Työttömänä EU-maassa
Millaista on olla työttömänä toisessa EU-maassa? Kannattaako ylipäänsä ottaa riski ja lähteä hakemaan töitä Suomen ulkopuolelta noin vain, hypätä lentokoneeseen ja lähteä? Kolmen kuukauden EU-työttömyyden jälkeen en vieläkään osaa vastata noihin kysymyksiin. Mutta itse prosessi kaikkineen meni omalla kohdallani suunnilleen näin:
( En ole koskaan ollut varsinaisesti työttömänä Suomessa, joten en tiedä, millaista se siellä on suomalaiselle. Paljon byrokratiaa, uskoisin. Ainakin vierestä ulkomaalaisen ”työttömyysuraa” Suomessa seuranneena olen jäänyt siihen käsitykseen, että työkkäri ei juuri auta työnhaussa, kunhan vaatii erinäisten paperien täyttöä säännöllisin väliajoin ja lähettelee päätöksiä Kelalle. )
Lähtöä suunnitellessani ei pieneen mieleenikään tullut, että Suomi haluaisi millään tavalla tukea sitä ajatusta, että siirrän työpanokseni ja veronmaksukykyni 16 ilmaisen opiskeluvuoden jälkeen ulkomaille. Hoitaessani (omasta mielestäni) hyvissä ajoin muuttoon liittyviä asioista maistraatissa ja Kelalla, sain kehotuksen käydä myös työvoimatoimistolla, ettei mahdollisen takaisinpaluun yhteydessä tulisi ikäviä yllätyksiä. ”Kun sä nyt kuitenkin jäät työttömäksi.” Totta, työsuhde loppui päivää ennenkuin lensin Englantiin.
Hieman hämmentyneenä kävelin työkkäriin ja sain tiukan kehotuksen ilmoittautua hetimiten työttömäksi siitä päivästä alkaen, kun työsuhde on loppumassa. Lisäksi sain kuulla, että tietyillä reunaehdoilla EU:n sisäistä työnhakua tuetaan: toisesta EU-maasta työtä hakevalle voidaan maksaa EU-työnhakijan työttömyystukea enintään kolmen kuukauden ajalta. Vau. Anteeksi mitä? VAU. Reunaehtoihin kuuluu normaalioloissa se, että on oltava työttömänä työnhakijana Suomessa 4 viikkoa ennen muuttoa. Lisätietoa asiasta löytyy täältä . Tietyissä olosuhteissa ko. aikaa voidaan kuitenkin lyhentää: omalla kohdallani lieventävä asianhaara oli se, että minulla oli jo yhteyksiä paikallisiin työnantajiin. Tuolloin voidaan katsoa, että olet oikeutettu tukeen, vaikka joudutkin työnhaullisista syistä johtuen muuttamaan jo ennenkuin tuo 4 viikkoa tulee täyteen.
Koko prosessiin liittyi tavallaan yllättävän vähän paperitöitä. Työkkäri oli sitä mieltä, että olen ihan hirveän myöhässä tämän asian kanssa, ja lopputuloksena jouduin hakemaan tarvittavan U2-lomakkeen (yhden ainoan paperin) Tehyn toimistolta päivää ennen lentoni lähtöä (välissä meni kuitenkin monta viikkoa, ettei asialla ollut muka mikään kiire). Englannin päässä asiat, yllättäen, olivat vähemmän suoraviivaisia: paikalliseen työvoimatoimistoon tulee ilmoittautua viikon sisällä maahan saapumisesta, mutta minä jouduin soittamaan ainakin neljä puhelua (heti saapumisiltaa seuraavana päivänä) ja lopulta yksinkertaisesti marssimaan JobCenteriin, jotta sain tapaamisajan tuon viikon sisälle. Siellä sitten otettiin tiedot ylös, kysyttiin millä aion elättää itseni, otettiin vastaan tuo U2-lomake ja annettiin National Insurance Number eli NINo siltä varalta, että löydän töitä ja pääsen maksamaan palkastani veroja Britanniaan.
