Babyshower!
Minulla oli pitkästä aikaa vapaa viikonloppu, jolle en ollut tarkoituksella buukannut mitään ohjelmaa. Vähänpä tiesin, että muut kyllä olivat, puolestani! Perjantain olin vielä töissä, joten lauantain aamu kului leppoisan rauhallisesti hyvän aamupalan ja rauhallisen yhdessäolon merkeissä. Vanhempani kutsuivat meidän syömään iltapäivällä ja lupasivat hakea, mainitsivatpa että meillä oli vieraitakin (minut oli viikolla jätetty siihen ymmärrykseen, että sukulaisiani) ja minut kun on helppo houkutella ruoan avulla minne tahansa, vastasin myöntävästi lounaskutsuun. En osannut epäillä mitään edes siinä vaiheessa, kun naapurustossa oli ylimääräisiä autoja parkkeerattuna pitkin penkkoja – äiti mainitsi jollain naapurilla olevan juhlat, ja minuunhan se upposi täysin. Vasta kun koko ystäväkööri pomppasi eteiseen onnittelemaan, selvisi homman nimi minullekin.
Selvyyden vuoksi mainittakoon, että kontrollifriikkinä olin jo puolitosissani ajatellut suunnittelevani omat babyshowerini osittain itse – lähinnä sen ketä kutsutaan ja milloin mainitut kemut pidetään. Olin maininnut yhdelle ystävällekin, ettei juhlien ihanuutta mielestäni syö millään lailla se, että niiden ajankohdan tietää etukäteen (ja olin myös salaa huolehtinut, ettei minun juhliini varmaankaan edes tule paljoakaan porukkaa, kun suuri osa vanhoista ystävistäni asuu eri kaupungissa). Silti voin sanoa yllättyneeni positiivisesti ja ilahtuneeni sydämeni pohjasta, kun selvisi, että rakkaat olivat pitkään juonitelleet selkäni takana näitä juhlia, suunnitelleet ja hämänneet ja keksineet vaikka mitä, jotten pääsisi niistä perille etukäteen. Rakas mieheni oli salapoliisina kysellyt suunnitelmiani vieraslistan ja mieluisten ohjelmanumeroiden suhteen sillä verukkeella, ettei oikein muka edes tiedä mitä mokomissa juhlissa tehdään ja ketä sinne on edes tarkoitus kutsua, ja tietty tehnyt suurimman työn minun hämäämisessäni ja juhlien salailussa.
Kakusta ja kuvasta kiitokset siskolle <3
Ja itse juhlat olivat ihanammat kuin mitä olisin ikinä osannut ajatella tai toivoa (saati itse suunnitella). Suurin osa ystävistäni oli päässyt paikalle kaukaakin, tarjolla oli suussasulavia herkkuja niin makean kuin suolaisen osaltakin ja sopivasti pientä kivaa ohjelmaa rennon seurustelun lomassa. Erityisen vaikuttunut olin siskoni tekemästä vaippakakusta, jota hän oli ilmeisesti suunnitellut siitä saakka, kun kuuli raskaudesta!
Lahjat eivät minulle ole koskaan olleet pääasia tällaisissa kemuissa, koska mielestäni se ei ole niiden idea (vaikka aluperin se juuri taitaa se idea ollakin?), ja ystäväni tuntevat minut ilmeisesti paremmin kuin tiedänkään. Saimme mukavia, käytännöllisiä, tarpeellisia ja kauniita lahjoja, emme kalliita emmekä paljon, mikä meni juuri niinkuin pitikin, ja kaikista niistä on varmasti iloa ja hyötyä pitkään meille kaikille kolmelle. Tärkeämpää oli kuitenkin yhdessäolo rakkaiden kanssa pitkästä aikaan – nämä ihmiset eivät kaikki ole ystäviä keskenään, vaan tuntevat toisensa vain minun kauttani, mutta he tulevat mukavasti toimeen keskenään ja olivat kaikki nähneet vaivaa ollakseen paikalla ja tehdäkseen päivästä ihanan, mitä se olikin – täynnä naurua, hyvää ruokaa ja rentoa yhdessäoloa. Lucky me!
En oikein osaa edes sanoin kuvata miten onnellinen ja kiitollinen olen. Yllärinä tulleet juhlat toimivat myös hyvänä muistutuksena kontrollifriikille siitä, että joskus on ok ja tarpeellista päästää vähän naruja löysemmälle, ja asiat voivat silti sujua paremmin kuin hyvin!