Kotiäidin arkea opettelemassa

Tiedän, että tämä kuulostaa vähän hassulta. Äitiysloma tuli ja meni, vanhempainvapaa on rullannut jo kuukausia, lapsikin on jo lähes 5kk vanha ja tässä minä vaan vasta opettelen kotiäidin arkea?

Kas kun ei ole ollut varsinaista kotiäitiyttä, vaan vain enemmän tai vähemmän tasaisesti jaettua kotivanhemmuutta. Eikä ole ollut aikoihin sitä arkeakaan, on vain muuttoa muuton perään ja matkaa ja reissua ja valmistautumista milloin mihinkin. Niin että tuntuu vähän niin kuin olisin valeäiti. Kun muut (netissä) pokkana pyörittävät vauvan ja kodin ja miettivät miten kävisivät suihkussa, minä mietin mikseivät ne anna sitä lasta isälleen ennenkuin muistan, ettei kaikilla ole puoliso kotona viittä kuukautta.

Eikä ole minullakaan enää. Arki on viimein alkanut, ja minun vastuullani on nyt vauva ja koti. Harkitsen juuri lapsen saaneiden kerhoon lähtemistä, koska tunnen olevani vähän samalla tasolla kuin vasta vauva-arkeen hypänneet. Nyt pitäisi keksiä vauvalle harrastuksia, löytää itselle mammakavereita, aloittaa latten juonti ja miettiä miten ja milloin itse käy suihkussa. Apua! Edes vauvan hoito ei suju rutiinilla, kun kaikki vauvan rutiinit on pantu säpäleiksi jatkuvalla muuttamisella ja matkustelulla, vaiheet seuraavat toisiaan, hampaita puskee ja minä mietin veisinkö lapsen lääkäriin, kunnalliselle vai yksityiselle, turhaan vai liian myöhään ja millä rahalla. 

Uskottelen itselleni, että kunhan arki alkaa sujua, ehdin taas kirjoittamaan. Luultavasti huijaan vaan itseäni. Tässähän sitä ehtisi kirjoittelemaan yöllä jetlagista vauvaa hyppyyttäessä, jos ei tarvitsisi sitä vauvaa hoitaa. Jos ei olisi siis kotiäiti eli työkseen hoitaisi omaa lastaan kotonaan. Hupsista.