Misplaced

16.12.2016 chaura

Kiinteiden aloituksen ABC

Ruoka on meillä edelleen tapetilla. Itseasiassa se on ainut asia, joka on enemmän tapetilla kuin nukkuminen, mistä johtuen unisaagan lisäosa(t) puuttuvat vielä. Kävimme nimittäin vastikään 8kk neuvolassa, jossa ilmeni, että lapsen pituus- ja päänympäryskasvu ovat hidastuneet himppa liikaa (ei sillä että painoakaan tulisi kovin paljoa, mutta sen suhteen ei sentään ole mitään huolta). Niinpä olen jättänyt huolettoman asenteeni syrjään ja alkanut panostaa siihen, että se vähä, mikä lapsen suuhun menee, on mahdollisimman ravinteikasta ja proteiinipitoista, ja lapsi saa toistaiseksi tehdä ruokapöydässä melkein mitä tahansa, kunhan syö edes jotain. Siksipä mielessä pyörii vain ruoka. Kun aloittelimme kiinteitä kolmisen kuukautta sitten, koin koko homman jotenkin epäselväksi, joten tässäpä helpotusta muille kanssakärsijöille.

Kuinka aloitetaan kiinteät ruoat vauvalle?

Näitä tarvitset:

lapsen, joka on iältään 4-6kk ja jolla on valmiudet sormiruokailuun tai tarve soseruoan aloittamiseen (kysy lisää neuvolasta tai katso THL:n suositus täältä).
ruokaa (joko isoina, pehmeinä paloina tai soseena)
pikkulusikan, mikäli aloitat soseilla (aivan tavallinen teelusikka kelpaa mainiosti)

Siinä se, ihan totta. Kaikki muu on vain extraa, jolla voi helpottaa elämäänsä, mutta näillä pääset alkuun. Ruokailla voi alkuun tai ihan koko ajan vain lapsentahtisesti sormiruokaillen (muista kerrata turvallisuusohjeet!), pelkkiä soseita tarjoten tai sekä että. You choose. Tai joskus usein se on se lapsi joka valitsee.

HUOM! Uusi suositus kiinteiden ruokien aloittamisesta on ymmärretty usealla taholla hieman väärin. Tarkoitus on, että kiinteät aloitaan 4-6kk iässä lapsen tarpeesta ja valmiuksista riippuen. Ei sitä, että kaikkien olisi suositeltavaa aloittaa kiinteät heti 4kk iässä soseilla! Jos lapsesi on täysiaikaisena syntynyt, normaalipainoinen, terve lapsi jota täys- tai osittaisimetetään ja joka ei osoita kiinnostusta kiinteisiin aiemmin (eikä lääkäri toisin määrää), voi kiinteät hyvin aloittaa vasta 6kk iässä vauvantahtisesti.

Kuvan lähde

Mahdollisia peruslisävarusteita:

Syöttötuoli (olen kokeillut sekä kallista, puista trendisyöttistä että nimeltämainitsemattoman ruotsalaisketjun halpaa versiota, ja voin kertoa, että syömiselämys oli ihan samanlainen molemmissa, mutta muovinen syöttis oli helpompi putsata. Siksi meille päätyi se halvempi vaihtoehto).

HUOM! Kiinteät voi aloittaa sylissä syöttäen, mikä on varsin suositeltavaakin, jos aloitat jo 4kk ikäisen lapsen kanssa (joka ei yleensä istu vielä tuetta), joten et tarvitse välttämättä syöttötuolia heti alkuun. Sitterissä, turvakaukalossa tai vastaavassa takakenoiseen asentoon jättävässä välineessä EI suositella syötettävän tukehtumisriskin takia!

