Vuoden tavarat

Vauvavuosi alkaa olla lopuillaan. Laskettuun aikaan on neljää päivää vaille vuosi, ja synnytyksen käynnistymiseen vajaa kaksi vuorokautta vaille vuosi. Tähän aikaan viime keväänä olo oli raskas ja kyllästynyt, ja olin varma, että olen raskaana vielä joulunakin (spoiler alert: en ollut).

Etukäteen päätimme mennä minimalistisella ”vain tarpeellinen” -linjalla ja toivoa, että se pitää. Kuukausi syntymän jälkeen luulin tietäväni, mikä kaikki oli tarpeellista ja miten meni noin niinku omasta mielestä. Hah haa. Koska etukäteen on oikeasti vaikea tietää, mitä kaikkea tarvitsee ja kuinka pian, ja jälkikäteen on helppo olla viisas, teen yhteenvedon meidän vauvavuoden tavaroista. Ehkä siitä on iloa jollekulle, tai edes itse voin kaiholla myöhemmin muistella sitä aikaa, kun lapsen tavarat eivät täyttäneet koko asuntoa. 

Mitä hankittiin etukäteen?

Äitiyspakkaus, auton turvakaukalo, vaippoja pari pakettia koossa 1 ja vaippakakun sisällä 1pkt koossa 2, hygieniajuttuja (pumpulipuikot, öljy, perusrasva, wetwipesit), vaatteita (body+housut) 3-4kpl koossa 50-56 (+pari pyjamaa, ohut sisäpipo, parit sukat ja yhdet tumput) sekä 3-4kpl koossa 62 ja muutama kpl koossa 68, ohut ulkopuku, ulkopipo, yhdistelmävaunut, amme, vaipanvaihtotaso (seinään kiinnitettävä), pinnasänky (+patja, tyyny, reunasuojus, pari lakanaa ja 1 pussilakana), tuttipullo tutteineen, korviketta. Äidille siteitä, särkylääkettä, yhdet tuettomat lörppöliivit imetykseen, kaksi imetystoppia, muutama imetysystävällinen paita.  
Lahjaksi saatiin etukäteen villasukkia, -tumppuja, -pipoja, -takkeja, trikooliina, imetystyyny, maidonkerääjiä, harsoja ja joitakin vaatteita, sukkia, kestovaippoja, lampaantalja, vauvan pikkupeitto, varsi-imuri, vauvaoppaita, tutteja.

Vauva syntyi huhtikuun puolessavälissä, ja oli reilu viikon vanha, kun meillepäin tuli kesäkelit. Pienen pieniä talvikamoja ei juuri hankittu eikä tarvittu, luotettiin siihen että äitiyspakkauksen kamoilla tarvittaessa pärjää. Ensimmäisenä vuonna painoi noin 3,3kg (syntyessä) – n. 9kg (vuoden vanhana) ja käytti vaatekokoja 50-74/80. Vaatteita on saatu koko ajan tuttavilta käytettynä ja sukulaisilta uutena lahjaksi, joten niitä on jatkuvasti aivan liikaa (pienet on myös laitettu samalla tavalla eteenpäin seuraaville) ja itse ostetut voi laskea kahden käden sormilla. Lisäksi on saatu lahjaksi tavaroita (leluja, sitteri, ruokaluvälineitä jne). 

Ensimmäiset päivät

Vauva tarvitsi: 1. koon vaippoja, 3-4kpl pehmeitä pieniä vaatteita (56 oli alkuun liian iso 3,3kg:na syntyneelle!), muutaman parin sukkia, tumput, ohuen sisäpipon, pari pyjamaa, paljon harsoja, pieniä pyyhkeitä pyllynpesuun, vaipanvaihtotason, pumpulipuikkoja navan putsaukseen, öljyä kuivana irtoilevaan ihoon+mekoniumkakan poissaantiin sekä loputtoman paljon tissiä. Bonuksena lampaantalja ja vauvapeitto, joiden kätköissä nukuttiin päiväunet ja makoiltiin joskus hereilläkin. 

Äiti tarvitsi: mukavia imetystoppeja, pehmeitä isoja pyjamanhousuja, jättisiteitä, särkylääkettä (ensimmäiset pari viikkoa Burana+Panadol 3 x vrk), maidonkerääjiä, nännirasvaa, kymmenittäin liivinsuojia, vesipullon, imetystyynyn, naposteltavaa (yllättäen makeanhimo jäi synnärille, mutta pähkinät upposivat), huulirasvaa, päivittäisen suihkun (hormonit ja imetys, ah sitä jatkuvaa hikoilua ja maidossa uintia) ja paljon lepoa.

