Kuulumisia
Onpas näköjään aikaa taas hujahtanut siitä, kun olen viimeksi päivittänyt blogia. Omalla maalla ollessa tuntuu ehkä vähän hassulta höpöttää arkipäivän kuulumisia, kun ne tuntuvat niin.. arkipäiväisiltä. Sujahtaminen suomalaiseen yhteiskuntaan on käynyt niin helposti että ihan hämmästyttää. Tuleeko tässä ajan kanssa paremmaksi vai oliko Britannian ajan koti-ikävällä osansa tähän?
Ruokapolitiikan hoitaminen kotona tuntuu helpolta, kun tuttuja asioita löytää tutuilla nimillä tuttuihin hintoihin ruokakaupasta. Ei tarvitse keksiä vaihtoehtoja tai korvikkeita, laskea pennejä tai pohtia käännöksiä. Ei tarvitse joka ruoka-aineen kohdalla kääntää hintaa päässä euroiksi. Ai miten nannaa! Joitain ruoka-aineita Briteistä on kyllä ikäväkin. Siellä sai lähikaupasta tuoreita ituja ja sieniä aika halvalla. Paikallista herkkua clotted cremeä ja ihania tuoreita leivonnaisia (kuten skonsseja) oli yleensä iltaan saakka tarjolla. Chilejä löytyi kaikissa väreissä ja tulisuusasteissa, vaikkakaan kaipaamiani isoja tulisia chilejä meksikolaisen chiles rellenos -ruoan valmistukseen en löytänyt sieltäkään – tavallisia jalapenoja ja muita löytyi kuitenkin, joten salsan tekeminen itse oli helppoa, täällä me ostetaan se aika usein purkista raaka-aineiden puuttuessa. Ja kaasuhella! Vaikeinta täällä on ollut sopeutua sähköhellan käyttöön, aluksi poltin pohjaan tai kiehautin yli kaiken kun en osannut ennakoida. Kaasuhella on niin helppo! Sitä on eniten ikävä. Joskus viikonloppuisin tekisi myös hirveästi mieli kunnon fish&chipsiä – täältä ei mistään saa mitään millään tavalla lähellekään pääsevää, joten olen lakannut yrittämästä. Kunnon brittiläistä tuoretta fish&chipsiä on kauhean vaikea matkia, edes Lontoosta en löytänyt yhtä hyvää kuin meidän merenrantakaupungistamme. Ja brittisiiderien (niiden oikeiden, aitojen) sekä brittioluiden (alen) perään olen itkenyt niin, etten ole oikein suomalaisia lagereita ja Alkon suppeita porter-valikoimia viitsinyt juuri maistellakaan, puhumattakaan siiderin nimellä kulkevista viini+hiilihappo+väriaineviritelmistä.
Cream tea eli skonsseja voilla, hillolla ja clotted creamilla sekä teetä – etelärannikon spesialiteetti <3
Oikeanpuoleiseen liikenteeseen sopeuduin kesällä yllättävän nopeasti, vaikka reissussa vielä välillä katselinkin väärälle puolelle tietä. Oman pyörän käyttöönsaaminen on ollut herkuinta ikinä, koska kaipasin Englannissa joka paikkaan kävellessäni niiiin paljon nopeampia kulkuvälineitä kuin jalat alleni – tosin nyt asun 5min kävelymatkan päässä töistä, joten työmatkat kuljen kävellen. Salille ja kauppaan sekä joka puolelle muualle pyöräilen, ihan siitä ilosta vain että pystyn.
Töihin sopeutuminen on sujunut yllättävän hyvin. Joka vuorossa olen pitänyt huolen siitä, että olen ehtinyt syödä ja käydä vessassa ja pitää pienen hengähdystauon, vaikka vain sen viisiminuuttisen. Välillä on ollut kiireistä ja välillä rauhallisempaa, mutta omien töiden priorisointi ja organisointi alkaa sujua näpsäkämmin. Aivoni ovat jotenkin käsitelleet tätä työtä silloinkin, kun olin poissa. Viime yönä sain jopa kokeneelta päivystävältä gynekologilta erityiskiitosta taitavasta toiminnasta, ja Jäärouvan suusta kuultuna kiitos lämmitti vielä normaalia enemmän. Kehittymistä ja opittavaa on hurjasti, mutta nyt tämä homma alkaa kuitenkin sujua niinkuin sen pitäisi, ja se näkyy jo ulospäin. Yritän myös oppia tasapainottamaan vapaa-aikaa niin, että rankkojen työvuorojen jälkeen pidän enemmän vapaata ja rentoa oleskelua myös vapaalla, enkä hikipäässä pese ikkunoita, kokkaa, pyykkää ja siivoa koko vapaa-aikaa. Siinä onkin vielä opettelemista! Pikkuhiljaa edistytään.
Maahanmuuttopolitiikkaan ja pakolaiskriisiin en edes ala puuttumaan. Weltschmerz ja kamala masennus iskee joka kerta kun avaan facebookin (muiden päivitykset aiheesta), television (uutiset), sanomalehden (uutiset) tai jonkin blogin (kaikki käsittelevät aihetta), joten oman mielenterveyteni vuoksi olen yrittänyt rajoittaa vähän koko asian seuraamista, niin tylyltä kuin se kuulostaakin. Jos ottaisin tämän yhtä vakavasti kuin tekisi mieli, muuttaisin ensi viikolla pois tästä rasistisesta maapahasesta. Se ei kuitenkaan ratkaisi mitään, ja yritän kuitenkin tsempata myös positiivisuuden osalta, joten eiköhän tämä tästä, pikkuhiljaa.
Aika paljon tekstiä siitä, ettei mitään ole tapahtunut. Reissupostaukset ovat edelleen työn alla, ja suurin osa on varmaan jo unohtanut mikä reissu oli edes kyseessä, mutta mitäpä siitä. Pusken ne ulos lähiviikkoina kunhan saan valmiiksi. Yritän päivitellä tiheämmin jos vain aihetta on, ja ehkä jo ensi viikolla tai sitä seuraavalla raotan vähän meidän ensi kevääseen tähtäävän matkan suunnitelmia (itseasiassa tällä hetkellä niitä matkoja on jo kaksi, ja toinen liittyy, yllätys yllätys, Meksikoon). Siihen asti seurailen luultavasti hiljaa muiden blogeja. :)