(Muutto)paniikkia

Parin päivän sisällä me muutetaan mun vanhempien katon alle 2,5 viikoksi ja sitten pk-seudulle. Tulevat viikot hirvittävät jo etukäteen, monesta syystä.

1. Meillä oli jo rytmi, yllättävää kyllä, mutta viikko sitten alkanut tiheän imun kausi sekoitti koko pakan. Enää en tiedäkään, mihin mennessä vauva on takuulla yöunilla (esim toissailtana se tankkasi 2,5h ja sammui vasta 00:30, wtf?). En tiedä milloin vauva nukkuu päiväunet, jos milloinkaan, kestävätkö ne 10min vai 2,5h ja nukutaanko ne minun sylissäni vai saako armon neidin siirtää muualle nukkumaan ilman, että hän herää. Koko ajan syödään, me molemmat. Ja juodaan. Ja pitäisi pakata joka sekunti kun vauva ei ole tissillä, mutta tavaranpaljous ahdistaa niin, että tekisi mieli sytyttää tuleen koko roska, mutta kuitenkin tietää tarvitsevansa suurinta osaa tavaroista, ja ajatus tulevasta tulotasosta hoitovapaalle siirtyessä saa pitämään kiinni jokaisesta tavarasta kahta tiukemmin.

2. Me muutetaan pois meidän kodista, paikkaan jossa ei ole mitään meidän tavaroita, sellaisen vauvan kanssa, joka parin poissaolopäivän jälkeen selvästi ilahtuu kun pääsee kotiin. Jonne ei enää palata, koska sitä ei sellaisenaan enää ole. Oleillaan toisten nurkissa, isovanhempien, jotka haluaisivat viettää tietty joka hetken lapsen kanssa ja vahingossa valvottavat sitä usein ihan liikaa. Ja sitten muutetaan ihan vieraaseen paikkaan. Mitähän se tekee vauvan rytmille, joka on siis jo valmiiksi sekaisin?

3. Ylihuomenna vauva saa toisen rotarokotteen. Ensimmäinen pisti vatsan pienellä sekaisin pariksi viikoksi. Odotan kauhulla, miten se tällä kertaa sekoittaa pakkaa.

4. Juuri kun on ehditty asettua uuteen kotiin ja vauvakin on toivottavasti sisäistänyt, että se on nyt meidän koti, lähdetään 2,5 viikoksi Atlantin toiselle puolelle toisten isovanhempien& sukulaisten luokse, vauvalle vieraaseen paikkaan, ilmastoon ja ympäristöön, jossa odottaa se puoli sukua, joka on saanut nähdä pienen vain kuvissa ja videolla – eikä takuulla aio hukata hetkeäkään mahdollisuudesta viettää aikaa vauvan kanssa.

Vauvaparka. Ja minä parka. Ja miesparka. Mainitsinko jo, että olen kai kehittänyt stressivatsan? (Tai jonkun äkillisen allergian, mikä on melko epätodennäköistä). No wonder.