Ruokalappu tai ruokailuessu (riippuen siitä kuinka lapsesi ruokailee, kuinka tarkka on sihtisi ja kuinka mielelläsi peset pyykkiä. Meillä on molempia.)
Vauvalusikoita (oikeasti tavan teelusikatkin käyvät ihan hyvin, mutta jos lapsellasi on jo hampaat ja hän puree, voi metallinen lusikka tuntua ilkeältä ja muovinen vauvalusikka olla lempeämpi vaihtoehto)
Vauvan astioita (vauvalle itselleen niitä on yleensä turha antaa vielä pitkään aikaan, mutta esim. pienissä kipoissa on kivempi lämmittää soseita, kun ei tarvitse laittaa kolmea teelusikallista isoon puurokulhoon)

Mahdollisia hifistelylisävarusteita:

silikonikorkkeja pussisoseisiin (näin voit antaa pussin lapsen omaan käteen ja rakkauden hedelmäsi ei saa turskautettua sileitä soseita pitkin seiniä, vaatteita ja naapuripöydässä istuvan rouvan takkia)
uudelleentäytettäviä sosepusseja (jos tykkäät tehdä soseita/smoothieita itse tai vauvallasi on esim. sellainen hypoteettinen vaihe, jolloin vain pussista tarjoiltua ruokaa voi syödä)
jääpalamuotteja (näihin voit jäädyttää käteviä annospaloja itsetekemistäsi soseista tai pakastaa valmissoseita/rintamaitoa/jotain vastaavaa kesähelteiden aikaan viilennystä varten)
minigrip-pusseja (näihin on helppo säilöä jääpalan kokoisia annospaloja, vievät vähemmän tilaa ja helppo ottaa mukaan/sulattaa ilman sotkua)
valmiita sormiruokia, kuten maissinaksuja ja kaikkia niiden variaatiota (turvallinen tapa aloittaa sormiruokailu, jos kovasti pelottaa, mutta liiallisesti käytettynä vetävät helposti mahan kovalle)
silikonisia (yleensä pöytään kiinnittyviä) ruokailualustoja, jos lapsesi sormiruokailee etkä halua hänen syövän ruokaansa pöydältä/tarjottimelta (meillä tarjotin nuollaan joka tapauksessa, joten toistaiseksi ihan sama)
siihen mahdolliseen syöttötuoliin kiinnitettäviä hihnoja, jotta lapsen mahdollisesti (aivan hypoteettisesti) heittelemät tavarat eivät lennä lattialle asti

Niin kauan, kun kiinteisiin ruokiin vasta tutustutaan, on rintamaito tai korvike lapsen pääasiallinen ravinto, ja se tarjoillaan aina ensin. Simppeliä, eikö? Kuusi- tai edes seitsenkuisen ei tarvitse vielä vetää purkki-, pussi- tai desikaupalla mitään kiinteää, jos kasvu on normaalia. Niinpä normaalisti kasvavaan lapseen pätee sanonta food before one is just for fun, millä haetaan takaa sitä, että kiinteisiin tutustumisen tulisi olla hauskaa tutustumista. On normaalia, että lapsi sotkee ruoalla, puristelee, hakkaa, heittelee, haistelee ja kaikin aistein tutustuu ruokaansa, eikä siitä ole haittaa – lapsi oppii kyllä syömään siististikin. Yksivuotispäivä ei kuitenkaan ole sellainen maaginen päivä, jolloin yhtäkkiä siirrytään suoraan maidosta kiinteisiin, joten kiinteiden määrää olisi tarkoitus pikkuhiljaa kasvattaa kuukausien kuluessa. Jos kasvussa on kuitenkin huomauttamista, on syytä tehdä neuvolan/lääkärin/muun hoitavan tahon kanssa jonkinsorttista suunnitelmaa siitä, miten ruokailua tehostetaan. Puolivuotiaalla se saattaa sisältää vielä esim. ensisijaisesti imetyksen tehostamisen, sillä rintamaito on ravinteikkaampaa kuin vaikka hedelmäsose ja juuri sinun lapsesi tarpeisiin soveltuvaa, mutta täysin korviketta juovalla tai isommalla lapsella luultavimmin lähdetään etsimään keinoja lisätä ravitsevan kiinteän ruoan osuuden lisäämistä. Useimmilla täysimetetyillä muuten tulee kasvuun notkahdus juuri puolen vuoden paikkeilla, mikä ei yleensä itsessään ole syy hätääntyä tai vaihtaa lennosta rintamaitoa viiteen purkkiin kiinteitä päivässä.

