Vuosi sitten otin kuvia, joissa pienen mahakumpuni päällä nökötti sikiön kokoinen vaahteranlehti. Puoli vuotta sitten pukersin sen vähän isommaksi ehtineen mukulan maailmaan, ja heräsin aamulla hyvin vähäisten unien jälkeen elämäni krapulaan (tai ainakin siltä se tuntui, kroppa muussina, pää väsymyksestä ja hormoneista sekaisin ja kipulääkettä naamaan hörppien). 

Tänä aamuna heräsin puolivuotias kainalossani, pää väsymyksestä ja flunssasta sekaisin (ja tälläkin kertaa lapsi käytti koko yön syömiseen). Aamupalan jälkeen se jäi poikkeuksellisesti syliini nukkumaan, enkä ole hennonut siitä pois siirtää. 

Minun vauvastani on kasvanut esitaapero (aion lanseerata tämän termin!). Hän ei ole enää pieni vauva, muttei ihan vielä taaperokaan. Hauska kikattelija, höpsöttelijä ja hassuttelija. Huumorintajuinen höpö, neiti aurinkoinen. Istuu, ryömii ja kovasti joogailee, tavoitteena konttaus. Syö itse kahdella kädellä, kahdella hampaallaan ja koko naamalla ja sydämellä. Toisaalta aivan Isin tyttö, toisaalta auttamatta ihan tissitakiainen ja äidin pikku apina. Rakastaa punaista, violettia, puita, lentämistä, potkimista, hyppimistä, vaipan vaihtoa, kirjoja, rapistelua, käsiä, Viidakkokirjan lauluja, haistelua, helistimiä, nakuna olemista ja kameroita. Nauraa äidin huonoille tanssimooveille ja isälleen. Itkee harvoin, inhoaa nukkumaan menoa ja nukkumista. Pelkää imuria ja äidin yskimistä. 

Olisin halunnut pitää puolivuotisjuhlat, mutta koska olen päättänyt lakata suorittamasta, olen flunssassa ja lapsikin on kipuillut rokotuksiaan, annoin asian olla. Avoimessa perhekerhossa oli sattumalta eilen valokuvaus, joten puin puolivuotiaalleni mekon, kannoin sen kuvattavaksi ja annoin illalla ensimmäistä kertaa pussista spagettikastiketta. Tykkäsi. Oma äitini tulee huomenna käymään, leipokoon hän kakun jos jaksaa.

Hyvää puolivuotispäivää, muru!