Sairaslomalla on helppo olla silloin, kun on sairas. On helpottavaa kaatua sohvan pohjalle, syödä mitä sattuu, nukkua paljon ja katsoa ihan liikaa telkkaria. 

Sairaslomalla on vaikeampaa olla, kun ei varsinaisesti ole sairas eikä koe olevansa sairas.

Ensimmäiset 5 päivää sairaslomalla otin kyllä iisimmin mutten maannut sohvan pohjalla. Pyykkäsin ihan vähän joka päivä. Kävelin kerran kauppaan, kerran katsomaan sitä ystävän vastasyntynyttä, kerran espanjan tunnille.. Laitoin ruokaa. Supisti, muttei yhtään niin paljon kuin töissä ollessa, ei kovin napakasti, ei kovin usein. Fine, right? Ajattelin että tämähän toimii, saan pikkuhiljaa tehtyä alta pois kaiken ennen syntymää, vähän kerrallaan. Liitoskivut vaivasivat mutta pysyivät kontrollissa levolla, pienellä liikkeellä ja kevyellä venyttelyllä.

Sitten lähdin raskausjoogaan. Rauhallista, omaan tahtiin tapahtuvaa venyttelyä, pitkiä lepotaukoja, joogahengitystä, mielen rauhoittamista. Jep.  Loppurentoutuksen aikana alkoi supistella. Tuli huono olo. Kotona sama show jatkui. Supistaa, oksettaa, ällöttää. Välillä napakasti. Tikutan välejä, kaivaudun peittojen alle ihanaan sänkyyn puhtaisiin lakanoihin, yritän lukea. Jossain vaiheessa supistelu laantuu. Nousen ylös vessaan ja syömään. Välitön huono olo ja supistelu jatkuu. Takaisin sänkyyn. Yötä kohden tilanne rauhoittuu, mutta yö on risainen. Ensimmäistä kertaa ikinä vauva potkii monta kertaa hereille. Välillä vähän supistaa. Aamulla lantio on järkyttävän kipeä kaikesta makaamisesta.

Nyt muuten on oikeasti sairas olo. Pystyssä ollessa alkaa supistaa ja painaa. Makuullakin kyllä, mutta vähän harvemmin. Ruoka ei maistu (mutta on nälkä, mutta myös huono olo) ja väsyttää. Vaihtoehdoksi jää sohvalla makaaminen, TV tai kirja, koska mieluummin makaan kotona kuin sairaalassa, jonne kohta päädyn tätä menoa. Onneksi läppäri ja netti on keksitty ja kaikki pienet vaatteet ja petivaatteet on nyt pesty. Vauvalle on pidetty tiukka puhuttelu siitä miksi vielä ei synnytä, mutta sitä ei kiinnosta. Se puskee mahasta läpi, venyttelee koko pituudeltaan, hakkaa päällään kohdunsuuta ja aiheuttaa riehumisellaan supistuksia, joista suuttuu ja alkaa potkia, jolloin supistaa lisää, ja lopulta se päätyy hikkailemaan lantiotani vasten ja potkaisemaan mielenosoituksellisesti aina jos vaihdan asentoa. Pomo soittaa ja käskee palauttamaan avaimet perjantaihin mennessä. Jepjep.

Tällaista tänään.