Land’s End eli matka maan laidalle ja vähän ylikin

Reissusta kotiuduttu uuden ikävuoden puolelle astuneina! Kyseessä oli melko pikainen viikonloppureissu: lähdimme matkaan varhain lauantaiaamuna ja palasimme myöhään sunnuntai-iltana. 

Vaikka tämänkertaisella reissulla lähdimme tarkoituksella oman mukavuusalueemme ulkopuolelle, emme kuitenkaan varsinaisesti olleet yleisen mukavuusalueen ulkopuolella, sillä fyysisesti matka oli huomattavasti mukavampi kuin meidän seikkailumme yleensä ovat – siihen sisältyivät juna, hotelli ja ravintolaillanen normaalien auton, teltan ja trangiaruoan sijaan.

Kuten olen ehkä jo maininnutkin, normaalisti vuokraamme auton. Näin lyhyellä ja hienolle seudulle (Cornwall) suuntautuvalla reissulla isoksi ongelmaksi auton kanssa muodostuisi ajan puute, ahneus ja runsaudenpula. Siksi päädyimme ostamaan kahdelle päivälle Ride Cornwall -liput ( http://www.firstgroup.com/ukbus/devon_cornwall/tickets/ride_cornwall/ ), joilla on vuorokauden ajan rajaton matkustusoikeus Cornwallissa tietyn firman junilla ja busseilla. Ja nyt täytyy myöntää, että junalla ja busseilla kulkemisessa on ehdottomasti puolensa! Voi keskittyä maisemiin, ottaa tarvittaessa torkut, syödä eväitä ja käydä ongelmitta vessassa 😀 Toisaalta ei voi pysähtyä jokaisen mielenkiintoisen näköisen pikkupaikan / kohteen kohdalle, vaan on mentävä sinne minne juna tai bussi vie.

Kuva kotimatkan yksikerroksisesta bussista, josta näki vähän vähemmän mutta silti ihan tarpeeksi 🙂

Me lähdimme liikkeelle kotikaupungistamme aamukahdeksan jälkeen ja otimme aamujunan Cornwallin suurimpaan kaupunkiin Penzanceen, joka on pikkuinen merenrantakaupunki. Penzancesta löytyi mukavasti sodassa säilynyttä viktorianaikaista arkkitehtuuria katukuvassa, sympaattisia mukulakivikatuja ja pitkä rantalinja. Sieltä olisi löytynyt myös Pyhän Mikaelin saari, jolle pääsee laskuveden aikaan kävelemään mantereelta, mutta joka oli tähän aikaan vuodesta kiinni viikonloppuisin, joten jätimme sen välistä. Sen sijaan kävimme nauttimassa lounasta sekä cornwallilaisen cream tean, joka on teetä skonssien, kerman ja hillon kanssa. Niin ja tietenkin olutta 😀 

 

Kuvassa Penzancen vanhimmaksi pubiksi tituleerattu Turk’s Head. 

Penzancesta matka jatkui bussilla Land’s End:iin. Kaksikerroksisen bussin yläkerrasta näkymät olivat hienot yli cornwallilaisen maaseudun, ja näimmepä myös yhden kivikehän! Luulin sen olevan kehä nimeltä Merry Maidens, mutta pikainen googletus paljasti että kyseessä ei ollut sama kehä. Asia jää siis toistaiseksi arvoitukseksi. Joka tapauksessa kehä oli jotenkin yllättävän pienen ja mitättömän näköinen. Autolla olisimme jo pysähtyneet ottamaan kuvia, mutta nyt vilaus bussin ikkunasta riitti oikeastaan enemmän kuin hyvin.  

Penzancen vanhimmalta kadulta (?), jossa ei kylläkään ollut mukulakivikatua (miksiköhän?), mutta omenapuu kukki jo!

Land’s End ei ole kylä, vaan turistikohde – Englannin mantereen läntisin piste, josta löytyy turistikeskus, hotelli ja kesäisin kaikenlaista aktiviteettia. Näin turistikauden ulkopuolella suurin osa turistikeskuksen paikoista oli kiinni, mutta ne eivät meitä juuri kiinnostaneet muutenkaan. Pari päivää ennen matkaa löysin netistä tarjouksen Land’s Endin oman hotellin huoneista, joten varasimme double roomin 2/3 normaalihinnasta (alennushinta oli £59 eli noin 90€ kahdelta hengeltä), ja olimme erittäin tyytyväisiä huoneeseen. Varausvahvistuksessa luki ”partial seaview”, mutta todellisuudessa meillä oli kaksi ikkunaa, jotka molemmat antoivat näkymän suoraan meren tyrskyihin, ja lisäksi pehmeä iso parivuode ja amme. Luksusta, todellakin! Hintaan kuului myös erittäin runsas aamiainen, johon kuului sekä täysi englantilainen aamupala että valikoima leikkeleitä ja makeita leivonnaisia, muroja, hedelmäsalaattia ja tarvittaessa puuroa. 

Aamun näkymät toisesta ikkunasta – teknisistä syistä tämä kuva on otettu läheltä ikkunaa, mutta meri näkyi sänkyyn asti!