Isoja, tarpeellisia tavaroita: jokin väline, millä kuljettaa vauva kotiin (meillä vaunut), pinnasänky (toimi sivuvaununa ja antoi lisää tilaa, vauva nukkui meidän välissä), vaipanvaihtotaso. Bonuksena astianpesukone ja varsi-imuri, joita tarvitsi lähinnä isä. 

Ensimmäiset viikot

Tarpeellisia olivat: vaipat (1. koon), pinnasänky (noin 2-3 viikon iästä vauva alkoi nukkua yönsä pinnasängyssään), lampaantalja, vauvan pikkupeitto, auton turvakaukalo, amme (mutta miksi, oi miksi emme ostaneet sellaista, jossa on pohjassa tulppa tyhjennystä varten?), vaunut (erityisesti erillinen irrotettava koppa), 3-4kpl bodyja+trikoohousuja (edelleen koossa 56), 3-4kpl pyjamia, 1 pörröinen ohut haalari, ohut pipo, kuolaliinat (pukluliinoina syödessä), äitiyspakkauksesta: makuupussi, kynsisakset, veden lämpömittari, huppupyyhe, hiusharja (vaatteet aivan liian suuria), liivinsuojat, maidonkerääjät, imetysliivit ja -topit, harsot​ (näitä hankittiin lisää!). Bonuksena satunnaiskäytössä tutit ja muutamaan kertaan kokeiltu pullo, joka ei kelvannut (ilmankin olisi pärjätty) sekä sairaalasta lainassa ollut sähköpumppu.

Mitä oli, muttei käytetty: trikooliina (liian kuuma!), äitiyspakkauksen vauvapeitto (liian iso) ja tyyny, villasukkia ja -tumppuja sekä -pipoja (liian kuumat), ruokalappuja+lastenastioita (ei vielä tarvetta), villainen toukkapussi (liian iso+kuuma), korviketta (maitoa riitti yli oman tarpeen).

Mitä hankittiin: kapaloliina, unipussi, pari vaatetta (kuten juhlasukkikset+neuletakki), lisää harsoja, lisää ja isompia liivinsuojia (monikäyttöisiä), imetysliivejä, tsiljoona sidettä (niitä olisi kannattanut ostaa kotiin valmiiksi ainakin 20 pakettia. Mulla oli 2). Kelakortti ja toinen kansalaisuus.

Kuukaudet 1-4

Tarpeellisia olivat: edellisten lisäksi vaunujen hyttyssuoja,  n. 3-4kk kohdalla muuttoapuna satunnaisesti minun vanha sitteri, jossa vauva suostui olemaan vain jos joku keinutti/viihdytti koko ajan, lisäksi liberolaukun rapiseva ampiainen sekä minun vanhat pehmolelut (5kpl) sekä lahjaksi saatu helisevä pehmopupu alkoivat kiinnostaa. Vaatteissa siirryttiin jossain vaiheessa (4-5kk kohdalla?) kokoon 62. 

Mitä oli, muttei käytetty: vaunut, koska vauva ei suostunut käytännössä nukkumaan niissä lainkaan suunnilleen 2-4kk vanhana. Kestovaipat, joita oli lainassa, mutta jotka jatkuvasti vuotivat ohi. Ulkovaatteet, kaikki (oli lämmin kesä!). Ruokailutarvikkeet. Vauvan tyyny.

Mitä hankittiin: lainaan rengasliina, josta tykkäsivät sekä äiti että lapsi. Kantoreppu, joka oli hyvä ostos. Lisää imetysliivejä! Mobile. Imetyskoru (auttoi hampaita tehdessä ja tissin näpräämiseen!). Uusi, isompi unipussi. Eri merkkisiä tutteja, joista mikään ei kelvannut. Lasten syöttölusikoita ja muutama purulelu. Aurinkolasit, uv-uima-asu sekä passi Meksikon matkalle. Bonus: harkittiin leikkimaton ostoa, mutta ei saatu aikaiseksi. 

