Ensimmäistä kertaa

Ensimmäistä kertaa kotona vauvan kanssa, ensimmäinen yö omassa kodissa. Ensimmäinen vaunulenkki, vieras, punnitus. Ensimmäiset omat maidot pakkasessa. Ensimmäinen hymy, tahaton sellainen, ensimmäiset kujertelut ja jokeltelut. Ensimmäiset vaipanvaihdot kotona, kylvetykset, ensimmäinen kerta kun vauva nukahtaa sohvalle ja vanhemmilla on aikaa käpertyä kainalokkain sohvalle ja katsella hellästi mitä tuli tehtyä. Ensimmäinen kerta kaupungilla kahdestaan vauvan kanssa, hoitolaukku täynnä kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta miljoonan eri hätätilanteen varalle, ja vauva nukkuu kauniisti läpi koko reissun. Ensimmäinen automatka ja juhlat, hoitolaukun lisäksi myös reppu täynnä kaikkea tarpeetonta (!!) miljardin muun hätätilanteen varalle (mitä jos auto hajoaa, tulee onnettomuus, nälkä, selkäkakka tai ydinkatastrofi?). Ensimmäinen aamupala, jonka molemmat syövät rauhassa ja lämpimänä heti sen valmistuttua, vauvan nukkuessa tyytyväisenä sohvalla.

Nämä viikot ovat olleet täynnä ensimmäisiä kertoja, joista jokainen on puristanut sydänalaa hyvällä tavalla, ja osa on nostanut silmäkulmiin haikeutta ja kaihoa siitä, kuinka vähän aikaa tuo on noin pieni, viaton ja vähään tyytyväinen. Kohta se jo kasvaa, konttaa, lähtee eskariin, tuo kotiin ensimmäisen poika- tai tyttöystävän, muuttaa kotoa, kertoo odottavansa lasta. 

Mikään ensimmäinen kerta ei kuitenkaan ole tuntunut yhtä oudolta kuin ensimmäinen kerta yksin kotona vauvan kanssa. Mies on ollut työttömänä vauvan syntymästä saakka ja kaikki on tehty yhdessä. Vaikka kyse on vain tunneista, ja vauva on nukahtanut kiltisti siinä samassa kun ovi on painunut kiinni, on olo oudon levoton. Mitä nyt? Kyllä me pärjätään, ei sillä. Mutta mitä minä teen, kun kotityöt on tehty, kaikki on ruokittu, asunto on siisti, vauva nukkuu maha täynnä maitoa ja olen yksin kotona? 

Ja kenen kanssa nauran itkua pidätellen, kun vauva herää päästelemään pieniä delfiininääniään, alkaa komentaa äidin nähdessään, hymyilee kun sitä pussaa jalkapohjaan?

En ikinä pystyisi tähän yksin.

Ja voi kuinka rakastankaan tätä pientä perhettä, meitä kolmea. 

Ei mulla muuta.