Lento kotiin

Joka reissussa on tietenkin oltava hyvät ja huonot puolensa. Muuten elämä olisi liian helppoa, right?

Aiemmin Meksikoon matkustaessa lensimme joko yhdellä vaihdolla niin, että pidempi lento kesti ~15h (+-1h), josta jatkoimme vielä useita tunteja bussilla, tai sitten kahdella vaihdolla, jolloin pitkän lennon päälle tuli vielä yksi lyhyt.  Nyt vauvan kanssa muutimme taktiikkaa: mennessä lensimme 2,5h+9h New Yorkiin yhdellä vaihdolla, vietimme siellä vuorokauden ja sitten 4h+2,5h lennot yhdellä vaihdolla (Atlantassa) perille. Se toimi oikein hyvin. 

Takaisin lensimme kahden vaihdon taktiikalla, mutta jälleen Atlantan kautta reiluilla vaihtoajoilla siten, että lennot kestivät n. 2,5h+8,5h+2,5h. Alku sujui kohtalaisen hyvin, vauva nukkui (minun sylissäni, joten minä en), koneissa oli vaipanvaihtotasot ja kentillä hyvät vessat, penkit ja ruoat. Ensimmäisellä lennolla emme kuitenkaan päässeet vierekkäin – mies oli laitettu vauvan kanssa eteen ja meidät muut hätäuloskäynnin kohdalle (vauvan takia check in ei taaskaan onnistunut etukäteen netissä). Onneksi yksi matkustaja suostui vaihtamaan paikkaa, jotta pääsimme miehen kanssa vierekkäin. Vaihtoajat olivat jopa liian pitkät, mutta etukäteen ei tietty voi tietää milloin sattuu jotain.

Apinointia ensimmäisellä lennolla

Varsinaiset ongelmat alkoivat vasta pitkällä lennolla, jonka kohdalla olisi tärkeintä, että kaikki sujuisi hyvin. 

• Heti lentoja varatessa tehty vauvakopan varaus jätettiin lentoyhtiön puolesta vahvistamatta pyynnöstä huolimatta. Kentällä ilmoitettiin, että koneen toinen koppa on jo varattu (first come first served -tekniikalla kuulemma!) ja toista emme voi käyttää koska se sijaitsee bisnesluokassa, johon meillä ei ole lippuja. Anteeksi vaan, mutta miten voi olla, että tuollaiset asiat voidaan hoitaa ”kuka ehtii kentälle ekana” -tyylillä? Me varasimme koppaa hitto vie jo useampi kuukausi etukäteen!! Mennessä ei tätä ongelmaa ollut. Virkailija kentällä ei ollut lainkaan kiinnostunut auttamaan meitä asiassa.
• Paikkamme sijaitsivat aivan koneen takana viimeisellä rivillä, vessojen edessä. Koska emme saaneet Internetissä check inniä tehtyä etukäteen (koska vauva), muita vierekkäisiä paikkoja (4kpl) ei enää ollut. Eihän siinä mitään. Meidän paikkamme sylivauvan kanssa olivat ne penkit, jotka vessojen takia olivat vähän lähempänä edellä olevaa penkkiä.. siis koneen ahtaimmat. Eivätkä selkänojat vessojen takia juuri taakse taipuneet.
• Stuerttikutsusta puuttui juuri meidän kohdallamme lamppu, joten kellon soittaminen oli turhaa. 
• Vauva nukkui koko matkan. Sinällään positiivinen asia kääntyi negatiiviseksi, sillä a) vauva nukahti alkumatkasta tissille ja meni ”yömoodiin”, jolloin herätessä kelpaa vain tissi. Ja heräsi aina kun vaihdoin asentoa, joten sylin vaihdosta ei ollut toivoakaan. Siispä minä istuin n. 7h ahtaalla penkillä vauva sylissäni (syöden ja juoden yhdellä kädellä) ja aina kun yritin torkahtaa, vauva heräsi syömään. Paljon ei lisäkädet siinä auttaneet. B) paras tekniikka vuorokausirytmin kannalta olisi ollut nukkua alkumatkasta, valvoa loppumatka ja mennä nukkumaan normaaliin Suomen aikaan. Vauva kuitenkin nukkui koko yön, ja kukkui puolet seuraavasta yöstä Suomessa. Jetlag on edelleen. 
• Pari tuntia ennen koneen laskua saimme vauvan siirrettyä miehen syliin nukkumaan. Ehdin käydä vessassa, juoda ja painaa pääni miehen olkapäälle nukkuakseni, kun tuli turbulenssia ja vauva heräsi. Vain tissi kelpasi. Ja uusi siirto ei enää onnistunut. 

Ensimmäisen lennon ja vaihtojen aikaan en pystynyt nukkumaan. Voitte arvata, että pitkällä lennolla laskin minuutteja. Viimeisen lennon nousu myöhästyi tunnilla, ja vauva oli koneessa hereillä, joten minä tipahdin uneen nopeammin kuin ikinä ja nukuin nousuun asti kuin tukki. Kotona olo oli lievästi sanottuna kuolemanväsynyt, joten oli mukava ehtiä nukkumaan reilu tunti ennenkuin vauva heräsi potemaan vatsaa ja jetlagia kolmeksi tunniksi keskellä yötä.. ja itse jetlagista kärsivänä oli kiva yrittää nukahtaa uudelleen, kun vauva viimein nukkui. 

Suosittelen lämpimästi Atlantin yli lentämistä pienen vauvan kanssa kaikille, joiden mielestä vanhemmuus on liian helppoa!