Huijattu

Minä olen varovainen valuutankäyttäjä. Suojaan aina tunnuslukuni, Suomessakin, en nosta rahaa pimeillä kujilla epämääräiseen aikaan, en käytä korttia epämääräisissä, epäilyttävissä paikoissa enkä osta netistä mitään varmistamatta, että sivusto on suojattu ja aito (ja silloinkin suosin PayPalia). Luottoa käytän hyvin harvoin ja aina vain, kun tiedän että tilille on tulossa rahaa, jolla maksaa lasku heti pois. Olen aina ajatellut, että rahahuijaukset sattuvat ihmisille, jotka ovat huolimattomia rahojensa, korttiensa tai tunnustensa kanssa. Niille, jotka laittavat tunnusluvuksi 1234, säilyttävät käyttäjätunnusta ja salasanaa allekkain samalla paperilla tietokoneen vieressä, maksavat kortilla nuhjuisissa pikkubasaareissa ulkomailla ja lähettävät tilinumeronsa tai rahaa sille afrikkaiselle sijoittajalle, joka kertoi tarvitsevansa vain pienen summan, jotta saa lukitut miljoonatulonsa käyttöönsä.
No, ylpeys käy lankeemuksen edellä. 

Kuukausi sitten kirjauduin nettipankkiin maksaakseni luottokorttilaskun, jolla piti olla korkeintaan yksi tuleva laivaristeily ja Netflixin kuukausimaksu. Sen sijaan lasku oli nelinumeroinen, ja jo silloin sydän hyppäsi kurkkuun ja kylmä, puristava tunne jysähti mahaan: mitä hittoa?! (Saatoin myös käyttää hieman rumempaa kieltä, ehkä). Tarkempi tarkastelu sai aikaan pienen paniikin: laskulla oli tuhansien eurojen arvosta ostoksia tehtynä eri puolilla USA:ta menneen kuukauden aikana. Kylmä hiki otsalla selasin läpi erittelyn, ja lopulta totesin, että korttini on pakosti kopioitu. Soitin pankkiin, jossa vahvistettiin epäilyni, ja suljettiin kortti. Onneksi langan päähän sattui sympaattinen nuori asiakaspalvelija, jolle oli käynyt samoin edellisenä vuonna, ja onneksi lapsi nukkui päiväunia, sillä itselläni oli aikamoinen hätä ja puhelun aikana olin hyvin lähellä puhjeta itkuun. Sain hyvät ohjeet kortin reklamointiin ja rikosilmoituksen tekoon, ja uusi kortti laitettiin tilaukseen juuri suljetun tilalle, mahdollisimman pikaisesti. Laskutus kehotti maksamaan vain oman osani laskusta ja jättämään loput odottamaan, että pankki käsittelee asian. 

Puhelun jälkeen soitin miehelle, ja mietimme, kuinka tämä on voinut tapahtua. Olimme USA:ssa menneenä kesänä ehkä hätinä yhden kokonaisen vuorokauden, ja käytin korttiani tasan lentokentällä ja hotellissa, joka sekin oli Best Western ja täten mielessäni turvallisuuden (ja tylsyyden) multihuipentuma. Muistelimme vitsailleemme hotellissa, että kopioivat kuitenkin kortin, kun maksaminen oli jotenkin hidasta ja vanhanaikaisen oloista.. Voihan *****. Ilmoitin pikaisesti asiasta myös mukana olleille vanhemmilleni, jotka tarkastivat omien korttiensa tilan. Minä olin kuitenkin ainut, jonka kortti oli kopioitu. Eikä pelkästään kortin tiedot vaan koko kortti, sillä luottolaskullani ei ollut mitään nettiostoja vaan ihan fyysisiä kortilla tehtyjä ostoksia kaupoissa, ravintoloissa ja kuka tietää missä. 

Juuri kun kuluneella viikolla sain pankista tiedon, että kopioidulla kortilla tehdyt ostot on hyvitetty luotolleni, saapui uusi luottokorttilasku. Kappas: edellisen laskun viimeisen oston ja koko tilanteen huomaamispäivän välillä oli vielä reilu viikko, jonka aikana kortilla oli tehty lisää ostoja. Tällä kertaa lasku oli hitusen alle neljä numeroa, eikä mikään osto ollut omani. Tällä kertaa enemmän ärsyyntyneenä kuin hädissäni soitin uudelleen pankkiin ja aloin naputella uutta reklamaatiota. Täytyy toivoa, ettei tälläkään kertaa tule äkillistä tarvetta koko kortin luottosummalle, ennenkuin pankki ehtii käsitellä asian ja palauttaa summan luotolle. 

Oloni on paitsi huijattu, ärsyyntynyt ja tuskastunut, myös nolo. Tuntuu jotenkin äärimmäisen nololta joutua huijauksen, kopioinnin, identiteettivarkauden kohteeksi. Minähän olen aina niin varovainen! Lisäksi ihmisille tyypilliseen tapaan minäkin usein ajattelen, että tällaiset asiat ovat niitä, jotka sattuvat joillekin muille, ei minulle.  On myös jotenkin alaston olo kun ajattelee, että jossain joku on ostanut ties mitä kortilla, jossa on minun nimeni. Rahallisesti summa on tietysti suuri, muttei ollenkaan niin iso kuin se voisi olla, ja oletus on, etten joudu maksamaan sitä itse – eikä meidän talous siihen kaatuisi, jos joutuisinkin, mutta toki sille rahalle on paljon muutakin käyttöä. 

Sen lisäksi, että ylpeyteni ja turvallisuuden tunteeni kokivat kolauksen, otin tästä kyllä myös opikseni. Sen lisäksi, että katson entistä tarkemmin turvallisiksi kuvittelemissanikin paikoissa mihin ja kenelle tietojani annan, päivitin myös korttiturvallisuuteni verkossa. Ystävällisen asiakaspalvelijan neuvojen mukaan kävin nimittäin verkkopankissa laittamassa yleisasetukseksi sen, että korttia voi käyttää vain Suomessa, eikä nettiostaminen ole sallittua. Jos lähden matkalle tai teen ostoksia netissä, on asetukset helppo käydä muuttamassa parilla klikkauksella toisiksi ja sitten takaisin, kun tarve tai tilanne on ohi. 

Suosittelen lämpimästi muillekin!