Alkuun taas näitä pakollisia disclaimereita. Juttu on kirjoitettu pääsiäisenä, mutta sitten Lily kaatui jne. Pahinta, mitä äitiyslomalaiselle voi käydä, voi mitkä vieroitusoireet 😀 Jos olisi edes kuoriutunut eräs pikkutipu meitä viihdyttämään, mutta ei. Yhdessä kasassa ollaan, lapsi päätti haluta oman synttärikuukauden (kun äitillä on helmikuussa ja isällä maaliskuussa, niin hän syntyy sitten kaiketi huhtikuussa) eikä ilmeisesti viehättynyt myöskään siitä ajatuksesta että pääsiäinen tai aprillipäivä vie huomiota hänen syntymältään, joten tuollahan tuo vielä majailee. Saa nähdä syntyykö vielä vappunakaan. No anyways.  

Vanhemmuus on laittanut ajattelemaan näitä juhlapyhiä ja perinteitä, etenkin siltä kannalta että mitä haluaa omalle lapselleen siirtää/antaa ja mitä perinteitä haluaa tähän perheeseen luoda. 

Me olemme Miehen kanssa olleet vähän laiskoja pyhien suhteen. Emme kuulu kirkkoon emmekä pidä tärkeinä uskonnollisia pyhiä ainakaan uskon takia, ja kirkko nyt on muutenkin liimannut omat perinteensä niiden pakanallisten juhlien päälle. Sellaiset juhlapyhät joihin liittyy ruoka, koskettavat minua yleensä just niiden herkkujen verran. Usein olemme menneet minun lapsuudenperheeni kanssa viettämään niitä pyhiä, joita meillä vietetään, koska kahdestaan emme yleensä jaksa vaivautua. Miehellä ei ole kovin vahvoja tai rakkaita perinteitä kovinkaan moniin juhlapyhiin liittyen, ja nekin vähät mitä on ovat yleensä ainakin ruoan suhteen mahdoton toteuttaa ellemme ole Meksikossa. 

Mutta itse koen nauttineeni lapsena juhlapyhistä ja kaiken maailman kissanristiäisistä (laskiainen, Runebergin päivä, Vappu jne), siltikin vaikkei niihin kaikkiin panostettu meillä kotona mitenkään 100%:sti joka vuosi. Koulu toki teki osansa. Haluaisin tuoda näitä perinteitä ja pyhiä myös oman lapseni elämään, ja toivoisin myös Miehen tai hänen sukunsa kautta lapsen tutustuvan sen puolen kulttuuriin ja perinteisiin. 

Tänä pääsiäisenä emme jaksaneet panostaa vielä paljon. Minun pääsiäiseeni on täysi-ikäisyyteen asti kuulunut matka Lappiin äidin puolen sukua tapaamaan, ja kun se on käytännön syistä jäänyt monena vuonna (niinkuin nytkin) väliin, en ole oikein osannut kehittää mitään tilalle. Meillä ei ole koskaan koristeltu kotia tai muutakaan, koska olemme olleet pääsiäisen siellä Lapissa – siellä on ostettu jokaiselle kindermunat ja mämmiä, ja sitten on syöty poronkäristystä ja lasketeltu, se siitä. Enhän minä niitä täällä Savon sydämessä kovin helposti toteutakaan, eikä se olisi sama. Miehen lapsuudessa taas on pääsiäisenä lähinnä piilotettu ja etsitty munia (heilläkään ei olla kovin uskonnollisia), mikä on kahden aikuisen kesken tuntunut tyhmältä. Tänä vuonna joku vieras osti meille keltaisia kukkia, minä vaihdoin punaisen pöytäliinan vaaleanvihreään ja maalasin koristeeksi kaksi kananmunaa. Ostin meille suklaamunat, ja itselleni vähän mämmiä ja pashaa (koska ruoka ja raskaus ja omnom), ja se siitä pääsiäisestä. Kukaan ei virponut, kerrostalossa ja vielä opiskelija-asunnoissa kun asutaan. En viitsinyt itsekään lähteä virpomaan 😀 

Laadukkaat pääsiäis”koristelut” ja laadukas kännykkäkamerakuva. Huomatkaa vaaleanvihreä pöytäliina osana eleganttia sisustusta 😀

Tämä on luultavasti viimeinen juhlapyhä, jonka vietämme ilman vauvaa (aprillipäivää ei lasketa). Seuraavan vuoden se on niin pieni, että meillä on aikaa miettiä joka pyhän kohdalla mitä tehdään. Ensi pääsiäinen onkin varmaan se ensimmäinen juhlapyhä lapsen kanssa, johon on jo vähän panostettava. Mitähän sitten tehdään? Mitä perinteitä aletaan luoda meidän pääsiäiseen? Entä jos muutamme johonkin toiseen maahan, eikä koulu tuekaan jokaista juhlapäivää pakollisilla askarteluilla ja spesiaalimenuilla kouluruokalassa – miten minä osaan, jaksan ja viitsin tuoda suomalaisia perinteitä lapsen elämään, ja mitä edes haluan tuoda?

On se vaikeaa tämä vanhemmuus kun asioista pitää kehittää ongelmia jo ennenkuin koko kakaraa on saatu pihalle. Or is it just me.. Tällä hetkellä on muutenkin sellainen toivoton/alistunut ”tämä tulee jatkumaan ikuisesti” -fiilis, jonka syövereissä mikään ei kiinnosta enkä usko tämän raskauden olevan ohi vielä kesälläkään. Ehkä olen raskaana ensi jouluun. Koska Miehellä on samanlaiset flegmaattiset olot koko ajan, ei tässä talossa olla kovin hilpeää seuraa toisillemme eikä kenellekään. Että hyvää pääsiäistä, aprillia ja vappua vaan kaikille. En jaksanut edes aprillata että synnytin tänään, kun en jaksa sitten alkaa vastaamaan seurauksista 😀