Lempeästi ja hiljaa

Tyttäremme on alkanut herätä aamuisin 6-7 välillä saamatta enää yrityksestä huolimatta unta. Sen seurauksena kaikkia väsyttää, ruoka ei maistu ja aamut ovat olleet aika äreitä kaikin puolin.

Tänä aamuna heräsimme jälleen 6:50. Olin kuitenkin hyvällä tuulella, jotenkin lempeällä ja herkällä. Sen sijaan että olisin lykännyt lapsen lattialle leikkimään ja yrittänyt tehdä aamupalaa jalassa roikkuvan lapsen kanssa, keitin itselleni teetä, avasin verhot ja istuin sohvalle kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa imettämään. Heräilimme molemmat rauhassa pikkuhiljaa mieluisan juotavan kera. Hitto, ei tämä lapsi ole aamuihminen yhtään sen enempää kuin minäkään. Sitä ärsyttää ihan yhtä paljon herätä näin aikaisin.

Hitunen lempeyttä, aikaa ja juotavaa toimi. Lapsi lähti hetken kuluttua oma-aloitteisesti ja mielellään leikkimään, ja minä etsin rauhallista musiikkia hiljaa​ soimaan taustalle ja tein meille jotain nopeaa aamupalaa. Laitoin paria eri vaihtoehtoa tytöllekin, ja istuin rauhassa syömään omaani. Muistin hymyillä ja suukottaa, kehua kun syöminen onnistui itse. Yllättäen lähes koko lautanen tyhjeni ongelmitta, emmekä riidelleet mistään, kertaakaan. Vaikka molempia väsytti.

Aikaa ja rakkautta. Siinä kaikki.