Lopunajan fiiliksiä
.. siitäkin huolimatta, että tässä voi kestää vielä viikkoja. OMG!
Päivät ovat nykyään hyvin vaihtelevia. Tuntuu siltä, että suunnilleen joka toinen päivä on hyvä ja joka toinen on huono, ja epäilen että näillä on joku syy-seuraus -yhteys. Tosin äitini kertoi, että hänellä oli esikoistaan odottaessa ihan samanlaiset olot siinä viimeisen parin viikon aikana (!!) ja veljeni lähti lopulta syntymään sellaisen ”hyvän” päivän jälkeen. We will see!
35 raskausviikkoa tuli täyteen 4 päivää sitten, samoin minun mittani. Muksu tuntuisi nyt olevan suunnilleen 2,5kg luokkaa painoltaan ja viikkoja on sen verran, että jos se syntyisi koska tahansa, se ei olisi enää katastrofi, vaikka toki toivonkin sen jaksavan vielä hetken kasvaa mahassa, ihan siksi että meillä kaikilla kolmella olisi helpompaa, mitä täysiaikaisempana hän syntyisi. Mutta milloinpa lapset äitiään kuuntelisivat, syntyy sitten kun syntyy, sanoin minä mitä hyvänsä. Joka tapauksessa yläpää alkoi olla niin kypsä, että päätin että pelkkä makaaminen saa riittää. Olen nyt neljän päivän ajan sitten varovasti ollut fiilisten mukaan enemmän pystyssä, kevyesti touhuillen ja varovasti liikkuen. Ja voi pojat, miten huonoon kuntoon sitä ehtii kolmessa vuodelepoviikossa jo joutua! Kymmenen minuutin erittäin leppoisan kävelylenkin jälkeen saa nukkua pariin kertaan päiväunet ennenkuin pysyy hereillä. Kaikki ei-makaaminen tuntuu lantiossa ja mielialassa hyvältä, mutta verottaa energiatasot hyvin äkkiä hyvin matalalle! Sitä siivoilee kevyesti hetken (kumartelematta ja nostelematta mitään) ja yhtäkkiä ei riitä voimat kuin maata sohvalla loppuilta. WTF. (Niin ja neuvolakäynnillä hemoglobiini oli pysynyt kauniisti 120 tietämissä vaikken ole rautaa enää syönytkään kuin hyvin satunnaisesti, joten siitäkään tämän ei pitäisi johtua.)
Minulla on viimeisen viikon aikana turvotukset yhtäkkiä lisääntyneet sormissa ja jaloissa ihan reilusti, ja myös vaa’alla sen huomaa: aiemman tasaisen 300-600g viikkotahdin sijaan paino oli viikossa noussut 1,5kg. Onneksi tällä kertaa tieto vähensi tuskaa, turvotuksia on tuossa selvästi ainakin puolet ja vauvaa varmaan se toinen puoli, niin paljon se on kasvanut viime päivinä. Ja oppinut uusia temppuja! Nykyään sitä ollaan hyvin herkkiä aistimaan kosketus tuosta mahan läpi, ja taitavasti tönitään parin sentin tarkkuudella mahalle asetettua kättä tai muuta esinettä (puhelin, teekuppi, sikiötorvi) pois. Kun käden/esineen paikkaa vaihtaa, siirtyy töniminenkin pienellä viiveellä tarkasti uuden paikan alle, ja esim. ulkotakkia vastaan täytyy joka kerta taistella hetki, ennenkuin voi uskoa että tällainen käsittämätön kokovartalopuristus nyt vaan on hetken tässä mahan ympärillä, teki mitä hyvänsä. Taitava tyttö <3
Eilen olimme maalla, päivä sisälsi autolla järvelle menoa, auringonottoa, hyvin leppoisaa kävelyä pienissä pätkissä ja seurustelua istuen – ja loppupäivä meni on ja off päikkäreitä nukkuen. Illalla kävin vielä saunassa ja onnistuin totaalisesti kuivattamaan itseni kun olin unohtanut juoda riittävästi päivän mittaan, joten yöllä heräsin jäätävään päänsärkyyn. Juotuani muutaman litran vettä heittämällä (!!!) parasetamolin kanssa ja miehen hierottua niskaan ja selkää puolisen tuntia alkoi halu raapia pää irti naaman kautta helpottaa sen verran, että pystyimme kaikki kolme rauhoittumaan ja nukahtamaan. Tänään olo oli kuin junan alle jäänyt, ja koska kauniin päivän takia kieltäydyin jäämästä sisälle istumaan ja kävimme rauhallisella happihyppelyllä naapurustossa auringon ja jäätelön voimin, olenkin saanut loppupäivän sitten taas maata ja miettiä miten tulen ikinä selviytymään tulevasta synnytyksestä noin niinkuin energiankulutuksen puolesta, kun kyljen vaihtaminen sohvalla tuntuu olevan liikaa.
Meksikolainen anoppini totesi tähän kuvaan että ”herrajumala te jäädytätte mun lapsenlapsen!!” :D Asteita +3 ja lämmin kuin mikä.
Yritin myös tutkia itse oman kohdunsuuni tilanteen (oi kyllä), tulin siihen lopputulokseen että kohdunsuu on auennut, panikoin yhden yön, kävin töissä moikkaamassa työkavereita ja kaveripohjalta pyysin yhden kollegan tutkaisemaan tilannetta, jolloin selvisi ettei kohdunsuu itseasiassa olekaan auki kuin ehkä ihan sormenpään verran ulkosuulta, joskin kanava on pehmoinen ja ehkä vähän lyhentynyt. Tulevaisuudessa jätän alatutkimukset kollegoille, mutta nyt uskallan vähän rauhallisemmin mielin olla pystyssä vaikka se selvästi tuntuu lisääntyneenä paineena lantiossa ja alapäässä. Ennen sairaslomaa vauva oli jo aika syvällä lantiossa, näiden kolme makoiluviikon aikana se on selvästi noussut sieltä ylemmäs, muttei yhtään haittaisi jos se seuraavan parin viikon aikana alkaisi hiljalleen painua takaisin alas ja kypsyttää kohdunsuuta pikkuhiljaa.
Että sellaista. Toivon, että tulevien päivien ja viikkojen aikana kunto paranee vauvanaskel kerrallaan (eh eh) jotta jaksan synnytyksessä olla pystyssä pidempään kuin viisi minuuttia kerrallaan ja ylipäänsä jaksan synnyttää tämän täältä omin avuin. Huonoina päivinä energiaa riittää juuri ja juuri muiden blogien seuraamiseen ja joskus kommentointiin, hyvinä päivinä tai hetkinä saattaa jaksaa väsätä pätkiä tuleviin postauksiin ja näin saada joskus jotain omaakin tekstiä ulos. Kaiken kaikkiaan raskasta tämä raskaus, who would have thought!
PS. Petasin myös pari yötä sitten äitiyspakkauksen mukana tulleet muovitetut froteet omalle puolelleni sänkyä lakanan alle siltä varalta, että yöllä menee vesi ja sotken uuden sängyn petareineen. Arvatkaapa onko muovin päällä pikkuisen kuuma nukkua..