No nyt ne ensimmäiset juhlapyhät. Eihän vauva niistä mitään ymmärrä,  eikä vanhemmilla riitä energia mihinkään suureen, mutta jotain piti kuitenkin kehittää.

Vappu muotoutui omaa tahtiaan. Aatonaattona kaupassa ajattelin, että se jotain on edes vappusyömiset, ja ostin patonkia, nakkia,  salaattitarpeet ja munkit. Sitten totesimme, etteivät ruoat kestä hyvinä vappupäivään asti, niitä on liikaa kahdelle ja sitä paitsi kaupungin patsaan lakitus pidetään 50m päässä meiltä, joten kutsuimme sen toisen juuri vauvan saaneen pariskunnan meille aatoksi lakitusta seuraamaan ja syömään, ja siinä olikin juuri sopivasti perhevappuohjelmaa. Ennen ystävien tuloa Mies pikasiivosi ja minä puhalsin ilmapalloja ja serpentiiniä. Vauvat käyttäytyivät nätisti ja ruokaa oli riittävästi. Vapunpäivänä vanhempieni tulivat kanssamme keskustaan vappukonserttiin (ja minä julki-imetin, terveisiä vaan taas hra Niitille), jäätelölle ja torilakuille, minkä jälkeen suuntasimme heille vappulounaalle. 

Äitienpäivä taas alkoi jo torstaina, kun veljeni tuli tyttöystävineen toisesta kaupungista katsomaan tyttöä ensi kerran. Kun yöksi oli luvattu tähdenlentoja, päätimme jäädä vanhempieni luokse maalle yöksi – ensi kertaa poissa kotoa! Yö meni niin hyvin ja olimme niin levänneitä kun muut hoitivat paljon päivällä vauvaa (jolla on nyt joku koko ajan sylissä -vaihe), että jäimme toiseksikin yöksi. Lauantaina taas oli niin hyvä ilma, että päätimme lähteä mökille yöksi. Ilmoitin jo etukäteen, etten halunnut kortteja tai kukkia (tänä vuonna) enkä mitään ylimääräistä stressiä Miehelle, joka on ihan yhtä väsynyt ja hoitaa vauvaa ihan yhtä paljon. Paras lahja olikin herätä ensimmäisenä äitienpäivänä keskeltä metsää, juoda rauhassa aamutee mökin terassilla auringonpaisteessa ja siirtyä sitten iltapäivällä kaikessa rauhassa oman äidin ruokapatojen ja yhteisen kakun ääreen. <3