Aina sattuu jotain
Mun elämä on juuri tällaista: aina sattuu jotakin, useammassakin mielessä. Usein nimittäin ihan oikeasti sattuu: jotain, ja sitten johonkin. Niinkuin nyt vaikka jos hölkkää väsyneenä töistä kotiin pimeällä (britti)kadulla, jossa kiveys ei ole maailman tasaisin, ja sattuu kaatumaan (tositarinoita osa 263, tammikuu 2015). Saattaa sattua moneenkin paikkaan. Polveni ovat sattuneet ottamaan osumaa niin monta kertaa, etteivät ole enää kovinkaan kauniit. Mustelmia tulee herkästi milloin minnekin, vaikken erityisesti muista osuneeni minnekään.
Nyt sattui käymään niin, että nilkka alkoi viikko sitten kipeytyä ilman sen kummempaa tapaturmaa tai ennakkovaroitusta. Ensin se oli vähän arka, mutta käyttökelpoinen. Sitten vähän kipeämpi. Tiistaina kuntosalilla se oli jo niin kipeä, että hölkkääminen teki vähän pahaa, mutta kun kerrankin sitkeästi nilkasta ja hormoneista ja vaikka mistä huolimatta jatkoin treenin loppuun asti, niin ei tietty olisi kannattanut: seuraavana päivänä se oli pahempi. Skippasin yhdet treenit, mutta tilanne ei helpottanut. Sitä seuraavat kaksi pitkää (7-19) päivää töissä eivät myöskään olleet kamalan kivoja.
Tänään nilkka oli vähän parempi, joten lähdin toiveikkaana salille. Yritin keksiä erilaisia vaihtoehtoja tehdä treeni nilkkaa rasittamatta: kokeilin läpi suunnilleen kaikki laitteet, joita keksin, mutta ainut joka toimi oli soutulaite, enkä jaksanut veivata sitä pariakymmentä minuuttia pidempään. Sykkeen sillä sai nousemaan, mutta ihan samalla tavalla en kyllä itseäni saanut haastettua kuin juoksumatolla. Todella ärsyttävää: kun viimein löytää jonkun tavan joka toimii, niin siitä joutuu luopumaan (edes väliaikaisesti) tällaisten itsestä riippumattomien syiden vuoksi. Kuinkahan käy sen painonhallinnan.. Treenin jälkeen nilkka oli tietty taas vähän kipeämpi. Nilkutin kotiin enkä taida poistua täältä tänään enää minnekään. Ärsyttävää!
Voikohan tuollainen yhtäkkinen kipeily johtua liiasta rasituksesta? Olen nyt kohta neljättä viikkoa juossut kolme kertaa viikossa yhteensä 30 minuutin (lämmitelyineen ja jäähdyttelyineen yht. 50min) pätkän juoksumatolla hyvillä kengillä ja koittanut katsoa että jalkojen asento pysyy hyvänä. Ei kuulosta eikä tunnu kovin paljolta, mutten oikein keksi mistä muustakaan se voisi johtua..
Niin ja tietty tehnyt seisoma-/kävelytyötä sen 36h viikossa. Hmmm.