkin Italiaa 8 päivän ajan🤍

Hauskinta tässä tiedon jakamisessa ja opettamisessa on jatkumo. Edelleen minä kysyn itseä viisaammilta neuvoa ja konsultaatiota mieltä askarruttavissa asioissa. Minulta puolestaan tullaan kysymään samalla tavalla neuvoa. Ennen olin vain nuori kokki, joka kyseli muilta ja imi tietoa, nyt on tullut ns.”uutta sukupolvea” joka voi imeä minusta tietoa ja oppeja. Tämä ei tietenkään poista omaa tiedonjanoa ja tarvetta kysyä apua viisaammilta. Tällä alalla ei ole koskaan valmis vaan oppimisen täytyy olla jatkuvaa ja pyrkiä kehittämään itseään kokoajan. Tämän viestin halusin tuoda myös ammatti-instituutin opiskelijoille. Kyselkää paljon ja imekää kaikki tieto, minkä saatte. Vaikkei kaikkea voi muistaa kerralla, jää jokaisesta opista jonkinlainen muistijälki myöhempää käyttöä varten. Ja onhan oma keittiöopettajani Jyri mullle todella tärkeä edelleen. Hän löytää aina kannustavat sanat, hänen kanssa jaetaan kuulumisia ja hän on seurannut uraani ja matkojani alusta asti. En voisi olla kiitollisempi hänelle kaikista niistä opeista, sanoista ja siitä lempeydestä mitä häneltä edelleen saan. Hän tuntee mut ja edelleen voin laittaa itkuista ääniviestiä kamalan työpäivän jälkeen hänelle ja itkeä kuinka epäonnistunut olen ja miten kaikki on paskaa. Näissäkin tilanteissa hän löytää oikeat kannustavat sanat ja rohkaisee nostamaan pään pystyyn ja yrittämään.

Valitettavasti Suomessa ammatillinen koulutus välillä ajautuu liian kauas ns.”kentästä”. Opetuskeittiö ja koulun ravintola ei aina vastaa oikeaa ravintolaa ja etenkin raaka-aineiden saanti on rajallista. Selvää on myös, että yksilöllinen opetus kärsii myös jos ryhmäkoot ovat suuret. Siksi koen tärkeänä välillä meidän ravintoloissa työskentelevien jalkautumisen kouluympäristöön. Unelmani on lanseerata joskus kummikokki ohjelma, jossa opiskelijat saisivat eri tyyppisistä ravintoloista kokin tai keittiömestarin ”kummiksi”/mentoriksi, jonka avulla voisi kontaktoitua työelämään, saada esimerkkiä ja innostusta. Lisäksi Kummikokki toimintaan voisi kuulua yhteisiä kokkailuhetkiä/teemapäiviä tai keskenäisiä kilpailuja, jossa kokkiopiskelija kisaa ja kummikokki olisi assistentti. Miksipä ei? Uskon, että oikeat tekijätkin tähän löytyisi, mutta ainoana esteenä usein on koulutaho tai aika (ja raha).

Täyspäiväistä opettajaa (suostuttelusta huolimatta) minusta tulee. Itse kouluttaminen on kivaa, mutta paperihommat, Wilman pyörittäminen jne ei kiinnosta sitten lainkaan. Tyydyn satunnaisiin vierailuihin ja pyrin työelämästä käsin nostamaan Suomen ammatillista osaamista.

Työtäni, erilaisia projekteja ja yksityiselämääni voi seurata somesta @maijakyyronen 🤍 Nyt mä lähden ostamaan lippua Roma Terminiin ja nauttimaan Rooman helteistä! Ciao!

-Maikki