Kestovaippailu ja vessahätäviestintä eli Kuinka kääntää takkinsa vauvan vessahommissa
Luonnoksissa on pyörinyt jo jonkin aikaa takinkääntämiseen liittyvä postaus vauvan vessahommista. Jatkan paasausta siitä, että ehdottomuus on usein vanhemmuudessa ihan turhaa ja niin se tuntuu olevan näissä jätehuoltoon liittyvissä kysymyksissäkin. Julian kestovaippapostaus antoi nyt viimein kinmmokkeen tarttua (kuvaannollisesti) kynään ja viimeistellä tämäkin postaus.
Vauvan vessahommien suhteen ei tarvitse eikä kannata olla ehdoton, sillä tilanteet elävät, ja helpoimmalla pääsee, kun menee niiden mukana ja sopeuttaa omaa toimintaansa. Se, mikä milloinkin on helpointa, voi vaihdella ihan hitsin paljon.
Etukäteen ajattelin, että kokoaikaiseen kestovaippailun minusta ja meistä ei ole, vaikka kertakäyttöisten vaippojen käyttö raastaa sydäntä noin niinkuin ympäristön, maapallon ja vauvan kemikaalikuormankin takia. Mietin, että ensimmäisinä viikkoina on ehkä simppeleintä käyttää kertakäyttöisiä vaippoja, mutta sitten kun homma alkaa sujua, olisi hyvä siirtyä kestovaippoihin, edes osittain, esim aina kotona ollessa. En koskaan uskonut, että meistä olisi pelkästään kestovaippailemaan (monestakin syystä), ja tähän asti tämä on ainut totuus, joka on pysynyt. Kaikki muu on muuttunut.
Kertakäyttövaippojenkin käytöstä voi tehdä itselleen ongelmallista
Alkuun käytimme vain kertakäyttövaippoja, mutta sekään ei ollut niin yksinkertaista kuin luulisi. Joistain vaipoista tuli ihottumaa, jotkut eivät istuneet hyvin, jotkut vuotivat helpommin kuin toiset. Kokeilimme monia merkkejä, koska olimme saaneet lahjaksi ja tuote-esittelyinä useita erimerkkisiä pieniä vaippoja. Vauvan kasvaessa istuvuudet vaihtuivat, joten vaihdoimme merkkiä alkuun kohtalaisen usein. Olisin kovasti halunnut käyttää Muumeja kotimaisuuden vuoksi, mutta ne tuntuivat aiheuttavan eniten pyllyn punoitusta, joten jätimme tuolloin ne sikseen. Vuoden kuluessa olemme kokeilleet ainakin Liberoita, Pamperseja, Natyja ja Muumeja. Nykyään kertakäyttöisistä vaipoista ainoastaan Muumit (housuvaippoina) käyvät lapselle, joten niin nekin vain vaihtuvat.
Entä se kestovaippailu?
Olen jokseenkin laiska ja melko univelkainen, joten lopulta en ehkä olisi kestovaippoihin koskenutkaan, ellen olisi saanut kahdelta eri ystävältä opastusta kestovaippoihin sekä lainaksi kaikki mahdolliset eri mallit ja koot joita kokeilla ennen ostopäätöstä. Vaippojen suhteen takki on nyt käännetty pariin kertaan. Koko kestovaippakokeilu ei onnistunut lainkaan ennen parin kuukauden ikää, koska vauva oli liian pieni ja kapeareitinen kaikkiin vaippoihin: ensimmäiset kerrat kokeilin innoissani kestoja tytölle heti kun 4kg painoa tuli täyteen, sillä olin kuullut, että se on sellainen maaginen raja, jonka jälkeen kestovaippailu helpottuu – hahhahhaa, no deal. En tiennyt kestoista mitään. Taskuvaipat vuosivat. Sisävaipat kuorilla sekä vuosivat että olivat aivan liian iso paketti meidän rimpulan päälle. Kokeilin eri malleja ja imuja, ja joka kerta tulos oli sama: vaatteet kastuivat. Villahousuihin en oikein päässyt sisälle, joten ne jäivät heti alkuunsa, vaikka moni on kehunut ihan pienelle vauvalle niitä parhaiten toimivaksi.
