Tähän asti beibi on nukahtanut pääasiassa syliin, josta se on siirretty syvän unen vaiheessa koppaan tai sohvalle jatkamaan unia (vaihtelevalla menestyksellä) – syystä että se edelleen enimmäkseen syö ennen unia, vetää navan täyteen maitoa ja sammuu kuin saunalyhty.

Internetin ihmemaailman mukaan 3kk iässä lasta voi alkaa opettaa nukahtamaan itsekseen, siis ilman syliä, toki alkuun yhdessä opetellen ja tarvittaessa vanhemman kanssa, ei yksin eikä huutaen. Näin lapsi oppii itsesäätelyä ja oppii rauhoittumaan uneen ilman syliäkin (Tämä olisi kivaa monestakin syystä, mutta tukee myös lapsen nukkumistaitoja myöhemminkin). 

Meidän tyttö on lähiaikoina nukahtanut pari kertaa vahingossa itsekseen koppaan, toki niin ettei tapahtuma ole toistunut liian pian (yrityksestä huolimatta), ja olen hänen kehitystään seuraamalla tullut siihen tulokseen, että nyt voisi olla otollinen aika aloittaa unitreeni, vaikka ikää onkin vasta vajaa 2,5kk. Valitettavasti kakara itse on kovin vastahakoinen luopumaan saavutetuista eduista, mikä on toki hyvin ymmärrettävää (minäkin nukahtaisin mieluummin pehmeään syliin tuoksuvan tissin viereen!). Isänsä on minua parempi siirtämään tytön nukkuvana sylistä pois, mutta tämä lienee minun taisteluni niin kauan kun vauva vaatii maitoa päästäkseen uniseen, nukahtamista edeltävään tilaan .

Tänään saavutin erävoiton, kun sain vauvan monen yrityksen jälkeen nukahtamaan koppaan ”yksin” eli niin, että minä maanisesti taputtelin pyllylle ja hyssyttelin ja suhisin (sitä ennen sain nostaa sen monta kertaa uudelleen tissille, kun se päätti virkistyä liikaa sänkyyn siirtämisestä ja alkaa protestoida). Sain toki myös vähän väliä alkuun käydä taputtelemassa pienokaisen myös takaisin uneen, kun se yritti herätä. Isompi ongelma on nyt kuitenkin se, että nukahtaminen ilman syliä tuntuu onnistuvan lähinnä mahalleen, mikä tarkoittaa sitä, että joudun hysteerisenä hyppimään 5 minuutin välein tarkistamassa, että vauva hengittää, koska tämän ikäistä ei saa nukuttaa mahallaan valvomatta (koska kätkytkuolemariski). Iltapäikkärit nukutan edelleen syliin, koska niille lapsen on vaikein nukahtaa muutenkin, mutta ne ovat välttämätön edellytys hyvin sujuvalle loppuillalle, yöunille käymiselle ja itse yöunille. Ehkä tästä pikkuhiljaa päästään siihen, että vauva oppii nukahtamaan itsekseen myös selälleen?

Kerran vauvatreffeillä nukahdettiin liikkuviin vaunuihin ihan itse, ja äiti sai syödä pannukakkunsa rauhassa!

Miten muilla alkuun sylissä nukkuneilla on sänkyyn nukahtaminen sujunut, ja missä iässä? Teenkö turhaa työtä yrittämällä liian aikaisin jotain, mihin vauva ei voi olla vielä valmis, vai olenko jo myöhässä?

Lisää unijuttuja seuraavassa jaksossa. Koska, noh, uni nyt vaan on aika tärkeä juttu.