Kaikkein yksinkertaisinta on mennä alkuun oman lapsen ehdoilla, hänen tarpeidensa mukaisesti ja tietysti omien voimavarojen mukaisesti. Toisille sopivat soseet ja syöttäminen, toisille sormiruokailuttaminen, joillakin on varaa valita ja toisille sanellaan ehdot lapsen terveyden vuoksi. Mikäli terveydellisiä syitä tai perusteita ei ole, ei neuvolalla tai millään muullakaan instanssilla ole oikeutta päättää teidän perheenne ruokailutavoista tai painostaa mihinkään tiettyyn tapaan ruokailla. Kaikkea on lupa kokeilla ja takki on lupa kääntää koska vain.

Bon appetit tai buen provecho, kuten meillä päin sanotaan! Stressittömiä ruokailuhetkiä kaikille 🙂

Avainsanat: kiinteiden aloitus, lapsi syö, sormiruokailu

Koti Ruoka ja juoma Lapset

15.12.2016 chaura

Nukkumatti, osa 2: muutoksia (3-5kk)

Edit: kertokaapa, onko tämä näkynyt täällä aiemmin? Mun teksteissä näkyy julkaisupäivämääränä 9.11, mutta sivuvalikossa ei näy koko tekstiä – tykkäyksiä on kuitenkin 2kpl?!? Olen ollut siinä luulossa, että tämä on ollut julkaistuna jo kuukauden päivät, kun osa 3:kin on jo viimeistelyä vaille odottamassa pöytälaatikossa..

Meidän unien taipaleen ensimmäinen osa löytyy täältä. Korjaan aikajanaa sen verran, että se rytmi löytyi itseasiassa jo 2,5kk iässä: nimittäin aika tarkkaan 3kk kohdalla tuli muutto.

Nyt silmät tarkkana kaikki rytminvastaiset ihmiset, jotka miettivät kuinka päästä eroon vauvan orjuuttavasta päivärytmistä: kannattaa muuttaa, matkustaa tai molempia.

Mitä lähemmäs muuttopäivä koitti, sen vähemmän ja huonommin vauva nukkui. Se nukahti syliin ja heräsi joko siirtäessä tai ihan itsestään 5-10 minuutin päästä, ei nukahtanut enää ja alkoi kitistä väsymystään uudestaan puolen tunnin päästä. Eikä suostunut olemaan yksin sitterissä hetkeäkään, eikä nukahtanut vaunuihin. Haistoi tai vaistosi tietenkin, että jotain on tekeillä. Mitä epätoivoisemmin tarvitsin saada sen unille ja sylistä pois hetkeksi jotta pääsen pakkaamaan, sitä tiukemmin se tarrautui kiinni ja kieltäytyi nukkumisesta. Yöllä sitä ei saanut enää laskea syötön jälkeen omaan koppaan (syönti kesti 15 min, koppaan laskeminen 45 min ja puolen tunnin päästä se heräsi itkemään.. you do the math. Se nukkui siis vieressä ja heräsi siinä maistelemaan rintaa vähän väliä). Ikää oli 3kk ja kaikkien hermot kireällä.

