Lupauksia, toiveita vai päätöksiä?

En ole oikein koskaan ymmärtänyt, miksi uutenavuonna pitää tehdä jotain lupauksia. Jos vuoden vaihtuminen nyt jollekulle on se riittävä sysäys kohti tarpeellista elämänmuutosta niin miksi ei, mutta keksimällä keksityt lupaukset eivät tähän saakka ole saavuttaneet järin suurta suosiota meikäläisen kirjoissa. Tänä talvena vuoden vaihtuminen toiseen sai kuitenkin miettimään vähän tarkemmin mennyttä vuotta ja tätä alkavaa (ehkä siksikin, että lomalla oli viimein aikaa välillä ihan vaan ajatella rauhassa). 

Viime vuosi oli vauvan. Aivan alusta loppuun ja pelkästään vauvan. Parisuhde kulki jossain siellä taustalla ja minua ei käytännössä kyllä ollut yhtään missään. Se johtui tietysti pitkälti myös omista valinnoistani esim. imetyksen ja vauvan hoidon suhteen, eikä siinä mitään, olin ihan tyytyväinen niihin valintoihini silloin. Mutta nyt alkaa pikkuhiljaa riittää – jännästi aika samaan aikaan kun vaapero alkaa tehdä pesäeroa ja harjoitella itsenäistymistä pikkuhiljaa, omakin tarve eriytyä vähän lapsesta alkaa nostaa päätään. Tai suoremmin sanottuna pää hajoaa, jos en saa välillä omaa aikaa, omia juttuja ja aikuisten ihmisten elämää. En tiedä lupaisinko, toivoisinko vai päättäisinkö, mutta muutos on tänä vuonna edessä monella tavalla. 

1. Enemmän aikaa itselle (tiedän, kuulostaa joltain mainokselta). Mutta ihan tosi. Olen nyt elänyt symbioosissa tuon pienen tytön kanssa 9kk, ja nyt on aika ottaa välillä aikalisää, hengähdystaukoa ja mitä näitä on. Tämä tulee ihan ensimmäisenä, koska jos en itse voi hyvin, en jaksa myöskään olla äiti enkä vaimo (enkä, luoja paratkoon, sisko, ystävä saati kätilö). Aloitin tämän rohkeasti käymällä heti vuodenvaihteesta lähtien kerran viikossa yksin saunassa lapsen mentyä nukkumaan (tiedän, eikö olekin villiä?). Askel kerrallaan. Seuraava askel lienee lähteä saunaan jo aiemmin ja jättää mies yksin nukuttamaan tytärtään. Suunnitelmissa on myös etsiä jokin liikuntaharrastus, osallistua helmikuussa kaverin synttäreille (ihan kokonainen ilta ja alkuyö ilman perhettä) ja joskus keväällä sitten lähteä parin ystävän kanssa 24h risteilylle (yö ilman vauvaa, tästä olen nähnyt haaveunia jo kauan!). Ja sitten ehkä kesällä tai viimeistään syksyllä jokin osa-aikainen työ voisi olla sekä rahatilanteen että mielenterveyden kannalta ihan kannattavaa. Hui. Lisäksi pari päivää sitten lähdin jäähylle läheiseen kahvilaan lukemaan kirjaa (ihan pikkuisen kiristi tahtoikäisen tahtominen hermoja) ja eilen vielä villimmin kävin yksillä oluilla hyvän ystävän kanssa. Ah, melkein fyysisesti tunnen miten panta alkaa löysentyä pään ympäriltä. 
2. Parisuhdeaikaa. Olemme yrittäneet huolehtia parhaamme mukaan parisuhteesta, mutta se jää väistämättä vähän taka-alalle. Koti täytyy hoitaa, Miehen koulu vie aikaa, ja takkuisten öiden jäljiltä iltaisin ei tee mieli kuin painua sänkyyn heti kun lapsi nukahtaa. Kunhan saan välillä hengittää itsekseni ihan rauhassa, olisi ihana saada olla Miehenkin kanssa ihan kahden, ilman pelkoa siitä että koska tahansa lapsi herää. Puhua aikuisten juttuja muustakin kuin rahasta, kodista ja lapsesta (mistäs muusta sitä nyt pystyikään puhumaan?). Kunhan lapsi kasvaa, olisi ihana jättää se tutuille ihmisille hoitoon ja mennä vaikka treffeille, tai vielä parempi, viedä lapsi muualle hoitoon ja olla rauhassa kahdestaan kotona.
3. Laadukkaampaa tekemistä lapselle. Nyt tuo ipana alkaa olla sen ikäinen, että pelkkä pehmoleluilla leikkiminen ei selvästi enää tyydytä sen tutkijaluonnetta. Ilmoitin meidät jo musiikkiliikuntaan (koska en jaksa käydä erikseen sekä muskarissa että jossain temppukoulussa), ja käymme kerran viikkoon myös avoimessa kerhossa, mutta pikkuhiljaa pitäisi keksiä jotain mielekkäämpääkin tekemistä kotiinkin kuin piilosleikki harson takana. Ehkä tuon voisi viedä jo kaikenlaisiin tapahtumiin ja vauvajuttuihin, kun se alkaa lähestyä vuoden ikää? (Tiedän että nuoremmankin voi viedä, mutta toistaiseksi se ei tunnu saavan niistä vielä sen vertaa irti, että kannattaisi). Välillä tekisi mieli lykätä se jo päiväkotiin, jossa on töissä ihmisiä joilla on koulutus tällaiseen. Näin harrastelijapohjalta meinaa ideat loppua. 

Tällainen lupauspostaus nyt on kovasti muodikasta vuodenvaihteessa, pahoittelen valtavirran mukana kulkemista, mutta tällaista tämä välillä on.