Kuukaudet 4-7

Tarpeellisia olivat: edellisten lisäksi äitiyspakkauksen vaatteet (joista osa oli viimein ensimmäistä kertaa sopivia)+ kovakantinen kirja+vanupuku+toppatöppöset ja -tumput+hammasharja, pipot ja villasukat+-tumput, vaunut (joissa opittiin nukkumaan päiväunet kolme kertaa päivässä, joten niistä tuli talouden tärkein vauvatavara), kestovaipat (joita alettiin käyttää satunnaisesti joskus 7kk iässä). Vaatteissa siirryttiin kokoon 68, jossain 7kk paikkeilla?

Mitä oli, muttei käytetty: lampaantalja, sitteri, vaunujen vauvakoppa otettiin pois käytöstä ja vaunut ”muutettiin” rattaiksi.

Mitä hankittiin: uusi vaipanvaihtoalusta pesukoneen päälle, muutamia leluja (kuten auto jossa on eläimiä ja josta lähtee ääniä, pari kovakantista kirjaa, muutama helistin ja pieni nukke sekä soiva lastenlaulukirja), syöttötuoli, muovisia lautasia, nokkamuki, smoothiepusseja, ruokailuessuja, isompi pörröinen ulkopuku, vaunuverho, vaunulelu, potta, syksykengät koristeeksi jalkoihin.

Kuukaudet 7-10

Tarpeellisia olivat: edellisten lisäksi äitiyspakkauksen toppapuku, talvivaatteet, lampaantalja (oli talvi!). Bonuksena satunnaisesti käytössä se soiva mobile, joka oli vähän turha ostos (tai ainakin turha laittaa pinnasängyn ylle, missä se vain aktivoi lasta!).

Mitä oli, muttei käytetty: maidonkerääjät (ei enää tarvetta), imetyskoru (ei enää kiinnostanut lasta).

Mitä hankittiin: niistäjä (lapsi sairasteli käytännössä ikäkuukaudet 5-9 jatkuvasti), lisää kestovaippoja, taaperokärry.

Kuukaudet 10-12

Tarpeellisia olivat: edellisten lisäksi ohuemmat rukkaset+ pipo+takki (tuli kevät), tyyny (jonka lapsi otti omatoimisesti käyttöön), mobile (joka otettiin osaksi iltarutiineja). Lapsi lakkasi yhtäkkiä olemasta vauva ja siirtyi vaatekokoon 74 ja heti perään osin myös 80.

Mitä oli, muttei käytetty: vain jo aiemmin pois käytöstä jääneet asiat

Mitä hankittiin: pallo × 2, nukke, lasten leikkikännykkä, palikkapeli (se missä laitetaan eri muotoisia paloja aukoista sisään), lisää kestovaippoja, sadevaatteet, vedenkestävät töppöset+rukkaset, ensikengät.

 

Yhteenveto: pian 1-vuotias käyttää edelleen pinnasänkyä (osan yöstä), vaunuja rattaina (päiväuniin kaksi kertaa päivässä), kaikkia lelujaan ja suurinta osaa ruokailuvälineistöstä sekä pottaa. Äitiyspakkauksesta on käytetty kaikkea paitsi potkuhousuja ja kondomeja. Lelut mahtuvat, uskokaa tai älkää, vielä kahteen IKEA:n hyllyn koriin, ja vaatteet vievät lähes yhtä paljon tilaa (jos ei enemmänkin) kuin minun vaatteeni. Itse pystyn imettämään myös normaaleilla rintsikoilla ilman maidonkerääjiä tai liivinsuojia ja käyttämään melkein mitä tahansa normaaleja vaatteita (sillä rajoituksella, että lapsen mukanaollessa on yleensä hyvä olla paita, josta saa jollain tavalla buubbsin esiin). Rahanmenoa emme ole laskeneet, vaikkakin yllättävän paljon on saatu (ja annettu eteenpäin) ilmaiseksi, mutta tavaramäärä on pysynyt yllättävän kohtuullisena, toistaiseksi. Pikkuhiljaa lelujen määrä selvästi lisääntyy, mutta toistaiseksi olemme hankkineet vain sellaisia leluja, jotka tuntuvat olevan ajankohtaisia ja kiinnostavia lapsen mielestä, ja niitä voi onneksi testailla kerhoissa ja kavereiden luona etukäteen jotta näkee mitä kannattaa hankkia kotiin omaksi. Kirjoja on tarkoitus hankkia tulevana vuonna enemmän sekä suomeksi että espanjaksi, tähän asti kun tyttöä ovat kiinnostaneet enimmäkseen kovakantiset vauvakirjat, mutta niitä onkin sitten luettu tärkeänä ja ahkerasti. Turvakaukalo jäänee pian pieneksi ja hankintalistalla on seuraavaksi jonkin sortin turvaistuin. Vaunut/rattaat toivottavasti ajavat asiansa koko ”vaunuiän” (matkarattaita ei ole toistaiseksi harkittu).

