Ladataan...
Misplaced

Aloitin työt noin reilu kuukausi sitten. Alkuperäinen suunnitelma oli aloittaa lempeästi keikkaillen syksyllä ja pikkuhiljaa nostaa viikoittaista tuntimäärää, mutta minusta riippumattomista syistä näin ei käynyt. Niinpä rysäytin sitten vuoden alusta suoraan 100%:een kokoaikatyöhön, onneksi edes päivätyöhön. 

Ja ei hyvää päivää. Työ on kivaa, työyhteisö ja työkaverit mukavia ja olen oikein mielelläni jälleen työelämässä. Mutta en 100%:lla (mikä minun alallani muuten tarkoittaa 38,25h/viikossa ilman ylitöitä). Eihän tässä ole mitään järkeä. Aamulla et ehdi nähdä lasta lainkaan tai sitten raahaat sen hoitoon seitsemäksi. Töiden jälkeen haet sen kotiin, sitten syödään, sitten on pari tuntia aikaa yhdessäoloon ja sitten onkin aika laittaa lapsi iltapalan kautta nukkumaan. Olisi myös ruoanlaitto, kaupassa käynti, siivous, pyykit, ja tosiaan myös se parisuhde. Parhaillaan nukkumaanmenosta menee 19h ennenkuin näen lastani taas. Ketä tämä tällainen elämä palvelee?

Onneksi miehellä on mahdollisuus joustaa, viedä lapsi usein hoitoon vasta ysiksi ja yhtä usein hakea se jo kolmelta. Ihana, joustava Mies! Onneksi tämä on määräaikainen sijaisuus, joka joko loppuu ennen kesää tai, yllättäen, jatkuu kesän yli niin, että minulla on mahdollisuus tehdä nelipäiväistä työviikkoa - yksi päivä viikossa vähemmän tätä rumbaa, loput neljä sitä samaa shaibaa. Haluaisin kovasti sanoa kiitos ei ja jäädä kesäksi hoitovapaalle, mutten tiedä onko minulla tulevien töiden kannalta varaa tehdä niin. Täällä pääkaupunkiseudulla kun työt eivät vain tipu syliin, niistä taistellaan. Ja hoitoalalla kesä on otollisinta aikaa saada jalkaa oven väliin, valitettavasti, koska silloin on pulaa työntekijöistä. Ymmärrän myös että töitäkin on tehtävä, enkä ihan työttömäksikään haluaisi heittäytyä.

Toivoisin, että olisi olemassa joku vähän joustavampi ratkaisu, joka tukisi pienten lasten vanhempia palaamaan halutessaan kevyemmin työelämään. Ehkä se onkin vain ammatinvalintakysymys. Sairaalassa kun ei voi mennä töihin vain klo 9-14. 

Ladataan...
Misplaced

Toivuttuamme riittävästi kesän matkoista päätimme lähteä Euroopan joulumarkkinoille nyt kun on vielä aikaa, sillä aloitan työt tammikuussa. Varasimme Finnairilta suorat lennot Prahaan kohtuuhintaan  (aikomus oli sinne jo viime vuonna mutta päädyimmekin tuolloin helppouden vuoksi Tallinnaan). Parituntinen lento meni kivasti, reilu 1,5v on jo siitä ihanassa iässä että sen kanssa voi neuvotella asioista tiettyyn pisteeseen asti. Tabletti, rusinat ja tissi pelastavat sen jälkeen.  Luojan kiitos kohta tuo lapsi on 2v, ja sille täytyy saa ostaa oma paikka. 

Majoitusta pohdimme pitkään ja päädyimme lopulta vuokraamaan asunnon.  Luin aikanaan Isyyspakkauksen Tommin jutun siitä kuinka he majoittuvat lapsen kanssa reissussa mieluumin asuntoon,  ja se sai jo aikana ennen lapsia minut vakuuttuneeksi kyseisen majoitusmuodon toimivuudesta (tosin me emme ole koskaan käyttäneet AirBnb:tä kuten Tommi,  vaan yleensä Booking.comia ja joskus,  kuten nyt,  suoraan majoittajan omia sivuja). Ja nyt olen myyty: meillä on keittiö kaikilla herkuilla, olohuone sohvalla, jättisängyllä ja telkkarilla jossa on Netflix sekä kylppäri, jossa on amme ja pyykinpesukone. Miettikää mitä luksusta on nukuttaa taapero päiväunille sängylle,  keittää teet ja istua katsomaan Netflixiä. Tai pitkän päivän jälkeen upota ammeeseen. Matkustamme myös jälleen pelkillä käsimatkatavaroilla, koska pyykkikone (ei tarvitse ottaa niin paljon vaihtovaatteita). Ja tämä oli halvempi kuin moni alle 20 neliön hotellihuone.  Niin ja ihan vanhankaupungin sydämessä. 

