Kuulun niihin onnekkaisiin, jotka ovat ns. yleisterveitä: ei pitkäaikaissairauksia, lääkityksiä, mitään sairauskierteitä tms. Lapsena sairastin ne pakolliset lastenpöpöt enkä sitten paljon muuta – kouluiässä olin aika harvoin kipeänä, ja teini-iästä ylöspäin en välttämättä edes kerran vuodessa. Sairaalassa kävin syntymäni jälkeen ensimmäisen kerran työelämäharjoittelussa kasilla ja seuraavan kerran auto-onnettomuuden takia 20-vuotiaana, ja sen jälkeen olenkin lähinnä luuhannut siellä työn parissa tai vanhoja sukulaisia katsomassa. Kausiflunssan nappaan noin kerran vuodessa, joko keväällä tai syksyllä, ja sairastan sen kuumeettomana, 2-4 päivän niiskuttamisena kipeällä kurkulla, ja se siitä. Ainoat antibioottikuurini olen aikuisiällä syönyt tulehtuneisiin ja poistettuihin viisaudenhampaisiin.

Myös täällä olen pysytellyt terveenä, enkä siksi ole vaivautunut rekisteröitymään minnekään tereydenhuoltoonkaan, kun kuvittelin selviäväni ilman. Viime kuussa tuli ensimmäinen takapakki asiaan, kun sairastin elämäni toisen virtsatieinfektion, joka ei lähtenytkään kotikonstein, vaan jouduin hakemaan antibioottikuurin. Nyt yövuorotyön alettua olen ollut luonnollisesti väsyneempi, ja se varmasti laskee vastustuskykyä, mutta flunssainen olo on perustukkoisuuden lisäksi iskenyt jo muutamaan otteeseen kuukauden sisällä (sopivasti tietysti vapaapäivinä) – viimeisimmäksi päivää ennen kuin kävin irtisanoutumassa töissä (jännitin sitä ihan hirveästi etukäteen). Jännästi koko flunssa lähti sillä kertaa sen siliän tien kun sain irtisanomisilmoituksen jätettyä. Stressiflunssa? Onko sellaista? En ole aiemmin reagoinut stressiin mitenkään erityisesti kehollani, mutta kerta se olisi tietty ensimmäinenkin. Ja stressiähän tämän muuton seurauksena taas riittää, ihan päivittäin. 

Meidän kämpässä on, kuten monissa muissakin vanhoissa brittitaloissa, huono ilmanvaihto ja epämääräistä homekasvustoa siellä sun täällä. Vuokranantajaa ei asia kiinnosta, vaan pintapuoliset homeet on suihkuteltava jollain ”homeenpoistoaineella” (saa kaupasta alle kahden punnan) ja pyyhittävä pois, sillähän se ongelma ratkeaa. En tiedä voisiko mun kroppa reagoida sitten tähän kosteuteen, homeeseen ja huonoon ilmanvaihtoon (mitä näitä nyt on). Kohtahan täältä pääsee pois, joten sittenhän sen näkee loppuuko tämä jatkuva tukkoisuus. 

Viimeinen tikki on sunnuntaista saakka jatkunut korvakipu – mulla on ollut korvatulehdus ehkä kerran ja sekin leikki-ikäisenä. Tänään annoin periksi ja marssin paikalliseen terveyskeskukseen varaamaan ajan lääkärille, vaikka en oikein tiedä muuta siitä hyödyn kuin että ammattilainen katsoo korvan ja ehkä määrää jotain tippoja. Antibiootteja söisin mielelläni mahdollisimman vähän, mutta eihän tässä hullukaan pysty yötöitä tekemään kipeällä korvalla. Toissayönä korvakipua valitellessani kuulin myös, että meillä töissä ainakin kolme yötyöntekijää on sairastanut korvatulehduksen yötyöt aloitettuaan, ja kaksi myös keuhkoputkentulehduksen – kuulostaa vähän huolestuttavalta, ehkä meillä on töissäkin jotain siinä (yli 100-vuotiaassa) brittirakennuksessa? 

Toivon että tämä tällä hetkellä päätään nostava yleisflunssainen  olo menee äkkiä pois, sillä nyt joudun selvittelemään verotusasioita kahteen maahan, ja motivaatio on aika nollassa kun päässä ja korvassa jyskyttää. Pelkkä ajatuskin kolmesta yövuorosta etoo vielä vähän enemmän kuin soittelu verotoimistoon. Tällä hetkellä se positiivinen ajattelu tuntuu toooosi hankalalta..

PS. Jos jotain positiivista nyt kuitenkin yrittää keksiä, niin tänään oli pakko pestä pyykkiä sade-ennusteesta huolimatta, mutta luvattu sade on toistaiseksi tunnin myöhässä joten mun pyykit on melkein kuivat <3