Sitten tuli ensimmäinen muutto evakkoon vanhempieni luokse. Yöllä meininki jatkui samana: omaan koppaan laskeminen vei niin paljon aikaa, että annoin nukkua vieressä ja heräsin sata kertaa yössä antamaan rintaa. Ja olimmehan me lapselle vieraassa paikassa, joten tuntui tärkeältä antaa läheisyyttä ja turvaa myös yöllä. Päiväunet kuitenkin muuttuivat: se alkoi nukkua kantorepussa, kun pelasin Pokemon Gota ympäri naapurustoa, ja sitten opin syöttämään vauvan makuulla sänkyyn niin, että kun se päästi irti ja nukahti, livahdin vain karkuun. Lisäksi yksi kaunis päivä isäni sai tytön nukahtamaan vaunuihin illalla, ja siitä eteenpäin iltapäikkärit nukuttiin liikkuvissa vaunuissa (luulen että vauva oli vain valmis siihen, koska viikko takaperin se ei nukahtanut vaunuihin millään). Pikkuhiljaa sama alkoi onnistua päivälläkin, ja sitten hiljalleen vaunut pystyi pysäyttämään jonkin aikaa nukahtamisen jälkeen, ja sen jälkeen unet jatkuivat ajan X. Noin kaksi viikkoa muutosta vauva näytti sopeutuneen asumaan vanhemmillani, joten sopivasti muutimme sitten uuteen kotiin etelään.

Jälleen lapsiparka ripustautui minuun. Vaunuihin nukahtaminen unohdettiin. Yöllä piti saada nukkua vieressä. Päivisin mikään muu kuin syli ei kelvannut. Päiväunet olivat katkonaisia. Parin viikon päästä, kun lapsi alkoi taas sopeutua uuteen kotiin, ja suostui taas nukkumaan ainakin välillä myös omassa pinniksessään (siirtyen yleensä aamuyön syötöltä viereen), lähdimme matkalle Meksikoon. Kenenkähän idea tämä oli? Jos seuraava lapsi vielä tulee, niin sen elinkuukausien 2 ja 6 välillä ei tasan lähdetä mihinkään!

Matkalla yöunet menivät yllättävän hyvin. Hotelleissa pyysimme ja saimme matkasängyn vauvalle, ja se kaikkien yllätykseksi nukkui siellä melkein aamuun saakka. Paikan päällä Miehen lapsuudenkodissa oli Miehen vanha pinnasänky kunnostettu tytölle, ja se nukkui sielläkin siinä lähes kaikki yöt lähes koko yön, heräten syömään 2-3 kertaa ja siirtyen viereen ehkä tuntia ennen varsinaista heräämistä. Päiväunet menivät ihan miten sattuu ja ne nukuttiin joko autossa, sylissä tai sängyssä (imetyksen jälkeistä karkaamista jälleen hyväksi käyttäen). Muutaman kerran tyttö nukahti jopa anopin tai Miehen olkapäälle, ihan ilman tissiä. First time for everything! Sen sijaan, että olisimme kotona rauhassa treenanneet rytmiä ja unia, toikkaroimme ympäri Meksikoa, ja vauvaparka kulki kiltisti mukana ja nukkui milloin missäkin pystyi. Ja minusta tuntui, että koko ”loma” oli osaltani yhtä imettämistä ja nukuttamista. Jos olisimme ehtineet ennen reissua panostaa siihen, että vauva oppii nukkumaan ilman tissiä, olisin minäkin saanut ehkä hieman enemmän lepoa ja voinut välillä ulkoistaa nukuttamisen muillekin perheenjäsenille.

Kun tulimme takaisin, oli helvetti irti: joku turistipöpö, jonka olin napannut reissun viimeisellä viikolla, oli ehtinyt iskeä vauvaan, joka puklaili ja ripuloi pitkin yötä, heräsi siihen, päätti että täytyy olla aamu (jetlag), ja niin me valvottiin. Muutama viikko oli ihan yhtä kärsimystä, kun sama kierre toistui joka yö. Ja kun tauti hellitti otteensa, oli vauvan rytmi ihan päin pyllyä, se oli siirtynyt jälleen viereen nukkumaan (=syöden sen sata kertaa yössä), ja päiväunet oli mitä oli. Kaikki olivat väsyneitä, turhautuneita ja aika lopussa. Ikää oli vauvalla viitisen kuukautta, ja me mietimme, milloin tämä helpottaa. Puolen vuoden univelka alkoi tuntua ja kovasti.

Avainsanat: univelka, vauvan nukkuminen, vauvan rytmi

Hyvinvointi Hyvä olo Lapset Vanhemmuus