Pinnasänky poikineen.
Koska vauvatavaralistapostauksesta meinasi tulla hitusen liian pitkä, siirsin pinnasänkypohdinnat ihan omaksi postauksekseen (miten niin minulla on tapana rönsyillä..). Näin siis meillä.
Pinnasänky + oheishärpäkkeet + ideologiaa.
Meillä pinnasänkyyn laitettiin paljonkin aikaa ja harkintaa, muttei suunnattomasti rahaa. Muutamalla tutulla pinnis on seissyt 4 vuotta tarpeettomana puhdaspyykkikorina huoneen nurkassa ja sitten myyty pois. Tarvitaanko sitä oikeasti? Kuinka paljon siihen kannattaa investoida? Johan meille ostettiin jo raskausaikana iso uusi jenkkisänky, tosin ei vauvahankintana vaan siksi, että vanha kävi sietämättömäksi nukkua.
Ajatuksena on alkuun nukuttaa vauvaa paljon vieressä jos imetys sujuu niin, että sitä harrastetaan öisinkin. Valikoimme pinniksen kuitenkin sillä perusteella, että sen saa sivuvaunuksi, koska tarkoitus on yrittää jossain kohtaa ensimmäisten kuukausien aikana siirtää vauva imetyksen jälkeen omaan vaunuunsa ja opettaa se nukahtamaan sinne – lähellä, mutta kuitenkin omassa pesässään. Ei tietenkään ensimmäisten viikkojen aikana, jolloin pieni vauva tarvitsee ensisijaisesti vanhempiensa läheisyyttä eikä mitään pinnasänkyharjoittelua. En myöskään pelkää nukkua vauva vierellä: jos ei tupakoi eikä käytä mitään vahvoja lääkkeitä, ei vauvan päälle kyllä kierähdä. Mutta silloinkin sivuvaunu siinä vieressä tuo sen turvan, ettei omaa sänkyä tarvitse tumpata ihan seinän viereen, ei tarvitse pelätä vauvan kierähtävän lattialle (koska se kierähtää korkeintaan oman vaununsa puolelle) eikä tarvitse itse nukkua pienessä kasassa sängyn toisella laidalla vauvan viedessä toisen puolen (näitä äitiparkoja näkee synnärillä yhtenään, sitten ihmetellään miksi ei saa nukuttua hyvin vauva vierellä :). Jossain kohtaa ensimmäisten 1-3kk kohdalla ajattelin kuitenkin pyrkiä totuttamaan vauvan siihen, että syömisen jälkeen se siirtyy omalle puolelleen jatkamaan uniaan, ja vanhemmat ovat silti ihan siinä vieressä ja käden ulottuvilla turvana. Siitä voi sitten hiljalleen siirtyä siihen, että omaan sänkyyn nukahdetaan ja sieltä herätään, ja jossain vaiheessa kun yösyönnit jäävät pois, nostaa se laita ylös ja pohja alas. Tai jotain sinne päin. Aika näyttää kuinka käy, mutta uskon kyllä vakaasti että suurin osa lapsista on mahdollista opettaa nukkumaan omassa sängyssään yönsä, vaikka poikkeuksiakin aina löytyy. Eri asia onkin, pystyykö itsensä psyykkaamaan siihen, ettei toinen tuhise enää kaikussa 😀
Meidän pinnasängyksi päätyi lopulta Ikean Sundvik (yllä olevan värisenä). Siitä saa toisen laidan pois, ja sängynpohjan saa kahteen eri korkeuteen, ja ajatuksena olisi, että siitä tehdään taaperosänky sitten, kun lapsi on sen ikäinen. Rahaa ei uponnut aivan tolkuttomasti, joten jos pinnis jää käyttämättä niin jääköön, tehdään siitä sitten vaikka lastenhuoneeseen sohva kun sen aika on.
Huom! Missään Ikean pinnasängyssä ei ole suositeltavaa ottaa toista laitaa pois silloin, kun sängyn pohja on yläasennossa. Luin kuitenkin riittävän monia kommentteja ja kokemuksia siitä, kuinka toteuttaa tämä käytännössä, joten tarkoitus on ottaa kuitenkin toinen laita pois, jättää pohja yläasentoon ja porata pari ylimääräistä kulmarautaa extratueksi pohjan alle. Näin mennään ainakin ensimmäiset kuukaudet tai siihen saakka, kunnes systeemi todetaan toimimattomaksi (esim. jos koko sivuvaunuajatus osoittautuu sudeksi). Mittailimme etukäteen, että pinniksen pohjayläasennossa on suunnilleen uuden sänkymme tasolla, ja niinhän se onkin: reilu 1cm eroavaisuutta tulee siten, että kallistus on pinnikseen päin, mikä lienee vain positiivista.
Oheishärpäkkeinä ostimme Vyssa- kylmävaahtomuovipatjan (valinta tehtiin pääosin arvalla, koska emme olleet varautuneet siihen että patjankin suhteen täytyy tehdä valintoja – vaikka toki luimmekin Ikean ohjeistuksen vauvasängyn patjan valinnasta, totesimme, ettei sillä lienee niin väliä eikä sitä voi etukäteen tietää minkälaisen patjan oma vauva tulee tarvitsemaan). Sen lisäksi ostimme pienen tyynyn (joka toki toimii vain koristeena ensimmäisen vuoden), Ikean vauvapeiton (koska se sopi kooltaan suoraan pinnikseen) sekä Ikean laitapehmusteet ja niihin itseä enemmän miellyttävät kankaat. Ja vielä toki myös lakanoita, pussilakanoita sekä ylisöpön valkean helmalakanan. Teki hirveästi mieli ostaa myös vuodekatos, mutta järki tuli vastaan kummallakin yhtä aikaa, joten se jäi kauppaan. Laitapehmusteiden kanssa täytynee miettiä kuinka ne asetellaan kun toinen laita on poissa (tällä hetkellä sänky on vielä koottuna normaalimalliseksi yläasentoiseksi vastasyntyneen pinnasängyksi, jolloin laitapehmustekin tietty asettuu paikalleen oikein.
Kunhan saamme Mies saa pinniksen muutettua sivuvaunuksi ja saamme minä saan petivaatteet pestyä ja silitettyä (silityksen aion tehdä tasan kerran, ennen sen syntymää), voisin koittaa laittaa kuvaa ihan meidän omasta virityksestä. Enää en malttaisi oikein odottaa! Taitaa olla niin, etten henno jättää sitäkään hommaa äitiyslomaa odottamaan.. Eihän sitä tiedä vaikka tämä syntyisi jo tällä viikolla (mutta jos kuitenkin muru odottaisit vielä edes viikon että saataisiin 34 raskausviikkoa täyteen!).
