Ohi on, osa 1

Ensimmäinen osa muutosta, nimittäin. Jälleen kerran tuli kiire, vaikka muka aloitettiin ajoissa. Jälleen heitin/annoin/myin mielestäni paljon tavaraa pois, ja sitten tajusin että tilalle on kuitenkin tullut äitiyspakkauksen verran vauvan vaatteita+ pahvilaatikollinen muita sen tavaroita ja toinen sen leluja. Miinukselle jäätiin taas, vertauskuvallisesti – negatiivisella tavalla plussalle, jos tavaroita laskee. Ja taas oli pakko heittää pari miljoonalaatikkoa täyteen tavaraa, jotka ”käydään sitten rauhassa läpi”, kun aika ei riittänytkään.

Pimeässä, tyhjässä huoneessa imetys. Nukahtaa. Röyhtäys. Hetken odotus. Pian selviää: ei voittoa tälläkään kertaa – viiden minuutin päästä silmät aukeavat, pieni vartalo venyttelee ja vaippaan turahtaa. Imetys, vaipan vaihto. Vauva sitteriin ja pakkaamaan ja siivoamaan. Hetken se jaksaa, sitten alkaa väsynyt kitinä. Uusi yritys: pimeässä huoneessa imetys.. tuntuu, että elämä on pelkkää imetystä ja nukuttamista. Aika juoksee, hommat seisoo.

Mutta nyt se on ohi. Koko viikko on pakattu, kannettu ja siivottu. Viimeinen päivä raivolla iltaan saakka väsyneen vauvan kanssa (viihdyttäjänä toimi minun äitini eli vauvan ämmi) jotta saadaan kaikki valmiiksi. Autossa vauva parkuu väsymystään ja nälkää, nukahtaa lopulta kyynelsilmin äidin sormea puristaen. Paskamutsifiilikset. Tekee mieli itsekin huutoitkeä väsymystä ja stressiä. Vauva nukkuu hetken, herää, syö kuin henkensä hädässä hyvän aikaa ja käy yöunille. Sauna, siideri ja hiljaisuus. Ensimmäistä kertaa yli viikkoon vauvakin nukkuu melkein viisi tuntia putkeen. 

Viikonloppu toivutaan. Sitten heitetään lisää tavaraa pois, huilitaan pari viikkoa ja muutetaan uuteen kotiin.