Ja täällä sitä nyt ollaan.  Praha on ehdottoman ihana talvella,  joulun alla,  valoineen ja markkinoineen. Jätimme rattaat kotiin mutta kyllä niidenkin kanssa olisi pärjännyt (tosin ei tässä asunnossa, 4. kerroksessa ilman hissiä). Kantoreppu pelastaa ne hetket, kun taapero ei jaksa kävellä. Kesällä täällä tuskin viihtyisimme, mutta joulukaupunki tämä ehdottomasti on, vaikka lumi puuttuukin. Vaeltelemme vanhan kaupungin kaduilla, juomme hehkuviiniä, syömme paikallisia herkkuja, kiertelemme nähtävyyksiä ja tietty  käymme joulumarkkinoilla (ja niistä jokaisella on aitauksessa joku lammas, poni tai aasi jota silittää tai ruokkia). Ihanaa olla jälleen reissussa, ja nyt tasapainoisesti: ei pelkästään aikuisten,  muttei myöskään vain lapsen ehdoilla.  Kaikille löytyy jotain,  ja tämän ikäinen lapsi on muutenkin aika kiitollinen matkakaveri, sille riittää legokissa asuntoon ja joku poni taputeltavaksi markkinoilla. Lokit, joki ja laivat ovat taaperon mielestä siistimpi juttu kuin mikään leikkipuisto tai lasten ohjelmat.  Kolme yötä ja neljä päivää osoittautui sopivan rauhalliseksi tahdiksi, tosin yhtä päivää lyhyempikin olisi riittänyt vanhaan kaupunkiin. Eipähän tarvitse harmitella sitä, että päivittäin vietämme useamman tunnin asunnolla päiväunien takia. Ei haittaa! 

Tämänhetkiset vinkkini taaperon kanssa olisivat pikaisesti nämä: 

1. Valitse kohde hyvin.  Mitä lyhyempi lento,  sen parempi,  ja tsekkaa myös aika itsellesi sopivimmaksi. Koko kohteen ei tarvitse olla lapsiperheparatiisi, taaperoille löytyy tekemistä melko helpolla (esim pulujen jahtaaminen, autojen/koirien/etc katselu ja suoraa viivaa kävely ovat hyviä aktiviteetteja 1,5 -vuotiaalle). 

2. Valitse matkan muut aspektit hyvin: majoitus sen mukaan, vietetäänkö siellä aikaa vai ei,  lapsen kulkuvälineet  (kantoväline, rattaat vai ei mitään) ja aikuisten (jalat, julkiset vai vuokra-auto?). Julkisilla kulkiessa ei tarvitse miettiä turvaistuimia. Mieti myös miten lapsesi päivä- ja yöunet toteutuvat matkalla. Me olemme saaneet jokaiseen hotellihuoneeseen ja asuntoon matkasängyn vauvalle,  omaa emme ole edes hankkineet. 

3. Tunne taaperosi. Pienillä jutuilla pääsee pitkälle: rusinat tai vastaava pikku eväs, pari kosteuspyyhettä, pieni lelu ja vaikka tabletti mukaan varuiksi ja käyttöön vain tarvittaessa. Me nappasimme kentältä paperisen lasten esitteen ja kynän,  joiden parissa tyttömme on viihtynyt koko matkan kahviloissa ja ravintoloissa. Joustoa vain sen verran kuin lapsi sietää, ja palautumis/lepoaikaa riittävästi kaikille. 

Tämä reissu on palauttanut uskoni matkusteluun tällä kokoonpanolla ja siihen, että kyllä tämä tästä helpottaa kun lapsi kasvaa.  Rohkeasti vaan reissuun taaperoiden kanssa!

