Kesäloma ja Ruotsi vol 1.
Suurin osa kesän lupauksista tavoitteista mitä näitä nyt olikaan on toteutunut: varsinkin se, etten ole aivan niin paljon istunut nenä kiinni koneen tai puhelimen ruudussa enkä myöskään asunut Lilyssä (ehkä mulla alkaa olla taas omakin elämä!). Elämä onkin paljon rauhallisempaa ja oma olo paljon kärsivällisempi (!), kun ei pakonomaisesti viihdytä itseään joka sekunti – joskus voi vain istua hiljaa ja odottaa. tai mennä ja tehdä jotain ihan muuta sillä aikaa. Ehkä tämä älypuhelinaddiktio vaatisi ihan oman postauksen, kun joskus jaksaisi tehdä.
Ehdimme olla koti-Suomessa suunnilleen viikon ja osallistua yksiin ylioppilasjuhliin, kun taas lähdettiin reissuun: tällä kertaa matkalla mukana olivat äitini, äidinäitini ja Mies sekä minä (teemme välillä näitä sukulaisreissuja ihan omaa kärsivällisyyttämme koetellaksemme). Matka suuntautui Ruotsiin, jossa kävimme katsomassa äidinäitini serkkua, joka sairasti syöpää.
Matkaan lähdettiin omalla autolla, jolla ajettiin Helsinkiin ja sieltä TallinkSiljan lautalla Tukholmaan. Kuultuaan, että hyttimme sijaitsi C-kannella, mummini marssi laivaannoustuamme infotiskille ja kysyi, onnistuisiko hytin vaihto: no eihän se onnistunut, laiva oli täynnä. Loppujen lopuksi selvisimme kuitenkin C-kannen (yllättävän hiljaisessa) hytissämme hienosti yhden yön (minä ja Mies korvatulppien voimin): ainut vika löytyi minun päästäni, sillä toukokuisen purjelaivareissun jälkitautina aloin yllättäen voida huonosti nukkumaanmenoa yrittäessä kun tunsin risteilijäaluksen keinuvan jalkojeni alla. Ainut apu oli tietysti yläkannelle kiipeäminen ja siellä piti taivaanrantaa tuijotella hyvä tovi, ennenkuin vatsa rauhoittui.
Seuraavana aamuna päristelimme Tukholman satamasta valtatielle suuntanamme Uppsala. Matkalla pysähdyimme pienelle tauolle sympaattisen näköiseen Sigtunan kylään, jonka kävelykatu oli kuin suoraan historiankirjan sivuilta. Sieltä olisi löytynyt myös pieni 1600-lukulainen kahvila, jos olisimme ehtineet pysähtyä siellä.
Määränpäämme oli Uppsala, jossa ensin suuntasimme sairaalalle tervehtimään sukulaistätiä. Hän oli rankkojen hoitojen jälkeen huonossa kunnossa, mutta ilahtui kovasti näkemisestämme. Äitini ja mummini jäivät juttelemaan pitkiksi toveiksi, ja me Miehen kanssa tädille vieraampina kiertelimme sillä aikaa Uppsalassa. Pian tädin lapset saapuivat myös sairaalalle, ja sieltä lähdimme yhdessä ulos syömään. Voin kertoa, että Uppsala on varmasti täynnä toinen toistaan ihanampia ravintoloita, mutta jos mukana on keliaakikko, vegaani, laktoosiallerginen, perunoita syömätön, 10-vuotias lapsi ja yksi muuten vain ruoan suhteen kranttu, niin ruokapaikan löytyminen voi olla kiven takana..
Samana iltana ja seuraavana aamuna ehdimme vielä Miehen kanssa kierrellä Uppsalan keskustaa. Kaupunki itsessään on sympaattinen pieni ruotsalaiskaupunki, ja erityisesti joenvarren seutu oli oikein kaunista. Äitini ja mummini viettivät enemmän aikaa sairaalalla jutellen sukulaistätini kanssa niitä näitä. Majapaikan suhteen emme vielä matkaan lähtiessämme olleet päässeet yksimielisyyteen, mutta asia ratkesi sillä, että tädin poika otti meidät ystävällisesti sohvallensa nukkumaan yhdeksi yöksi – sukulainen, jota kukaan meistä ei ollut nähnyt varmaan kahteen vuosikymmeneen. Oi suuri suku ja pohjoinen sukurakkaus!
Seuraavana aamuna ajoimme Uppsalasta Tukholmaan ja päätimme näyttää mummillemme vanhaakaupunkia, jonne hän ei lukuisista Tukholman-reissuistaan huolimatta ollut koskaan ehtinyt. Parkkipaikka oli hieman kiven alla, sillä yllättäen vanhassakaupungissa oli jotkin penkkarien tapaiset ajelut abeille/lukiosta valmistuville, ja koko paikka oli tupaten täynnä! Parkkeerasimme sakkopaikalle, kiersimme vanhankaupungin näteimmät kadut, kävimme syömässä kivassa pikku ravintolassa ja lähdimme (sakkoja saamatta!) hyvissä ajoin kohti satamaa. Seuraava yö kului jälleen laivalla (ja mummi yritti jälleen vaihtaa hyttimme, mutta kun vaihtoehtona oli yökerhon yläpuolelle sijoittuva hytti, jäimme kiltisti C-kannelle) ja minun alkuyöni kului jälleen kannella, kunnes väsyin tarpeeksi jotta pystyin nukkumaan kannen alla. Aika kiva, jos yhdestä purjehdusreissusta jää ikuinen merisairaus joka iskee myös risteilyaluksilla?!
Helsingistä kotiinpäin ajaessamme pysähdyimme matkalla kahville, kun äitini sai viestin tädin lapsilta: täti oli hetki sitten nukkunut pois. Sanoisinko, että kreivin aikaan ehdimme häntä käydä tapaamassa! Loppumatka kului aika hiljaisissa tunnelmissa.
Muuten reissu oli ihan mukava, joskin sen jälkeen oli ihan kiva päästä taas hetkeksi omaan rauhaan (vanhempieni remonttisotkujen keskellä olevaan taloon). Pikkuhiljaa oman tilan tarve on kuitenkin kasvanut, joten samana viikonloppuna pakenin kahden ystäväni kanssa pariksi yöksi mökille, ja tällä viikolla saimme tiedon kämpästä, joka vapautuisi ensi kuun puolessa välissä (käymme vielä katsomassa sitä, mutta minä haluantarvitsentahdontarvitsen oman tilan, asunnon ja järjestyksen, joten ellei se ole aivan tolkuton murju niin liputan sen puolesta että otamme sen). Näköjään mitä vanhemmaksi tulee, sen vaikeampi on pyöriä toisten nurkissa kovin pitkään.
Ja hieman samaa asiaa sivuten, tulevana viikonloppuna lähdemme etelä-Suomeen ystäväni tyttären ristiäisiin, ja siitä sitten (melko) ex-tempore uudelleen laivalla meren yli Ruotsiin ja liftaten siitä kohti Norjaa. Tulemme ehkä parahiksi takaisin muuttamaan tavaramme siihen uuten kämppään, jonka olen jo puoliksi päättänyt ottaa. Blogihiljaisuutta on siis odotettavissa jatkossakin! (Mutta reissupostaukset lupaan tehdä. Ehkä. Jonain vuonna).