.. etkä niitä olisi välttämättä halunnutkaan tietää.. 

Kaikki osaavat varmasti luetella leffoista, kirjoista, naistenlehdistä ja tuttujen puheista kaikille tuttuja raskausoireita – aamupahoinvointi, kipeät rinnat, turvotus, tiputteluvuoto ja myöhemmin sitten liitos- ja selkäkivut, supistelut ja kaikki mahdolliset kivut joka paikassa. Right? Osittain nämä ovat kuitenkin vähän harhaanjohtavia, minkä suurin osa naisista tulee huomaamaan tullessaan ensi kertaa raskaaksi. Kaikki ei myöskään aina mene niinkuin se ”kaikilla muilla” menee tai ”kuuluisi mennä”, kuten..

”Aamu”pahoinvointi. Toivottavasti aika monelle on jo selvää, ettei tämä aina usein melkein koskaan tarkoita sitä, että aamulla on paha olo ja sännätään vessaan yrjölle ja that’s it. Kaikki eivät oksenna lainkaan, mutta sen sijaan voit olla viikkokausia jatkuvan vahvan kuvotuksen vallassa, tai se voi iskeä jos syöt liikaa/liian vähän/väärän makuista ruokaa (joka eilen vielä oli ihan hyvää)/ liian harvoin/liian usein/ olet väsynyt/mitä tahansa. Kuvotus tai pahoinvointi voi tulla myös jossain muussa vaiheessa vuorokautta tai vaikka koko ajan. Joskus siihen auttaa erinäiset kikat, kuten syöminen, joskus ei. Se voi alkaa heti viikolta 4 tai sitten vasta viikolla 10, joten jos et ihan alkuraskaudessa vielä voi pahoin, älä vielä tuuleta. Itselleni pahimmat kuvotukset aiheutti väsymys, ja sitähän alkuraskaudessa riitti.. eikä siihen auttanut syöminen, joka pahensi vain asiaa, mutta jos ET syönyt, niin kuvotus paheni silloinkin. Jossain vaiheessa auttoi minttusuklaa, josta tuli ehkä ainoa todellinen raskausajan paheeni syystä. 

Kipeät rinnat. Ensimmäisiä raskausoireita, turvotusta jne. Tiedättekö mitä? Tämä ei aina mene ohi kovin nopeasti. Joskus ei koskaan. Terveisin yksi rv 31 oleva, jonka tissit eivät päivääkään tämän raskauden aikana ole olleet ei-kipeät – kipeyden taso, aste ja tyyli vain vaihtelevat. Alussa kipein oli koko rintakudos, puolestavälistä eteenpäin nännit. Joskus niihin pystyy koskemaan, joskus rintsikoiden pukeminen/riisuminen sekä suihku, hengittäminen ja kaikki muu kosketustoiminta sattuu ja paljon. 

Kohdun ”kovottelu” tai ”juiliminen”. Joo, alkuraskaudessa voi tuntua pientä ”nippailua”. Voi myös tulla helvetillisiä kuukautiskipuja pitkin alkuraskautta. Kaikille ei tule mitään ja toisille tulee joka päivä, viikkokausia. Jotenkin näiden jälkeen ei ehkä olisi pitänyt yllättyä siitä, että supistelut alkoivat tuntumaan jo puolessavälissä raskautta.

Akne. Alkuraskauden rasvainen, kukkiva naama ei ollut asia, johon olin varautunut raskaaksi tullessani. Jossain vaiheessa se vaihtui todella kuivaan ihoon, joka halkeili vaikka kuinka syvärasvasi. Sitten taas kukittiin menemään.  

Hiukset. Meikän ensimmäisiin raskausoireisiin kuuluivat erittäin nopeasti ja pahasti rasvoittuvat hiukset. Pesi niitä usein tai harvoin, tilanne oli sama ja liittyi kaiketi samoihin hormonimuutoksiin, jotka rasvoittivat naamankin. Samaa tahtia kun naaman iho kuivui, kuivuivat myös hiukset. Ehkä tämä on se raskaushehku, mistä puhutaan – joko se rasvaisten hiusten ja naaman kiilto, tai sitten sen rasvan häviäminen? Puolestavälistä eteenpäin hiuksia on myös irtoillut kiihtyvää tahtia. Tunnen oloni huijatuksi, sillä minun on annettu ymmärtää, että hiustenlähtö on imetysajan juttuja, sitten joskus. Tätä menoa tukkaa ei ole jäljellä yhtään siinä vaiheessa kun pääsen edes aloittamaan imetystä, ehkä olisi pitänyt pyytää babyshower- lahjaksi peruukki. 