Ladataan...
Misplaced

Tyttäreni on ollut nyt päiväkodissa kuusi viikkoa. Aluksi ajatuksena oli, että hän olisi mahdollisesti siellä vain 3-4 päivää viikossa ja lyhyitä päiviä, mutta tässä ollaan edetty lapsen ehdoilla päiväkodin reunaehtojen mukaan, joten nyt hän on itseasiassa päiväkodissa 4-5 päivää viikossa, yleensä 6h päivässä. Koska kyseessä ei ole vuoropäiväkoti, lapsien tulisi olla päiväkodissa klo 9 mennessä, ja koska meidän kohdallamme pelkkä aamupäivähoito ei vain tunnu toimivan, haen lapsen päiväunien jälkeen - mutta niiden jälkeen täytyy ensin syödä välipala, ja sitten vielä vähän leikkiä, eli käytännössä lapsen hoitopäivä on tällä hetkellä klo 9-15. Se tuntuu sopivan kaikille. Luonnostaan klo 7-7.30 maissa heräävä lapsi saa nousta omaan tahtiinsa, tissitellä rauhassa, syödä aamupalan rauhassa, leikkiä vähän ja lähteä sitten hoitoon. Aiempi klo 14.30 hakuaika myöhäistettiin klo 15, koska leikit jäivät aina kesken. Kotiin pyöräillään 10 minuuttia, joten loppupäivään jää vielä runsaasti aikaa leikkiä ulkona ja sisällä, syödä, halia, lukea ja touhuta yhdessä. 

Olen niin positiivisesti yllättynyt päivähoidon aloituksesta, että taisin lähteä koko hommaan aika ennakkoluuloisesti. Ensinnäkin tyttäremme rakastaa päiväkotia, sen leluja, sen tiloja ja sen ihmisiä. Tilat on suunniteltu hyvin niin, että 11 lapsen ryhmällä on oikeastaan 3-4 erillistä mutta yhtenäistä leikkitilaa, joita aikuiset pystyvät valvomaan yhtä aikaa. Hoitajat (1 lastentarhaopettaja ja 2 lastenhoitajaa) ovat mukavia, ja lapsi on ottanut heidät omakseen ensi päivistä lähtien. Mutta ehkä parasta ikinä on se, että lapsi on saanu kavereita: muutaman samanikäisen tai vähän vanhemman lapsen, joiden kanssa hän leikkii, joiden nimiä hän toistaa kotona hymyillen, joita hän ikävöi viikonloppuisin. En ollut ymmärtänytkään ennen, miten tärkeitä ystävät voivat jo puolitoistavuotiaalle olla! Kyllähän me olemme toisia lapsia tavanneet, mutta emme näin säännöllisesti, ja nyt vasta L alkaa selvästi olla iässä, jossa opitaan leikkimään myös toisten kanssa, eikä vain rinnakkain. 

En tiedä johtuuko hyvä sopeutuminen hitaasta, pehmeästä aloituksesta, vai oliko lapseni vain nyt juuri oikein "päiväkotikypsä". 

Pehmeä lasku

Meidän päiväkodissamme on käytössä pehmeä lasku, jota suositellaan etenkin 0-2 -vuotiaille 1-2 viikon ajaksi ennen päiväkodin varsinaista aloitusta helpottamaan sopeutumista uuteen arkeen. Minulle tämä oli kokonaan uusi juttu, eikä tutuillani tai varhaiskasvatuksen parissa työskentelevillä sukulaisillani ja perheenjäsenilläni ollut juuri kokemuksia siitä, sillä useissa kunnissa ilmeisesti lapsen kanssa käydään ehkä yhden kerran tutustumassa päiväkotiin ja sitten se dumpataan sinne jo pysyvästi. En siis oikein tiennyt mitä odottaa: puhelimessa sovittiin, että pehmeä lasku kestää 1-2 viikkoa minun työtilanteestani ja lapsen tarpeista riippuen, ja käskettiin tulla ensimmäisenä päivänä ulos ulkovaatteissa klo 9:30, mutta siinä kaikki. Mitä se siis edes tarkoittaa?

Käytännössä sitä, että lapsi käy alkuun päiväkodissa toisen vanhemman kanssa lyhyitä hetkiä kerrallaan, koko ajan pidentyvästi tietenkin, jolloin siirtyminen varsinaiseen päiväkotiarkeen sujuu helpommin. Meillä homma toimi näin:

* 1. pvä: olimme päiväkodin pihalla leikkimässä 1,5h ja siinä kaikki. Tämä päivä tuntui vähän turhalta, enkä oikein osaa sanoa oliko se meille tarpeellinen. Vettä satoi kaatamalla, joten lapsukaiseni lähinnä maleksi pihalla ihmeissään ja katseli, kun muut leikkivät. Päiväkodissa yht. 1,5h.