Siitä eteenpäin työttömyyden loppumiseen saakka jouduin käymään kahden viikon välein JobCenterissä ilmoittautumassa. Siinä kaikki. Periaatteessa minun olisi pitänyt noilla käynneillä kertoa, mitä olen tehnyt työllistymiseni eteen: joka toinen kerta sanottiin, ettei sillä ole niin väliä, pääasia että käyn näyttämässä naamaani työkkärissä ja kerron olevani edelleen työtön. Jos olisin saanut paikallista työttömyystukea (joka on niin pieni, ettei yksin sillä kyllä elä yhtään kukaan), olisin ollut oikeutettu CV:n tekemiskursseille, työllisyyttä edistävään toimintaan jne., ja velvoitettu täyttämään pientä työnhakuvihkosta, joka olisi joka käynnillä syynätty. Nyt minulle kuitenkin kerrottiin, että koska nostan ”imported benefits” eli toisesta maasta siirrettyä tukea, minulta ei vaadita näitä asioita, mutten myöskään pääse ko. työllisyyttä edistävään toimintaan (johon olisin mieluusti mennyt). Muutenkin jokainen virkailija, jonka tapasin, oli hyvin hämmentynyt koko ”imported benefits”-skenaariosta, eikä kukaan tiennyt kuinka asian kanssa olisi tullut toimia. Suomeen päin täyttelin netin kautta työttömyysilmoituksia liittoon, ja sieltä tippui tasaisin väliajoin erinäisiä päätöksiä ja papereita, ja lopulta rahaa. Mutta nopeasti se ei käynyt: ehdin muistaakseni oleskella melkein kaksi kuukautta Englannissa, ennenkuin näin ensimmäistäkään maksua tililläni. Joten säästöjä on oltava, se on selvää.
Työttömyyden loppuminen kävi vielä helpommin: ilmoitin netissä liittoon, etten ole enää työtön ja työt alkavat päivänä x, ja soitin viisi eri puhelua brittiläisen kotikaupunkini JobCenteriin, koska kenenkään hommaan ei kuulemma kuulunut imported benefitsien hoitaminen. Lopulta sain kiinni ihmmisen, joka haukkui edelliset asioitani hoitaneet työntekijät maan rakoon, perui seuraavan työttömyyskäyntini ja laittoi päätökseen koko asiakkuuteni JobCenterissä. Lopuksi hän pahoitteli koko byrokratiaprosessin hankaluutta ja toivotti hyvää päivänjatkoa.
Tämä oli toki vain se byrokraattinen puoli koko asiasta. Toinen puoli oli se, että apua työnhakuun ei täälläkään saanut. Sairaalaan ei kuulemma auttanut ottaa yhteyttä suoraan, koska kaikki työnhaku hoidettiin tiukasti netin kautta, mutta netin kautta tehtyihin työhakemuksiin ei juurikaan reagoitu. Lähettelin hakemuksia kaikkialle mainosten jakamisesta synnytyssalikätilöksi ja kaikkialle siltä väliltä: edes Lidliin en päässyt osa-aikaiseksi myymäläapulaiseksi. Vasta loppusyksystä kuulin jostain, että helpoiten täältä saa työtä kun vain kävelee sisään jonnekin (kahvilaan/baariin/kauppaan jne), joka mainostaa etsivänsä työntekijöitä. Yhtäkään sellaista mainosta en tosin täällä ole nähnyt (lukuunottamatta yhtä kiinalaista ravintolaa, mutta sinne minua tuskin kokiksi ilman koulutusta tai kokemusta oltaisiin otettu muutenkaan). Ainut vinkki, jonka sain, oli luoda paljon profiileja eri työnhakusivustoille, ja sen ansiosta itse asiassa lopulta sainkin työtä: työnvälitysfirma bongasi tietoni joltain työnhakusivulta, otti yhteyttä minuun, järjesti työhaastattelun ja kappas: töitä.
Koko prosessi on selitetty aika hyvin selkokielellä ylempänä olevan linkin takana, jos joku on kiinnostunut ulkomaan työnhausta. Itse sain työttömyyspäivärahoja liitolta, ja koska työssäoloehto täyttyi, korvaukset olivat aika mukavat verrattuna Britannian vastaaviin: niillä elätti itsensä ja puolisonsa ihan kohtuullisen hyvin, kun eli säästeliäästi (sain siis ihan samat rahat Englantiin kuin olisin saanut Suomessakin). Mitään työnhakuvinkkejä en osaa antaa, sillä koen omalla kohdallani koko työnhaun mennee vähän harakoille. Ehkä olisin voinut olla vähän aktiivisempi itsekin, tai ehkä muuttaa vain sellaiseen kaupunkiin, jossa on vähän pienemmät työttömyyslukemat kuin täällä. Ja ehkä hoksata vähän aiemmin, että Englanti ei ole vielä siirtynyt 2000-luvulle, joten internet ei ehkä olekaan se ensisijainen työnhakuväylä.
Mene ja tiedä.