Kun tasan kaksi vuotta sitten haimme lapselle päiväkotipaikkaa syksyksi, olimme autottomia, ja oli selvää, että lapsen kuljetus päiväkotiin tapahtuu joko pyörällä tai kävellen (spoiler alert: sitä autoa ei ole vieläkään hankittu). Hetken aikaa häälyimme perinteisen pyörään kiinnitettävän lastenistuimen ja pyöräkärryn välillä, mutta lopultakin valinta oli melko helppo: pyöräkärry voitti ominaisuuksiltaan perinteisen istuimen 10-0, ja se suojasi lasta paremmin, koska sitä käytettäisiin läpi vuoden säästä riippumatta.

Sitten täytyi tietenkin istua tuntikausia netissä vertailemassa eri kärryjä ja käydä paikan päällä hiplaamassa ja testaamassa niitä, sillä valikoima on laaja lähtien halvoista Bilteman kärryistä ja päättyen useiden satojen, lähemmäs tuhannen euron arvoisiin, kaikilla herkuilla varusteltuihin superkärryihin. Päädyimme lopulta kompromissiratkaisuna Thule Cheetah XT:hen, joka on suunnilleen valikoiman keskivaiheilla hinnan ja ominaisuuksien puolesta. Lisätukea tähän päätökseen toi toisen bloggarin pohdinta siitä, että aina vähän lisää rahaa laittamalla saa aina pikkuisen paremman kärryn, mutta lopultakin täytyy miettiä mitä kaikkia ominaisuuksia omaan kärryynsä oikeasti tarvitsee, ja ovatko lisäominaisuudet niihin laitetun rahan arvoisia. 

Meidän valintakriteerimme (eivät tärkeysjärjestyksessä) olivat: 

• Keveys. Minunkin huonompikuntoisena ja -pyöräisenä täytyi pystyä vetämään kärryä, ja Miehen piti jaksaa vetää sitä pidempiäkin matkoja pyöräretkien yhteydessä, joten painoon kiinnitettiin erityistä huomiota valintaa tehdessä.  
• Käyttötarkoitus. Kärryt ostettiin pääasiassa lapsen päivittäiseen kuljettamiseen päiväkodin ja kodin välillä sekä perheen satunnaisiin pyöräretkiin. Tarvetta reilummalle säilytystilalle ei ollut, joten se ominaisuus tiputettiin surutta pois vaatimuslistasta, emmekä juuri rymistele huonokuntoisilla metsäteillä, joten hienot jousitukset jätettiin väliin myös. Kärryä piti sen sijaan pystyä käyttämään sekä pyörän kanssa että ilman, joten monikäyttöisyyteen kiinnitettiin huomiota ja se oli yksi päävaatimus. 
• Koko. Toisen lapsen hankkiminen ei meillä ollut eikä edelleenkään ole suunnitelmissa, joten ostimme suosiolla yhden lapsen kärryn. Jos joskus perheeseemme vielä tulee lisää jäseniä, esikoinen lienee tuolloin jo sen ikäinen että pyöräilee itsekin. Thulen kärry on myös kapoinen ja mahtuu vaivatta julkisiin liikennevälineisiin sekä kauppoihin, kun sitä käytetään tavallisten vaunujen tapaan.
• Turvallisuus. Kiinnityssysteemin tulee olla sellainen, että aikuisen pyörän kääntyessä kärry ei mene nurin, ja lapsen turvavöiden tulee olla turvalliset ja tukevat 5-pistevyöt.  

Päädyimme siis Thulen Cheetah XT:hen koska se oli tuolloin (2017) markkinoiden kevein kärry, josta löytyy turvalliset ja tukevat, helposti lapsen koon mukaan säädettävät ja nopeasti riisuttavat vyöt. Perusmalliin kuuluu mukana kulkevat etupyörät, joiden avulla kärry muuntuu pyöräkärrystä tavallisiksi vaunuiksi. Istuinpenkki on pehmeä ja mukavasti muotoiltu, ja takaosassa on verkkomallinen tuuletusosa, joka sopivasti antaa hieman periksi niin, että lapsen on kypärä päässäkin mukava nojata selkänojaan. Kärryjen etuläpässä on tuuletusaukko hyönteisverkolla sekä muoviläppä (kuvassa rullattuna ylös), jolla sen saa peitettyä viileällä/tuulisella säällä, ja ostimme myös erikseen kärryn päälle laitettavan sadesuojan, jota talvella käytämme suojaamaan myös kylmältä ja lumelta. Kärryissä on myös sisäänrakennettu aurinkoläppä, jonka saa helposti vedettyä etuläpän alle.