* 2. pvä: Saimme aloittaa menemällä sisälle klo 9, tutustumalla paikkoihin, ja sitten lähdettiin ulos yhdessä muiden kanssa klo 9:30. Lapsi oli haltioissaan aivan kaikesta ja meni heti mukaan leikkeihin taakseen katsomatta. Viivyimme päiväkodissa klo 11 saakka, jolloin muut lähtivät sisälle syömään ja päiväunille, me kotiin samoihin hommiin. Tämä oli enemmän sitä, mitä olin odottanutkin. Olin edelleen mukana menossa koko ajan, mutta lapsi ei juuri roikkunut minussa, korkeintaan välillä varmisti, että olen vielä paikalla. Saimme enemmän informaatiota tulevasta viikosta, mutta edelleen kaikki oli ärsyttävän epämääräistä. Päiväkodissa yht. 2h.

* 3. pvä:  Tulimme päiväkotiin jo 8:30, joten lapsi ehti leikkiä sisällä kunnolla ennen ulkoilua. Hän oli jälleen riemuissaan päiväkodista ja leikki innoissaan, joten klo 9 sanoin sovitusti lähteväni "kauppaan", ja menin puoleksi tunniksi päiväkodin kokoustiloihin. Lähteminen aiheutti itkun, joka loppui lähes välittömästi kun äiti oli hävinnyt näkyvistä, joskin takaisin tultuani murunen ripustautui minuun eikä ulkona päästänyt minua silmistään. Lähdimme jälleen kotiin klo 11, sillä päiväkodissa ei saa "harjoitella" päiväunia, vaan ne nukutaan vasta sitten kun varsinainen päiväkotielämä alkaa. Päiväkodissa yht. 2,5h.

* 4. pvä: Päivä alkoi jälleen 8:30. Koska lapsi tuntui kaikkien mielestä viihtyvän päiväkodissa hyvin, päätimme reippaasti vähentää minun läsnäoloani, jottei hän totu siihen, että hoidossa ollaan äidin kanssa. Nyt lähdin siis melko nopeasti taas "kauppaan" eli kokoushuoneeseen, jossa oli käsky pysyä klo 11 saakka, ellei minua haeta aiemmin - eikä haettu. Lapsi oli leikkinyt tyytyväisenä sisällä ja ulkona, ja hain hänet sitten pihalta klo 11 ja lähdimme taas kotiin syömään ja unille. Sitten alkoikin jo viikonloppu - ensimmäinen viikko oli siis nelipäiväinen. Koska en poistunut päiväkodin alueelta ja olin periaatteessa vielä vastuussa lapsestani, varsinainen päiväkoti ei vielä alkanut, ei myöskään laskutus. 
Päiväkodissa yht. 2,5h. 

Ensimmäinen viikko: 8,5h päiväkotia / 4 päivää.

2. viikko

*1.pvä: Aloitimme sovitusti päiväkodissa klo 9. Tällä kertaa jäin vain hetkeksi, ja kun lapsi oli selvästi alkanut jo leikkimään, sanoin heipat ja lähdin. Itku tuli lähtöhetken ajaksi, mutta sitten tyttö jo jatkoikin leikkejään, ja minä poistuin ihan kokonaan kotiin ihmettelemään, mitä tekisin seuraavat pari tuntia. Tytär söi päiväkodissa lounaan, ja hain hänet sitten klo 12 kotiin päiväunille. Päivä oli mennyt hyvin, joskin ruokaa pieniruokainen lapseni oli vain närppinyt ja pyöritellyt lautasellaan. 
Päiväkodissa yht. 3h.

*2.pvä: Edellisen päivän tavoin lapsi oli päiväkodissa noin klo 9-12. Lähteminen sujui jälleen pienten protesti-itkujen kera, mutta teimme niin, että otin lapsen syliini, suukotin ja annoin eteenpäin hoitajan syliin (tässä vaiheessa hoitaja oli jo tytölleni tuttu, ja hän meni syliin mielellään). Itku loppui jälleen heti kun minä katosin näköpiiristä. Tänään ruoka oli maistunut paremmin. Ongelmaksi muodostui molempina päivinä se, että ennenkuin olimme kotona ja lapsi oli saanut tissiä ja käynyt potalla, kello oli jo paljon ja lapsi niin yliväsynyt, että päiväunille meno kotona alkoi mennä todella vaikeaksi.
Päiväkodissa yht. 3h.

