Koska meillä on vappu..

Viime vappuna oli opiskelijakaksio pikkukaupungin keskustassa, aurinkoa ja kevättä ilmassa sekä pieni, pehmeä kaksiviikkoinen tyttö, joka kuvassa on juuri ja juuri vappupalloaan suurempi liian isossa koon 56 bodyssaan. Tuoreiden vanhempien kaikkivoipaisuudella vedimme läpi koko setin, aaton herkuttelut vieraiden kanssa (simaa, munkkeja, nakkeja, ruokaa) ilmapalloineen ja serpentiineineen, seurasimme patsaan lakituksenkin vauvojen kanssa, ja Vappupäivän konsertin jälkeen piknik hoitui vanhempieni  luona. Sima maistui sitruunalimsalta ja kaikki oli uutta, herkkää ja kaunista. 

Tänä vuonna on opiskelijakaksio pk-seudulla, lumen runnomat kevätkukat hyisessä kelissä ja yksivuotias, joka ”auttaa” pallojen ja serpentiinien kanssa riemusta kiljuen. Sima maistuu glögiltä ja ilmassa on joulun tuntua, eikä lakitus houkuttele, kun sitä on kylmälläkin ilmalla seuraamassa varmasti tuhansia ihmisiä, ja sitä paitsi lapsen iltahommatkin alkaisivat aika pian sen jälkeen. Kaupungilla olisi tapahtumia vaikka muille jakaa, mutta vauvavuoden uuvuttamana laitan koristelujen jälkeen lapsen päiväunille ihan normaaliin tapaan ja mietin, jaksanko lähteä edes kotoa minnekään, tapahtumiin tai piknikille tai mihinkään. Tuntuu vaikeammalta lähteä yksivuotiaan kuin pariviikkoisen lapsen kanssa. Tuntuu arvokkaammalta istua hetki rauhassa kotona teekupin äärellä kuin hönkiä pitkin kyliä. Tuntuu typerältä jättää menemättä, kun kerrankin asuu siellä, missä tapahtuu kaikki.

Olisiko kenelläkään vinkkiä lapsiystävällisestä sisätiloissa tapahtuvasta vapputapahtumasta?