Sisäänkirjauksen jälkeen joimme hotellin baarissa oluet, vaihdoimme ulkoiluvaatteet päälle ja lähdimme kävelemään. Land’s Endissä ei ole juuri muuta (tekemistä) kuin upea luonto: mahtava rantaviiva jyrkkine, korkeine kallioineen ja kumpuileva maasto. Kävelimme melkein lähimpään kylään, Senneniin asti, mutta alkujaankin tuulinen ja sateinen sää alkoi huonontua entisestään, joten päätimme palata ripeästi hotellille ennenkuin kävely takaisin muuttuisi hankalaksi. Reitti ja luonto olivat upeat: jalat saivat töitä, mutta polut eivät olleet itsessään kovin vaikeakulkuisia tai vaarallisia. Ja mitkä maisemat!

Ainut paikka kävelyreitillämme, josta pääsi alas ja lähelle rantaa vaarattomasti. Hylyn lähelle meneminen oli ehdottomasti kielletty, siksi pysyimme kaukana siitä ;)

Hotellilla otimme kuuman kylvyn, varasimme pöydän hotellin ravintolasta ja laittauduimme illallista varten. Söimme oikein pitkän kaavan mukaan kolmen ruokalajin illasen viinin ja oluen kera, ja totesimme että loppuvuosi todenäköisesti reissataankin sitten trangianuudelit+teltta-linjalla, sen verran hinnakasta hotellissa yöpyminen ja syöminen on. Ainakin meidän extreme-meiningillä meillä on varaa matkata useammin kuin kerran vuodessa! Ruoka oli kuitenkin hyvää ja hintansa arvoista – alkuruokana söimme paikallisia simpukoita valkosipuli-kermakastikkeessa (suussasulavaa), pääruokana itselläni oli ankkaa rosmariiniperunoiden ja broccolin kanssa ja Mies otti naudan pihviä lisukkeineen (kohtalaista, alkuruoan jälkeen odotukset eivät aivan täyttyneet) ja jälkiruoaksi maistelimme brownie-jäätelö-sundayta sekä maailman parasta juustokakkua vadelmasorbetilla. Ruokalevon jälkeen lähdimme vielä kuvaamaan kuuta, tähtiä ja atlantin tyrskyjä, kun tuuli oli puhaltanut enimmät sadepilvet pois ja paljasti vähän yötaivastakin. Isona plussana huoneesta sai ikkunat auki, joten kuuntelimme yön meren pauhua :)

Seuraavana aamuna aurinko paljasti vielä astetta kauniimman puolen Land’s Endistä, joten runsaan aamupalan ja pakkaamisen jälkeen ehdimme vielä käydä kävelemässä toiseen suuntaan rannikkoa ja ihailemassa maisemia.

Kuvan sumeus kännykkäkameran ansiota. Ylhäällä Land’s End -hotelli, jossa yövyimme ja illastimme.

Ennen puoltapäivää kirjauduimme ulos ja hyppäsimme sunnuntain ensimmäiseen bussiin, jolla pääsi takaisin Penzanceen. Siellä istuimme mukavassa pikku pubissa oluella, kunnes seuraava juna ylemmäs rannikolle lähti ja vei meidät toiselle puolelle Cornwallia rantakaupunki St. Ives:iin. 

Juna-asemalta pääsee suoraan rannalle. St. Ives. 

St. Ives on myös pikkuinen rannikkokaupunki, Penzancea pienempi ja vielä idyllisempi. Kapeat, satoja vuosia vanhat mukulakivikadut, suloiset pikku puodit ja upeat rannikkomaisemat hurmasivat meidät täysin. Paikka on selvästi surffaajien suosiossa lukuisista surffiliikkeistä päätellen. Ja rantoja riitti! Kesäisin siis varmasti aivan mahtava rantalomakohde. Palatessamme täältä suoraan kotiin junalla tajusime myös, että kyseinen kaupunkihan on itseasiassa vain reilun parin tunnin junamatkan päässä meiltä – arvatkaapa vain, minne me lähdetään viettämään lämpimiä kevät-/kesäpäiviä, kunhan niitä tulee! (Täällähän niitä voi olla jo maalis-huhtikuussa ja viimeistään toukokuussa nyt ainakin). 

Kuvan laatu kamala, eikä tähänkään kuvaan näköjään osunut niitä mukulakivikatuja! Kyllä niitä kuitenkin oli. Tästä voi vetää johtopäätöksen, että kerrankin katselin ympärilleni enemmän kuin kuvasin. :D St. Ives.

(Juna-)matkan varrelle jäi vielä monia hienoja paikkoja, joihin olisi tehnyt mieli pysähtyä ja joihin lienee pakko palata, jos täällä asumisen aikana vielä aika riittää toiseen Cornwallin reissuun. Tällä kertaa tekemistä ja näkemistä oli juuri sopivasti, ja reissun jälkeen olo oli sopivan väsynyt ja aika onnellinen. Bonuksena kotona odotti synttärilahjana NMC:ltä kirje, jossa ilmoitettiin hyväksymisestäni rekisteriin – tämä ilmoitus aiheutti sen verran lisää kiireellisesti hoidettavia asioita, että postauksen kirjoittaminen siirtyi parilla päivällä tärkeämpien asioiden tieltä. Mutta all-in-all, suosittelen lämpimästi Cornwallia, Penzancea, Land’s Endiä ja etenkin St. Ivesiä kauniin luonnon ja Englannin ystäville :)