Ylipäänsä tässä kärryssä käytettävyys on erittäin hyvä: kärryä kaikkine ominaisuuksineen on nopea ja helppo käyttää. Quick release -lukkosysteemin ansiosta kärryn saa sekunneissa kiinni pyörään, vaihto pyöräkärrystä vaunuiksi käy minuuteissa (etupyörät kulkevat mukana kärryn sivuilla silloin, kun eivät ole käytössä) ja lapsen kärryyn laitto ja niistä pois otto sujuu myös nopeasti ja helposti (toki taapero oppi myös äkkiä itse kiipeämään kärryyn ja sieltä pois). Kärry on erittäin kevyt sekä vetää että työntää, ja vaunumallisena etupyörät kääntyvät, mikä helpottaa huimasti liikkumista. Lapsi on tykännyt istua kärryssä pidemmilläkin retkillä, eikä ole koskaan valittanut epämukavuudesta, vaikka tässä mallissa ei jousia olekaan. Säilytystilaa ei juurikaan ole, mutta kärryn sisäpuolella on pienet taskut lapsen tavaroille ja takaosassa on verkkotasku, jota voi tilapäisesti käyttää kuljetukseen, vaikka se vähentääkin lapsen istumamukavuutta silloin, kun tällä on kypärä päässä. 

Huom! Tämä ei ole yhteistyöpostaus tai maksettu mainos (I wish), vaan olemme oikeasti tyytyväisiä kärryyn, ja toivottavasti tämä postaus helpottaa jonkun muun valintaa tulevana pyöräilykautena. 

Koska kärryn ovh (~450€) kirpaisi opiskelijan ja hoitovapaalaisen budjettia jonkin verran, teimme valinnan jo keväällä ja käytimme aikaa siihen, että metsästimme kärryn käytettynä (toki kävimme ensin liikkeissä testaamassa uusia). Meillä kävikin tuuri, sillä lopulta löysimme omamme erittäin vähän käytettynä, sillä kärryn ensimmäinen omistaja kaipasi kuitenkin jousia kärryyn, ja tiputti hintaa alkuperäisestä reilummin, koska oli käynyt ajelemassa niillä töyssyisillä metsäteillä, joilla jousien tarve oli havaittu. Hän oli itse ostanut kärryn alennusmyynnistä, ja myi sen meille reilusti alle 400€:lla. Itse kärry oli moitteettomassa kunnossa, kuin uusi, ja mukaan kauppaan tuli ezHitch Cup –lukkoadapterin lisäksi se erikseen ostettu sadesuojakin. Ostimme lisäksi verkkokauppa.comista toisen lukkoadapterin minunkin pyörääni hintaan 19,90€. 

Kärry ostettiin alkukesästä 2017 ja on ollut siitä saakka jatkuvassa käytössä. Lapsi kulkee sillä päivittäin päiväkotiin ja takaisin joko pyörän perässä tai kävellen (riippuen siitä kuka vie/hakee ja millä), ja lisäksi keväisin, kesäisin ja syksyisin teemme harvakseltaan pyöräretkiä lähemmäs tai kauemmas. Tähän mennessä pisin retki on ollut Nuuksioon, jonne meiltä pyöräili tuolloin noin 25,5km suuntaansa – lienee sanomattakin selvää, että Mies veti lasta perässään, en minä. Kärryssä lapsi on mukavasti suojassa säältä satoi tai paistoi, ja sinne mahtuu myös talvisaikaan viltti. Aina kun kärryä vedetään pyörällä, on lapsella vyöt kiinni JA kypärä päässä – vaunukäytössä kypärää ei tarvitse, ja viime aikoina vyötkin ovat olleet vähän niin ja näin käytöstä riippuen.

Lapsi oli aika tarkkaan vuoden ikäinen kun ostimme kärryn, ja pienehkö ikäisekseen, mutta vyöt sai säädettyä sopiviksi ja turvallisiksi. Nyt kohta vajaa 3v:n (edelleen kokonsa puolesta vähän alakäyrillä) lapsen jalat ottavat suorina jo kiinni kärryn alaosaan, mutta pää ei ole vielä kovin lähellä kattoa, joten oletettavasti kärryllä on käyttöikää vielä ainakin tulevan kesän yli, toivottavasti ainakin vielä tämän vuoden.