Sitten tulivat rotarokotteet ja muut, ja lisäksi kakkaa koko ajan sen 4-8 kertaa/ vuorokausi+tiheät imut ja sylissäroikkumiskaudet, joten jätimme kestokokeilut hetkeksi sivuun. Sitten jatkoin yrittämistä, mutta en kokenut meidän vauvalle hyvänä oikein mitään niistä vaippamalleista, mitä meillä oli kokeilussa. Useamman kuukauden sitkeästi kokeilin ja kokeilin, ja kun päätin, ettei tämä ehkä olekaan meidän juttumme, vauva alkoi kakata kerran päivässä pottaan, ja kestot tulivat takaisin kuvioihin. Aloin nimittäin potattaa puolivuotiasta, ja kun pottailun määrä lisääntyi, kakat jäivät kokonaan pois vaipoista, ja myös pissan määrä väheni. Samaan aikaan aiemmin huonoiksi todetut vaippamallit (jotka edelleen olivat lainassa) alkoivatkin sekä istua että pitää, ja syy aiempiin epäonnistumisiin taisi löytyä: liian isot vaipat ja liian vähäinen määrä (vääränlaisia) imuja, jotka kuitenkin nyt tilanteen muututtua olivatkin meille aivan passeleita. Palautin lainavaipat, sain kaverilta kasan omaksi ja ostin lisää facebookin kestovaippafoorumilta.
Kuvassa muutamia vaippa-arsenaalin vaippoja: vasemmalta lähtien pari Fuzzibunz- merkkistä taskuvaippaa, Ipanat -merkkinen nepeillä säädettävä All In One (jossa imu sisällä), yksi Myllymuksujen All In One-vaippa (imu kuvassa ulkona) sekä yksi pitkulainen mikrokuituimu ja yksi taittoimu, jonka materiaalia en edes tiedä (en edelleenkään ole kovin hyvin perillä näistä jutuista!).
Edelleen käytimme (ja käytämme edelleen) kertakäyttöisiä vaippoja päiväuniaikaan sekä yöllä, sillä niin pitävää settiä en ole löytänyt enkä jaksanut etsiä, että uniajan pissat eivät tulisi läpi ja kastelisi vaatteita. Meille toimivin vaihtoehto on taskuvaippa, jonne sujautan yhden imun, ja muutama AIO-eli All In One -vaippa löytyy myös. Märät vaipat kuivatetaan ja säilytetään avoimessa ämpärissä. Minä pyöritän vaipat omana koneellisena silloin kun pesen pyykkiä tai suurin osa kestoista on likaisia, sitten rummutan tai kuivatan narulla ja kuivana täytän kasaksi lapsen vaatekaappiin. Nykyisin myös mies valitsee lapselle kotona ollessa päälle kestovaipan ja osaa purkaa sen kuivumaan vaippaa vaihtaessaan, ja välillä olen onnistuneesti käyttänyt kestovaippaa useammalla imulla myös päiväuniaikaan nyt, kun lapsi selvästi pissaa vähemmän nukkuessaankin. Uusimpana villityksenä olen löytänyt harkkapikkarit eli pikkuhousut, joissa on kosteuden pitävä kangas ja vähän imua, ja joka pitää sopivasti sellaisia pikkuliruja, joita pottaharjoitusten yhteydessä usein tulee.
Lapsen rakkaimmat harkkapikkarit (koska pöllöt). Toimivat pitkälti housuvaippojen tapaan, ja lapsi itse mieluummin pitää näitä kuin mitään vaippoja.
Miten ”pottailu” tai vessahätäviestintä liittyy tähän kaikkeen?
Meidän kohdalla olennaisesti. Vessahätäviestinnän idea on yksinkertaistettuna se, että joko otolliseen aikaan ja/tai lapsen hätäviestin huomatessaan aikuinen antaa lapselle tilaisuuden pissiä tai kakkia vaipan sijaan lavuaariin, suihkuun, potalle.. (tai kuka minnekin). Luin asiasta ensimmäisen kerran Puutalobaby -blogista vuosia sitten, unohdin koko asian enkä todellakaan harrastanut mitään sinne päinkään ensimmäiseen puoleen vuoteen, vaikka tilaisuuksia olisi näin jälkikäteen ajateltuna ollut enemmän kuin tarpeeksi.
