Nyt kun olemme evakossa vanhempieni luona,  lapsen päiväunet ovat huonontuneet  (tai jos rehellisiä ollaan, ne ovat olleet huonompia jo viikon tai pari). Huolimatta aiemmista tiheistä vierailuista ”ämmilässä”, tämä talo ei (tietenkään) selvästi ole vauvalle koti.  Muuton aiheuttama stressi alkaa vasta hiljalleen helpottaa, ja osansa voi olla myös menossa olevalla kasvupyrähdyksellä. Oli miten oli,  tällä hetkellä tyttö nukahtaa vain minun syliini.  Syvemmän unen vaiheessa hänet saa usein siirrettyä muualle (koppa, sänky) mutta pian kevyemmän unen koittaessa hän herää, ellei ole sylissä. Vaihtoehtoisesti voin jättää hänet syliin nukkumaan, jolloin istun 1-2 tuntia pimeässä huoneessa käsi puutuneena – minkä toki teen, sillä olen valmis tekemään melkein mitä vain, jotta lapsi nukkuisi hyvät riittävät unet ja olisi hyväntuulinen. 

Nyt olen löytänyt vaihtoehdon! Vanhana wanna-be-hipsterinä  ja kaikkien massahysteria-asioiden (musiikki, pelit, sarjat, you name it) vastustajana olen taipunut tämänhetkisen massa-aallon mukana lataamaan Pokémon Gon  puhelimeeni. Here’s why.

Step 1: Syötä väsynyt ja nälkäinen lapsi.  Nosta kantoreppuun heti, ennenkuin nukahtaa. 

Step 2: Pokémon Go päälle ja kävelemään. Vauva nukahtaa viiteen minuuttiin. Mitä kauemmin kävelet,  sitä enemmän löydät pokemoneja, haudot niiden munia ja mikä tärkeintä, vauva nukkuu. Ja itse saa liikuntaa, raitista ilmaa ja pitkiä katseita esiteinipojilta 😀 (miehen mukaan niitä nauratti kun joku keski-ikäinen nainen vauvan kanssa etsii pokemoneja. Anteeksi vaan? !? (Ja entä sitten?))

Kuulun siihen sukupolveen, joka katsoi pokemoneja aikanaan telkkarista ja pelasi pleikalla / tietokoneella Pokemon Goldia. Silti suurin syy tämänhetkiseen innostukseeni on se, että mieluummin kävelen tunnin (×3 per päivä ) ympäri naapurustoa tai metsää kuin istun saman ajan sisällä tuijottamassa puhelimen tai telkkarin ruutua.