Joululoma!

Viimein se alkoi – joululoma! Ehdin tehdä töitä (=perehtyä) uudessa paikassa noin puolitoista viikkoa, ja siinä valossa voi tuntua hassulta riemuita lomasta niinkin paljon kuin itse teen. Mutta ainakin omalla kohdallani uuteen paikkaan sopeutuminen vie voimia, aikaa ja energiaa. Uusien asioiden aloittaminen on aina ollut minulle fyysisesti ja henkisesti väsyttävää – uudet koulut, kurssit, harjoittelupaikat, työpaikat, missä tahansa aiemmasta poikkeavassa tilanteessa uuden opettelu kysyy paljon energiaa, ja se uuvuttaa.

Kirjoitan vielä erillisen postauksen uudesta työstäni, mutta sanottakoon sen verran, että siitä on vuosia, kun olen viimeksi tehnyt tätä työtä. Kieli on eri, paikka on vieras, maa tapoineen on uusi ja lisäksi joudun pikatahtia opettelemaan pyöreästi 40 uuden ihmisen tavat, toiveet, historiat ja vaatimukset. Ehkä ei sittenkään ole ihme, että olen tavattoman onnellinen ja helpottunut päästessäni lomalle. 

Jos en olisi ehtinyt varata ja maksaa lentolippuja muualle, olisin 100% varmasti ollut töissä tämän joulun. Ja ehkä myös uudenvuoden. Uudet työntekijät aina ovat, tällä alalla. Mutta tässä työpaikassa ymmärrettiin, ettei koko elämää ja tulevaisuutta voi pistää paussille työnhaun takia, joten sain pitää lippuni ja ottaa palkatonta lomaa koko reissun ajalle. Kollegat olivat ymmärrettävästi hieman kateellisia siitä, että en joudu pyhiksi töihin, mutta maan tapaan ainakin väittivät ymmärtävänsä tilanteen. Jos ihan rehellisiä ollaan, yksi tämän ammatin miinuksista on ehdottomasti pyhätyöt, ja kuten tähänkin saakka, aion vastakin tehdä kaikkeni välttyäkseni niiltä. Sori vaan entiset, nykyiset ja tulevat kollegat. 

Ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni olen myös oikeasti helpottunut päästessäni vähäksi aikaa Suomeen, enkä pelkästään siksi, että pääsen näkemään läheisiäni ja rakkaitani. Pikkuhiljaa olen alkanut ymmärtää, että Suomen hyvät puolet ehkä kuitenkin voittavat ne huonot, ja alkanut tosissani harkita sitä ajatusta, että meidän koti voisi jossakin vaiheessa olla ihan pysyvästi Suomessa. Voisi se toisaalta olla monessa muussakin paikassa. Mutta ei täällä.  

Nyt siis pikatahtia pakkaamaan, sillä huomenna alkaa päivän mittainen reissu erinäisillä julkisen liikenteen kulkuvälineillä paikasta A paikan B kautta paikkaan C, josta matka jatkuu välipysähdyksen jälkeen ylihuomenna paikkaan D. Douglas Adamsia mukaillen yleeensä olen se henkilö, joka toivoisi olevnsa paikassa E, joka olisi mukava pikku pubi mahdollisimman kaukana edellä mainituista paikoista A, B ja C, mutta nyt olen oikein onnellinen että saan piipahtaa kaikissa edellämainituissa paikoissa ja päätyä lopulta paikkaan D, lapsuudenkotiini. Saattaa myös olla, että hyvällä tuurilla päädyn isäni kanssa myös paikkaan E, joka on kuitenkin kohtalaisen lähellä paikkaa D 🙂