Lunta!!

Ensilumi satoi viimein tänne eteläänkin!! Ihanaa. Nautin kun vielä voin, vaikka epäilenkin, ettei tämä ilo ole pitkäkestoista – nythän on vasta marraskuun alku. Lumen tuoman muutoksen tunsi kuitenkin heti, kun aamulla avasi verhot ja näki valkean maan. Anoppi kommentoi heti ulkona nukuttamista, pelkää että palellutamme pienen poloisen hurjassa -1 asteen kylmyydessä. 

Positiivista: 

Valkoinen maa ja taivas sekä raikas ilma valaisevat heti omankin pään. Mieli kääntyy joulun odotukseen, ja tekisi mieli sytytellä kynttilöitä ja käpertyä viltin alle kaakaomukin kanssa. Vaunut kulkevat tuoreessa, ohuessa nuoskakerroksessa kiitettävän hyvin. Lumi on kaunista, ja vaunulenkit sujuvat jotenkin reippaammin kuin sateisessa ruskeassa liejussa kulkiessa. Viimeinkin pukeutumiseni on säänmukaista, sillä olen vetänyt flunssan takia talvitakkia niskaan jo viikon tai pari ja kerännyt vähän pitkiä katseita. Vaunut eivät myöskään enää tuo sisälle lehtiroskaa pyörien mukana!

Negatiivista:

Asioiden hoitaminen hankaloituu. Esimerkiksi kesärenkailla pyöräilty reissu terveyskeskukseen kuulemaan, että kyseessä on luultavasti virustauti jolle ei voi mitään, ja sitä seurannut reissu apteekkiin ja kaupan kautta kotiin (kipeänä pyörällä) olivat sellainen kokemus, jonka olisin tänään voinut jättää välistä. Tulevat kauppareissut hyytävät jo valmiiksi mieltä. Myös kynnys raahata pyykit pihan poikki pesutuvalle kuivausrumpuun kohosi yhdessä yössä kolminkertaiseksi. Vauvan (ja itsensä) pukeminen päiväunille, jotka pahimmillaan kestävät vain 20-40min, ja sitten riisuminen sisällä, vain jotta saman rumban voi toistaa parin tunnin päästä, saa kyseenalaistamaan vaunuissa nukuttamisen ”helppouden”. Lisäksi linnut terrorisoivat naapurustoamme: syksyllä viritetyt hyttysverkot on nokittu rikki ruoan toivossa, ja tänä aamuna mies löysi yhden linnun vaunujen sisältä (sanomattakin selvää, että syytän sitä sysipaskaa vaunuverhoa, ja meillä on nyt jälleen perinteiset harsoviritelmät vaunujen suojana). Niin ja nyt ne vaunut tuovat sitten sisälle lunta, pyörien mukana.

Tekeillä olisi postausta yhdestä jos toisestakin aiheesta, mutta lapsukaisen päiväunet ovat jälleen häiriintyneet, eikä koskaan voi tietää onko luvassa 20min vai 1h 20min unta. Priorisointia täytyy siis harrastaa. Pikkuhiljaa työstän niitä kuitenkin eteenpäin, sillä hetki koneella rauhassa tuntuu niin terapeuttiselta, ettei ole tosikaan. Pysykää kuulolla!