Liitos- ym. kivut. Näiden on tarkoitus alkaa loppuraskaudessa, sitten kun vatsa kasvaa ja painaa joka paikkaan ja hormonit löystyttävät lantion liitoksia valmistaessaan kehoa synnytykseen, mikä on pelkästään hieno juttu. Se miksi ne saattavat alkaa rv 13 kun vatsaa ei vielä ole ja synnytykseenkin on aika paljon aikaa, on täysi mysteeri. Terveisin viimeiset 20 viikkoa häntäluukipujen kanssa kärvistellyt. 

Ummetus. Ymmärtääkseni tämänkin kuuluisi alkaa joskus toiselta kolmannekselta eteenpäin tai viimeistään loppuvaiheessa. Joskus se alkaa samana päivänä kun plussaat, jatkuu läpi raskauden vaikka mitä teet ja pahenee jos joudut syömään rautaa, ja on yllättävän iso asia taistella joka päivä, varsinkin jos ennen maha on toiminut ihan normaalisti. Enemmän kuin mitään kuohuviiniä, graavilohta tms., odotan synnytyksen jälkeen sitä että saan taas käydä paskalla normaalisti!

Hormonit. Kaikki eivät ala nyyhkimään vaippamainoksille tai vedä kilareita koska juustohöylä löytyi väärästä laatikosta. Normaalisti tunteellisena ja helposti itkevänä ihmisenä olen itkenyt raskausaikana ehkä vähemmän kuin koskaan (hmm, olisikohan normaalissa hormonitoiminnassani sitten kuitenkin jotain vikaa?). Ehkä kahdet paniikkikilarit olen vetänyt ja molemmat syystä. Riitatilanteissa, ärsyttävissä tilanteissa ja muissa nopean toiminnan räyhäämispaikoissa olen normaalia paremmin säilyttänyt cooliuteni ja pystynyt jotenkin järkevästi luovimaan, sellaisissakin tilanteissa, joissa ennen olisi mennyt hermot ihan heti. Myöskään väkivallan, vauvojen, eläinten tai minkään vastaavan näkeminen missään ei aiheuta akuuttia nyyhkimistä tai tunnereaktiota. Käsite ”hormonal pregnant woman” on minun kohdallani ihan vieras, jos puhutaan ihmisestä joka voi hetkenä minä hyvänsä räjähtää huutamaan/itkemään/nauramaan tms.

Sen sijaan niin kutsuttu ”äitipää” eli Akuutti Autuas Unohtamisen Taito, jonka myös ymmärsin kuuluvan imetysajan ihanuuksiin, on rantautunut meille jo joskus rv 25. Alkuraskauden vaivat, keskiraskauden vaivat ja kaikkien työkavereiden/läheisten nimet, tavaroiden nimet, verbit ym unohtuvat nanosekunneissa eivätkä palaa. Voin hyvin kuvitella kiroavani synnytyssalissa etten rupea tähän enää ikinä, ja vakuuttavani kaksi päivää/viikkoa/kuukautta myöhemmin että synnyttäminen oli ihanaa ja tekisin sen koska tahansa uudestaan. Ah, hormonit. 

Extra: mahaa lääppivät ihmiset. Olenko ympäröinyt itseni harvinaisen sivistyneillä ihmisillä, muuttanut jotenkin poikkeavaan paikkaan vai näytänkö vain jotenkin todella julmalta, kun en ole törmännyt näihin? Mahaani ei ole kukaan, toistan: kukaan koskenut ilman lupaa, kertaakaan, ei ole edes yrittänyt. Eivät tutut eivätkä vieraat. Ja olen kuitenkin ihminen, joka normaalisti tykkää halailla ja antaa koskea itseensä, eikä täältä välttämättä tulisi mitään bitch slappia jos joku nyt mahaan vaikka koskisikin. So what’s the deal?

Mikä sinut yllätti raskaudessa?