*3pvä: Päiväkotiin mentiin 8:30, jotta lapsi ehti leikkiä kunnolla sisällä ennen ulos menoa. Sovimme aamulla, että lapsi jää päiväkotiin päiväunille, koska siirtymä lounaalta kotiin unille on liian pitkä. Näin tehtiin, ja päiväunet olivat menneet päiväkodissa mainiosti! Oma turvalelu pupu oli tietenkin mukana, ja pienen ihmettelyn jälkeen tyttö oli muiden esimerkkiä seuraten kömpinyt sänkyynsä ja nukkunut kiltisti 1,5h. Hain hänet välipalan jälkeen klo 14:30, eikä hän olisi halunnut lähteä päiväkodista lainkaan. Kotona hän toisteli päiväkotikavereiden nimiä ja kertoi yksisanaisesti, mitä kaikkea päiväkodissa oli tehty. "Vauva! Autoja! Nukkuu!"
Päiväkodissa yht. 6h.

*4pvä: Torstaina vein tytön jo aamupalalle klo 8. Se tarkoitti meille kotona paljon kiireisempää aamua, toki aamupalaa ei sitten syöty mutta lapsi täytyi herättää vähän aiemmin, ja tissittely jäi myös hieman kesken. Rutiini alkoi selvästi muodostua: lapseni söi paremmin päiväkodissa ja nukkui jälleen kiltisti. Ystäviä alkoi löytyä, ja heidän nimiään toisteltiin uskollisesti. Hakuaika klo 15 oli parempi, ja lähtö tapahtui molempien osalta hyvillä mielin. 
Päiväkodissa yht. 6,5h.

Perjantai oli jälleen vapaapäivä, ja tyttö oli kovin pettynyt siitä, ettei päiväkotiin menty. Hän yritti laittaa kypärää päähän ja ehdotella, että mennään kärryllä leikkimään kavereiden kanssa. Seuraava maanantai päiväkodissa meni kiukutellen, jolloin todettiin, että ehkä pitkä viikonloppu ei ole vielä hyvä idea, ennenkuin saadaan rutiinit rullaamaan. 
 

Toinen viikko: 19h päiväkotia / 4 päivää.

 

Nyt rutiinit ovat siis löytyneet. 4-5 päivää viikossa, noin 6h päivässä tuntuu sopivan kaikille. Alkuun äidin lähtiessä tuli pieni itku, oikeammin protestiälähdys, joka loppui jo ennen kuin pääsin ovesta ulos. Usein isä hakee tytön yliopistolta tullessaan, mutta molempien matkaan hän lähtee yhtä iloisin mielin. Syyslomalla lapsi oli kipeä ja maanantaita lukuunottamatta kotona koko viikon. Loppuviikosta hän alkoi jo tylsistyä, ja eilen aamulla hoitoon päästessään hän ei itkenyt, hyvä että malttoi kääntyä vilkuttamaan äidille heipat, ja sitten mentiin. Kotona meillä on iltapäivisin iloinen ja hupsu, tyytyväinen tyttö, joka esittelee uusia taitojaan ja kertoilee koko ajan monisanaisemmin asioistaan. Alun tappoväsymys alkaa mennä ohi, alkuun viikonloppuisin nukuttiin pidempiä yö- ja päiväunia. Välillä päiväkodissakin unet jäävät lyhyemmiksi, joskus ruoka ei maistu ja jos on herätty hyvin aikaisin, niin pihalla juuri ennen lounasta ja päiväunia saattaa pientä alkaa itkettää, mutta onneksi hoitajan syliin pääsee aina. Pääasiassa päivähoito on kuitenkin ollut hyvin positiivinen asia meidän kaikkien elämässä. Väittäisin, että se on parantanut koko perheen hyvinvointia! Suosittelen suhtautumaan päiväkodin aloitukseen avoimin mielin, eiköhän vanhemman luottamus heijastu lapseenkin. Toki omaan positiiviseen kokemukseeni vaikuttaa paljon se, että lapsi on sopeutunut päiväkotiin niin hyvin ja nauttii siitä, jolloin voin hyvillä mielin jättää tytön päiväksi sinne. 

 

 

Pages