Juhlapyhistä ja perinteistä: Halloween, Isänpäivä ja joulu

Ensimmäinen osa käsitteli pääsiäistä, toinen vappua ja äitienpäivää, kolmas olisi lienee pitänyt kirjoittaa juhannuksesta mutta se jäi (ja lisäksi yleisesti perinteitä ja suomalaista kulttuuriperintöä olen pohdiskellut täällä). Olen siis ennenkin avautunut juhlapyhistä ja perinteistä: sekä tämä vauvan ensimmäinen vuosi, että kaikki sen jälkeen tulevat, saavat minut pohtimaan juhlapäivien viettoa ihan eri tavalla kuin ennen. Paristakin syystä: ensinnäkin mielestäni omassa lapsuudenkodissani oli kivoja perinteitä, ei suoritettu mutta oli kuitenkin vuosittain toistuvia mukavia juttuja, joita muokattiin sitten perheen tarpeisiin. Ja nyt vauvan synnyttyä olen yhtäkkiä havahtunut huomaamaan, että hei, ne perinteet ovat vanhempien päättämiä ja aloittamia juttuja, ja vanhemmilla on ainakin kouluikään asti aika iso vastuu siitä juhlitaanko juhlapyhiä ja jos kyllä, niin miten. Monikulttuurisessa perheessä, jossa vanhemmat ovat eri maista ja ovat vielä asuneet useammassa maassa ja ottaneet niistäkin vaikutteita, voi olla välillä vaikeaa valita, mitä perinteitä tahtoo omaan perheeseensä siirtää. 

Halloween, Pyhäinmiestenpäivä, Dia de los Muertos

Aiemmin olemme juhlineet tätä päivää monella eri tavalla: joskus vain suomalaiseen tapaan pyhäinmiestenpäivää hiljentymällä kotiin ja sytyttämällä kynttilöitä, joskus amerikkalaiseen tapaan Halloweenia pukeutuen (ja Englannissa ovelta ovelle kiertelijöille karkkia jakaen), joskus mukaeltua meksikolaista kuolleitten päivää eli Dia de los Muertosia asiaankuuluvin ruoin (mutta ilman alttareita). Tänä vuonna emme oikeastaan juhlineet mitenkään, mutta tulevaisuudessa on mietittävä tarkemmin, millaista juhlaa tuolloin juhlimme, jos lainkaan. Mielestäni pimeän syksyn keskellä ei voi olla liikaa juhlan aiheita, joten tämä juhlapyhä varmaankin pysyy meidän perheessämme.

Isänpäivä

Isänpäivä lähestyy uhkaavasti. Lapsen syntymän jälkeen sovimme, että ainakin isänpäivää juhlitaan meillä silloin, kun sitä senhetkisessä asuinmaassa kulloinkin juhlitaan. Äitienpäivän suhteen ei olla vielä oikein päädytty mihinkään. Mies ilmoitti, ettei halua eikä tarvitse lahjaa (se on enemmänkin ajankohtainen sitten, kun lapsi niitä alkaa itse tehdä), mutta ilkeänä vaimona ostin silti jotain pientä, koska se on sellaista, mitä herra itseasiassa oikeasti tarvitsee. Aioin askarrella kortin, mutta a) lapsi ei suostunut yhteistyöhön jalan- tai kädenkuvien suhteen ja b) Mies ei paljon perusta korteista, ei jaksaisi säilytellä niitä eikä oikein ymmärrä niiden ideaa. No, unohdetaan kortti. Hän ei halua myöskään aamiaista vuoteeseen, eikä muutenkaan osaa sanoa mitään isänpäivärituaaleja, joita varsinaisesti tahtoisi aloittaa. Päätin lopulta, että annan miekkosen nukkua sunnuntaina pidempään, ja valmistan sitten aamupalan sekä pidemmän kaavan lounaan/päivällisen meksikolaisia ruokia (meillä ruoan kanssa ei voi mennä vikaan koskaan, kenenkään kohdalla). Aika näyttää, millaiseksi meidän isän- ja äitienpäivämme muodostuu tulevaisuudessa. Olisikohan tällaisen reissuperheen kiva ottaa tavaksi vaikka tehdä joku päiväretki jonnekin isän valitsemaan kohteeseen aina isänpäivinä?

Joulu

Don’t even get me started. Joulu oli vaikea pala, kun mieluisia vaihtoehtoja olisi ollut useita. Etukäteen olen jo useana vuonna varoitellut perhettäni, että ”sitten ku meillä on omia lapsia, emme välttämättä tule lapsuudenkotiini viettämään joulua enää”. Kuitenkin tänä vuonna päädyimme vielä Miehen lomien lyhyyden ja, myönnettäköön, yleisen helppouden vuoksi ratkaisuun viettää joulu lapsuudenkodissani vanhempieni ja sisarusteni kanssa. Samalla tavalla emme tietenkään siellä saa päättää päivän ohjelmaa ja perinteitä, mutta saamme kuitenkin samassa paketissa kuusen, ruoat ja koristeet, varmaan joulupukinkin, ja ne perinteiset joulun ohjelmat. Aikuisten kesken olemme jo useana vuonna arponeet lahjat Secret Santa -systeemillä, mikä vähentää lahjastressiä huomattavasti, ja nyt laajensimme systeemin käsittämään pariskuntia, mikä helpottaa hommaa entisestään. Lapselle teimme joululahjatoivelistan, jonka olen jakanut kaikille jotka ovat kyselleet saako hänelle ostaa lahjoja, ja olemme sopineet, ettei kukaan osta yhtä lahjaa enempää hänelle, jottei tyttö molempien perheiden ainoana lapsen- ja sisaruksenlapsena totu pienestä asti siihen, että lahjoja tulee jouluna kymmenittäin (on ihan ok että niitä saa joitakin!). 

+1: Itämaan tietäjien päivä eli loppiainen

Meksikossa (joka on katolinen maa) lapset saavat loppiaisenakin muutaman lahjan, jotka itämaan tietäjät ovat muka jättäneet. Mitäs tämän kanssa tehdään? Hauska perinne, mutta tarkoittaa lisää lahjoja heti joulun lahjakuorman päälle. Mieheni sai kuulemma loppiaisena yleensä käytännöllisiä lahjoja, kuten vaatteita tai vastaavaa. Mietittäväksi jää, kuinka meillä tehdään.