Kotimatka kautta merten ja mannerten
No niin. Anteeksi blogihiljaisuus, nyt ollaan kotona.
Kävi niin, että pakkasimme tavaroita vähän kiireessä, lainasimme ihanalta naapurin rouvalta henkilövaa’an, pakkasimme vähän lisää. Ensimmäinen pahvilaatikko täyttyi ja painoi. Karsimme, tiivistimme, purimme. Päädyimme lähettämään Suomeen 2 x 25kg tavaraa, ja heti kun ne oli haettu ovelta, kadutti. Mihin me tuota kaikkea tarvitaan?
Myimme, lahjoitimme ja annoimme pois kaikki huonekalut ja tavarat, joita emme kuljettaneet mukanamme. Osan jätimme vuokraisännän luvalla asuntoon, osan luvatta. Pakkasimme rinkkamme, totesimme että tavaraa on vieläkin liikaa ja heitimme vähän lisää pois. Tilasimme taksin, lähdimme kiirellä huonosti tarkistetusta asunnosta ja hyppäsimme junaan. Vapaus tuntui varpaissa asti.
Juna vei meidät pikkukaupunkiin, jossa kiersimme pikaisesti keskustan, ostimme ruokaa ja istuimme odottamaan. Seuraan liittyi lisäksemme kolmas matkustaja, sitten neljäskin. Sitten paikalle saapui pitkänhuiskea mies pitkissä keltaisissa saappaissaan, vähän viikingin tai merirosvon näköinen, ja pujotteli meidät kaikki kumiveneellä halki satama-altaan ulapalle ankkuroituun merirosvolaivaan.
Ja seuraavat viisi vuorokautta me purjehdimme. Nostimme ja laskimme purjeita, kieputimme köysiä, siivosimme kantta, ohjasimme laivaa, keitimme kahvia, vahdimme kokassa ulappaa. Nukuimme, söimme ja purjehdimme, läpi sateen ja auringon, aallokon ja tyynen, tähtikirkkaiden öiden ja sumuisten aamujen, jatkuvasti tuulen kynsissä. Ihmettelimme delfiinejä, joimme viskiä, kuuntelimme silmät pyöreinä tarinoita hurjista purjehduksista. Elimme ja hengitimme tuulta, laivaa ja loputonta merta.
Kun hyvästelimme laivan ja sen miehistön, keinunta ei loppunut kolmeen päivään maissakaan. Päätesatama oli skotlantilaisella saarella, joten sieltä oli matkustettava lautalla mantereelle, sieltä bussilla Glasgow’hon ja sieltä junalla Edinburghiin. Edinburgh oli yhtä hurmaava ja haggis yhtä suussasulavaa kuin aina ennenkin,ja hostellissa nukutun yön jälkeen köröttelimme lentokentälle ja lensimme Kööpenhaminaan Miehen ystävän luokse. Tuntui hyvältä käydä suihkussa ja olla puhdas.
Kööpenhamina oli skandinaavinen, melkein kuin hipster-Helsinki – pyörätiet olivat lähes autoteitä leveämpiä, joka kulmalla oli Nordea ja pankkikortti kelpasi pienimpiin kebabpaikkoihinkin. Ihmiset käyttivät matalia korkoja tai tennareita eivätkä pyydelleet anteeksi, jos törmäsivät kadulla. Satama oli sympaattinen, emmekä osanneet enää katsoa purjelaivoja kuten ennen. Ihmiset ajoivat väärällä oikealla puolella tietä. Tuntui hyvältä olla taas skandinaviassa. Kävelin umpiväsyneenä ympäri Köpistä, ihastelin värikkäitä puutaloja ja kuuntelin kun pojat puhuivat juttujaan.
Seuraavana päivänä lensimme Helsinkiin. Ensimmäistä kertaa viikkoihin, kuukausiin, oli lämmin. Suomessa! Suomen kesä henkäili lempeästi vastaan heti lentokentältä. Nappasimme bussin Helsingin keskustaan ja sieltä kaukobussin kotikaupunkiin. Kaksikerroksisen bussin etuosassa katselimme, kun aurinko hiipi taivaanrantaan ja jäi sinne, koivujen taakse loimottamaan. Kotona odotti perhe, koira ja lämmin sauna.
Tuntuu hyvältä olla taas kotona <3