Ihan pieni vauva tarvitsee lopulta hyvin vähän tavaraa (äiti tarvitsee enemmän!). Loput ehtii hankkia ajan kanssa sitten, kun näkee mikä osoittautuu tarpeelliseksi. <3

Koti Sisustus Lapset Vanhemmuus

Takinkääntö on ok

Yksi opetus vanhemmuudessa tuntuu toistuvan uudelleen ja uudelleen: periaatteista ei aina kannata pitää kiinni. Joskus on oikein hyvä luovuttaa, antaa periksi, muuttaa suunnitelmaa, kääntää takkinsa ja miettiä koko homma uusiksi. 

Jo ennen raskausaikaa minulle oli muodostunut joistakin lapsiin liittyvistä asioista, periaatteista ja toimintatavoista mielipiteitä, joista ajattelin pitäväni sitten joskus kiinni. Onnekseni mieheni oli hyvin samoilla linjoilla kaikista suurista viivoista ja tärkeistä asioista (mikä on ehkä ihan olennaista selvittää, ennenkuin alkaa lisääntyä jonkun kanssa). Ammattini plussapuolia on kuitenkin myös se, että minulle oli muodostunut melko terve käsitys siitä, kuinka lasten kanssa saattaa joskus joutua kääntämään takkinsa, ehkä moneenkin kertaan, ja luopumaan periaatteistaan. Kuinka meille sitten kävi?

Alunperin lähdin kirjoittamaan asiasta viime vuonna tämän blogikirjoituksen innoittamana, mutta teksti rönsyili, polveili, unohtui kuukausiksi ja sitten taas päivittyi, kunnes alkoi tuntua siltä, että sellaisenaan sitä ei kannata enää julkaista. Toisaalta se kertoo mielestäni siitä, että läpi vauva-ajan ja sen jälkeenkin sama teema toistuu, joten ehkä onkin tärkeää tuoda asia esille. Mikään ei ole ehdotonta, ja vielä vähemmän lasten kanssa. Niinpä pilkon tekstin osiin ja kerron teille, kuulkaa, ihan perinpohjin miten sitä voikaan joutua lasten kanssa syömään sanansa ja juomaan kuravettä päälle, vaikka kuinka monta kertaa. 

 Lapsen ruokinta

Se suuria ajatuksia herättävä asia. Suunnittelin etukäteen täysimettäväni suositellut 6kk ja imettäväni ainakin sen vuoden, luultavasti ylikin, ja antavani lapsen sormiruokailla omaan tahtiin ilman soseiden tuputtamista lusikalla. Ajatus oli myös totuttaa vauva pulloon, jotta isäkin voi joskus hoitaa yösyöttöjä lypsetyllä maidolla, ja pääsen välillä jonnekin hetkeksi yksinkin. 
 
Olen ikionnellinen, että imetys on sujunut, mutta yllättävän vaativaa, aikaavievää ja työlästä sekin on ollut. Pulloa lapsi ei koskaan huolinut, joten monta litraa äidinmaitoa jäi pakkaseen käyttämättömänä, ja maidontuotannon tasaannuttua en herunutkaan enää pumpulle yhtään, joten isompana sen ollessa hetken erossa sille juotettiin korviketta. Lapsi alkoi myös osoittaa suurta kiinnostusta kiinteään ruokaan heti 4kk iässä, ja kun siinä 4-5kk iässä valmiudet ja tarve ruokailuun selvästi olivat olemassa, aloitimme tutustumisen ruokiin sormiruokailun kautta, kuten suunnitelma oli. Hyvin pian aloin kuitenkin totuttaa lasta myös lusikkaan, koska sen avulla vatsaan oikeasti myös meni jotain, ja esim. isovanhemmat eivät uskaltaneet puolivuotiasta vielä sormiruokailututtaa, mutta mielellään hoitivat lasta, ja jotenkinhan heidän oli hänet ruokittava tuolloin. Täysimetys siis loppui alle 5kk iässä, vaikka täyteen 6kk:een olisi ollut kaikki edellytykset.