Sitten ostin Ikeasta tulevaisuutta ajatellen potan (kyllä, sen saman jota Julia tässä postauksessa ylisti ja kyllä, se on erittäin kätevä!), huomasin että vaipanvaihdolla tyttö pissasi aina vaipan pois saatuaan alustalle, ja päätin kerran istuttaa vaipanvaihdolla puolivuotiaan kokeeksi potalle, kun sellainen kerran oli – ja kaikki loksahti kohdalleen: pottaan tuli molemmat tarpeet, ja siitä asti vaipanvaihtojen yhteydessä tyttö on käynyt potalla pissalla, tekee kakat aina vain pottaan ja selvästi tiristämällä tiristää sinne joka kerta jotain, vaikka suurin osa olisi jo ehtinyt tulla vaippaan. Hän itseasiassa on kyllä viestinyt pienestä asti vessahätäänsä, jos vain itse ehdin, jaksan ja osaan katsoa, ja kun huomaan vessahätäviestin ja vien lapsen potalle, on hänen riemunsa rajaton, kun saa tehdä tarpeensa pottaan. Pottailun aloittamisen jälkeen tyttö alkoi selvästi jossain 7-8kk ikäisenä pidättää pissaa vähän pidempiä aikoja, ja olemme pitäneet häntä paljon myös pitkiä aikoja kokonaan ilman vaippaa tai pelkät housut jalassa. Potalle kannetaan heräämisen jälkeen, ennen ja jälkeen ruokailun ja jos edellisestä vessareissusta on jo kulunut 45min-1h – ja/tai silloin, kun lapsi ilmaisee haluavansa vessaan. Vaikka pissa lirahtaisikin lattialle tai housuun, kannamme hänet silti aina potalle, ja nykyään hän osaa usein osoittaa vessanovea tai vastata myöntävästi jos kysytään, tarvitseeko mennä vessaan. Tässä asiassa tuntuu siltä, että osuimme vahingossa jonkin sortin herkkyyskauteen, sillä nyt yksivuotiaana potalla käyminen on lapselle hyvin luonnollinen asia, jota edes alkava uhma ei ole vielä kovasti horjuttanut. Viitsimistä ja tarkkaavaisuutta se vaatii, mutta tuntuu todella palkitsevalta ja toivottavasti on kaikki kotiinpäin myös tulevan kuivaksiopettelen osalta.
Tätä harrastetaan pääasiassa kotona ollessa, samoin kuin kestovaippailuakin. Kannan kuitenkin lapsen myös muualla potalle vaipanvaihdon yhteydessä, jos sellainen on, ja tilaisuuden tullen myös päiväunien ja ruoan jälkeen. Vaippaan ehtii yleensä tulla kotona korkeintaan pieni liru, ja kertakäyttövaipat menevät usein kostean tuntuisiksi mutta etenkin muhkuraisiksi jo pienestäkin pissasta, minkä takia meidän motivaatiomme kestovaippojen käyttöön on pottailun myötä noussut ymmärrettävästi todella korkealle. Tuntuu turhalta vetää lapselle jalkaan kalliit ja epäekologiset kertakäyttöiset housuvaipat, jotka lentävät vähän käytettyinä roskiin, kun voisi käyttää kestoja ja pestä pyöräyttää ne koneessa siinä missä muunkin pyykin. Jokainen säästetty vaippa lämmittää sekä mieltä että kukkaroa, ja koska meidän kestotkin on ostettu moneen kertaan käytettyinä (ne ovat rumia, kuluneita ja tyylittömiä, mutta ajavat asiansa) ja pestään normipyykkinä (omana koneellisenaan vain siksi, että niitä on niin paljon, että niistä tulee sopivasti juuri yksi koneellinen), ne takuulla kuormittavat ympäristöä vähemmän kuin kertakäyttövaippavuoret.
Lisähuomiona mainittakoon, että tuo Ikean potta on ollut aivan huippu. Tyttö aloitti sillä istumisen niin pienenä, etteivät jalat vielä ylettäneet maahan, mutta hän otti tavakseen nostaa ne tuohon etukohoumaa vasten nojaten selkänojaan, mikä vaikuttaa yllättävän ergonomiselta kakkausasennolta. Nyt isommaksi tultuaan hänelle on myös tärkeää saada pyyhkiä paperilla (kuten äiti tekee!) ja auttaa pissan pönttöön kaatamisessa, mikä sujuu tuolla potalla oikein näppärästi. Ja lopuksi on tietysti saatava painaa huuhtelunappia. Aikoinaan hän oppi myös vilkuttamaan siten, että vilkutimme yhdessä tuotoksille ennen kuin ne huuhdottiin pöntöstä.
Meidän kestovaippailumme taival ei ole ollut yksinkertaista, helppoa eikä suoraviivaista, mutta olen tyytyväinen siihen, etten aikoinaan taistellut asian kanssa (vaan jätin sen suosiolla hetkeksi sikseen) ja että annoin sille vielä uuden mahdollisuuden, sillä nyt kun homma on saatu sujumaan, se tuntuu helpolta ja vaivattomalta. Jälkikäteen ajateltuna käynti kestovaippalainaamossa olisi luultavasti nopeuttanut ja helpottanut prosessia, mutta mitäpä tuosta. Koskaan ei kannata vannoa ettei koskaan!
Lue myös: