Heinäkuu hujahti hetkessä
Heinäkuu oli meidän perheen yhteinen lomakuukausi. Odotin tietysti siltä aivan liian paljon, ja jälkikäteen tajusin, että haikailin ehkä vähän viime kesän perään, kun elettiin kuukausitolkulla kotona kahden vanhemman ja yhden vauvan voimin, lämmintä oli toukokuun alusta pitkälle elokuuhun ja päivät soljuivat suloisesti junnasivat paikallaan ja jokainen viikko kesti kuukauden, paitsi silloin kun piti pakata muuttoa varten. Niinno.
Tänä kesänä lämpimiä päiviä on ollut yhteensä ehkä seitsemän, rannalla on käyty kaksi kertaa ja kaikki ihanat hellepäivien Helsinki -kohteet on käymättä (maauimala, saaristo ja puistopiknikit on vähän kivempia lämpimällä kuin +16&tuulee -ilmalla ). Grillattu on kai kerran, kuistilla syöty ehkä yhden käden sormilla laskettavat kerrat ja pyöräretkiä on tehty muutama. Huonon ilman lisäksi olimme kaikki vuorotellen flunssassa pitkin heinäkuuta, joten jos ilma oli hyvä niin jonkun olo oli vähintään kehno. Minä halusin sekä rentoutua ja viettää aikaa rauhassa yhdessä perheen kesken, että käydä kaikki mahdolliset ihanat paikat läpi heti, ja lopulta tuntui siltä, etten oikein tehnyt kumpaakaan.
Vaan mitäpä siitä. Lapsi on saanut viettää paljon aikaa ulkona säästä riippumatta, oppinut kulkemaan potkupyörällään ja ihastunut mustikoiden poimintaan. Minä olen lopettanut yöimetyksen, aloittanut menestyksekkäästi toisen unikoulun ja saanut välillä nukkua melkein koko yön kahdestaan mieheni kanssa omassa sängyssämme. Olemme ensimmäistä kertaa vuoteen ahmineet hyvää tv-sarjaa hurjaa vauhtia, antaneet jonkun muun laittaa lapsemme nukkumaan ja käyneet kahdestaan muutamilla treffeillä. Olemme viettäneet aikaa perheenäkin, kuitenkin. Olemme pyöräilleet Nuuksioon ja takaisin, keränneet mustikoita ja sijoittaneet rahaa. Onhan siinä jo yhdelle lomalle tekemistä.
Seuraavaksi vuorossa on jälleen muutosten loppukesä ja syksy. Minä haen parhaillaan osa-aikaisia töitä (jee ja iiks!), lapsi aloittaa syksyllä osa-aikaisesti päiväkodissa ja arki tulee siis jälleen muuttumaan radikaalisti heti kun palaamme Meksikosta, jonne suuntaamme ensi viikolla. Ilman lisäkäsiä, mukana 16kk taapero jolla on voimakas tahto ja kova ääni. Wish us luck!