Toki rintamaito oli vielä pitkään lapsen pääasiallinen ravinto, ja lusikkaruokailussakin edettiin lapsen ehdoilla – paitsi silloin kun painonnoususta tuli huoli: silloin tuputettiin, lennätettiin lentokonetta suuhun, katseltiin videoita ja leikittiin leluilla, jotta ruokaa meni mahaan. Ja sitten taas lapsi päätti 10kk iässä, ettei häntä enää saa syöttää, joten siirryimme hetkeksi pelkkään omin käsin ruokailuun, kunnes hän päätti, että iltapalalla hän ei jaksa itse syödä, jolloin iltapala alettiin taas syöttää lusikalla, jotteivät yöunet kärsi nälästä. Ostin myös nokkamukin (kaikkia suosituksia vastaan), koska siitä lapsi voi juoda itse omin käsin, ja onnistuneesta rintaruokinnasta huolimatta juotin lapselle mukista korviketta (just burn me already), jotta sen voisi jättää hoitoon jo ennen kuin se täyttää 18 vuotta. Sitten en kuitenkaan hennonut jättää sitä kenellekään hoitoon piiiiiitkään pitkään aikaan.  

Alkuun suunnittelin tekeväni kaikki ruoat itse, ja alkuun teinkin. Siinä vaiheessa, kun kaikki alkoi lennellä lattialle, ruoka ei maistunut ja paino ei noussut, pyörsin periaatteeni ja hain kaupasta valmispuuroa ja soseita. Niitä syötiin kuukausia (samalla kun tarjottiin rinnalla kotiruokaa, joka ei maistunut). Sitten kyllästyin kalliisiin vauvapuuroihin ja aloin syöttää 10kk iässä ihan tavallista kaurapuuroa kaupan hedelmäsoseen kanssa, ja yhtäkkiä se maistuikin (kunnes sitten ei saanutkaan enää syöttää, ja sitten taas sai). Nyt 11kk tultua täyteen kotiruoka onkin se, joka maistuu paremmin, ja mieluiten samassa muodossa ja samaa tavaraa jota vanhemman lautaselta löytyy. Se tietysti helpottaa ja vaikeuttaa ruoanlaittoa. Kaupan purkkiruoat kulkevat siinä sivussa hätävarana ja nopeana ruokana silloin, kun äiti syö jotain mitä lapsi ei voi syödä tai talossa ei ole ruokaa, koska kukaan ei ole käynyt kaupassa. Toki alkuperäinen suunnitelma oli myös seurata THL:n suosituksia, mutta eihän sekään niin mennyt: esim. maitotuotteet aloitimme jo 9kk kun niistä sai helposti paljon proteiinia, ja painonnoususta oli huolta. Suolaa on pitänyt lisätä pieni hitunen ruokaan jo kauan, koska kaikista muista mausteista huolimatta ilman sitä ruoka ei lapselle maistu (myös purkkiruoista vain ne 1-3 -vuotiaiden ruoat kelpaavat), ja kyllä tyttö on saanut myös vanhemmilta maistaa haukun kakkua/keksiä/younameit, koska mieluummin opetamme herkuttelua kohtuudella kuin kiellämme kaiken, jolloin siitä tulee Iso Asia (ja kyllä, lapsemme osasi pyytää ja kerjätä herkkuja jo ennenkuin oli koskaan niitä saanut, joten se teoria, ettei anneta makeaa ennenkuin lapsi itse pyytää, meni myös romukoppaan meillä jo aika varhain). 

Uusimpana ilona olen huomannut, että lapsen ruokavalio on huomaamatta kaventunut, kun olen alkanut tarjoilla enimmäkseen niitä ruokia, minkä tiedän maistuvan, koska taaperolla on päällä ”minä itse” ja ”uhman harjoittelu” -vaiheet, ja kaikki mikä ei maistu, lentää lattialle, seinään tai äidin päälle. Nyt pitäisi sitten tsempata ja alkaa tarjoilla uudelleen sitkeästi kaikenlaista ruokaa niiden menekistä huolimatta, jotta lapsi tottuu eri makuihin ja ruokavalio vähän laajenee (jossain vaiheessa lapsella oli hyvin suuri skaala eri ruokia, mutta sitten tuli taas yksi kuuluisa vaihe, jolloin kaikki ruoka oli lähtökohtaisesti Epäilyttävää Ja Potentiaalisesti Myrkyllistä, jolloin vahingossa pääsi käymään näin). 

Takinkääntöjen määrä: en jaksa enää laskea. Paljon ja koko ajan. 

Hyvinvointi Mieli Vanhemmuus Syvällistä