Kukantappaja

En ole koskaan tainnut avautua siitä, kuinka paska hortonomi olen. Saan kasvin kuin kasvin kuolemaan: olen tappanut mm. kaktuksen ja lukuisia orkideoita (joista yhtään en saanut kukkimaan, vaikka noudatin nyt jo edesmenneen mummoni ohjeita pilkulleen). Niin ja olen tainnut myös tappaa useita joulutähtiä, kanervoita sekä ainakin kaksi mummolta saatua pistokasta, jonka merkkiä en edes enää muista. Niiden oli tarkoitus olla mahdottomia tappaa. 

Eilen meinasin postata innoissani, kuinka tänä vuonna viimeinkin onnistuin: olen jättänyt joulutähden oston viikkoa-paria jouluaattoa edeltävään aikaan, jottei se ehdi kuolla ennen joulua, ja marraskuun lopulla ostin lähisiwasta vielä sipuliasteella olevan hyasintin, jonka huolellisella hoitamatta jättämisellä (=satunnaisella vähäisellä kastelulla) olen saanut kukkimaan. Se kasvatti vihreää versoa koko marraskuun viimeisen viikon ja puhkesi kukkaan pari päivää ennen kuun vaihdetta. 

Mutta eipäs vielä tuuletella. Kukkien puhjettua nimittäin vaihdoin kastelutekniikan suihkutteluun eli suihkepullolla suhautteluun. Ehdin toteuttaa tätä uutta ideologiaa muutamana päivänä, kunnes tänään raskausnenääni tarttui kumma haju. 

Tarkempien tutkimusten jälkeen selvisi, että mies on käyttänyt suihkepulloamme siivouksessa, ja se sisältää nyt laimennettua kloriittia. Jolla minä onneton olen suihkinut iloisesti hyasinttiani kukkien puhkeamisesta lähtien. Jep jep. 

Huuhtelin kukkaraukan pariin kertaan kauttaaltaan viileällä vedellä, seisotin orkideoiden tapaan viileässä seisovassa vedessä hetken ja annoin kuivahtaa. Laskin sen pöydälle puolivarjoisaan paikkaan elpymään, ja nyt lasken päiviä siihen kun se kuolee, ja voin käydä ostamassa tilalle sen joulutähden. 

Toivottavasti osaan kasvattaa lapsia paremmin kuin kukkia.