Pass Me the Shotgun
Ensimmäinen koetus uudelle asenneremontille teki tuloaan eilen. Kolme kirjainta kertoo kaiken: P, M ja S. Urban Dictionary kertoo meille, että lyhenne tulee sanoista Pass Me the Shotgun. Jebajee. (Disclaimer: sisältää kuukautisjuttuja, muttei mitään kovin ällöä. Your choice).
En aio kuitenkaan alistua hormonieni vietäväksi – PMS-oireisiin voi ja kannattaa vaikuttaa. Ensimmäinen askel on tietysti tunnistaa, että nämä tuntemukset ja kehossani+päässäni tapahtuvat asiat johtuvat nyt siitä, että kehoni valmistautuu jokakuukautisiin siivoustalkoisiin. Olen seuraillut viimeisen kuukauden ajan postauksia ja keskusteluja kätilö Silja Seppäsen Kuukautiskorjaamolla (http://www.kuukautiskorjaamo.com/blogi sekä suljettu ryhmä facebookissa). Ryhmästä olen saanut hyviä vinkkejä hormonitasapainon tasoittamiseen, oireiden helpottamiseen ja ylipäätään koko PMS-asian ja kuukautisten ymmärtämiseen (kätilönä tiedän kyllä perusasiat ja enemmänkin kuukautisista, mutta uskokaa tai älkää, koulussa ja töissä ei opeteta ruokavalion, yrttien ja muiden kikkojen vaikutusta juuri lainkaan). Kiitos Silja!
Koska olen lähtökohtaisesti vähän laiskuuteen taipuvainen ja myös aika tyypillinen ihminen siinä mielessä, että muutoksia ei voi eikä kannata tehdä paljoa kerralla, aion aloittaa pienistä jutuista.
Niinkuin nyt vaikka ihan ensin siitä asenteesta.
Okei, hormonitasot vaihtuvat, kroppa ja mieli reagoivat, sehän on selvä. Annetaan niiden reagoida. Oikeastaan olen iloinen oireista, koska ne kertovat minulle kehoni toiminnasta nyt kun se on vapaa ylimääräisistä teollisista hormoneista. Pystyn vetämään johtopäätöksiä kehostani ja siitä mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Opin tuntemaan, mitä kehoni tarvitsee. Nyt tarvitaan vain vähän ylimääräistä itsehillintää, tiedostamista ja kärsivällisyyttä – sekä rutkasi liikuntaa, lepoa, teetä ja rakkautta. Kyllä se siitä, tässäkin kuussa. Tämä on oikeasti hyvä juttu. Kroppani toimii. Jee!
Sitten ulkoiset apukeinot. Olen yrittänyt tiirailla ruokavalio-ohjeita vähän sillä silmällä, että ateriavalinnat tukisivat edes hitusen kehoani tässä kohtaa kiertoa: valita hyviä hiilareita, vihreitä kasviksia, pähkinöitä jne. Olen vielä kaukana terveellisestä, puhtaasta ja kehoystävällisestä syömisestä, mutta sinne suuntaan yritän kuitenkin pikkuhiljaa itseäni hilata. Minulle yksinkertaisin apukeino tällä hetkellä on vadelmanlehtitee: viimeksi käytin sitä vasta kuukautisten loppupuolella, nyt aloitan sen juomisen hyvissäajoin näin heti ensimmäisten oireiden ilmaannuttua. Ehkä se helpottaa tätä oireiluakin itse kuukautisten lisäksi. Olen aika herkkä placebovaikutukselle, ja koska uskon vakaasti vadelmanlehtiteen vaikutukseen, täytyyhän sen auttaa! 😀
Nyt kun olen kipeän nilkkani takia pysytellyt vähän aikaa poissa salilta (koska kaikki liikunta tuntui pahentavan kipua), olen huomannut kaipaavani säännöllistä liikuntaa yllättävän paljon – jopa niin, että kesken rankan työputken harkitsin puolivakavissani aamuvuoron jälkeistä pikaista pyrähdystä salille (mutta hillitsin itseni ja nukuin sen sijaan päiväunet, mikä oli yhtä hyvä valinta). Nyt lepo on kuitenkin auttanut ja nilkkakipu rauhoittunut: siispä vapaapäivän kunniaksi lähdin eilen salille ja onnistuin vetämään läpi ihan tyydyttävän treenin, jonka seurauksena nilkka arasteli ihan hetkisen vähän ja asettui sitten. Jo iltapäivällä arastus oli ihan tiessään, ja tänään nilkka on tuntunut täysin normaalilta! Luulenpa, että käyn tänäänkin tekemässä kevyemmän treenin ja koitan kuntouttaa nilkkaa näin vähä vähältä, kunnes pääsen takaisin normaaliin rytmiin. Kroppaa kuunnellen tarkoituksena olisi siis jatkaa myös tasaista, säännöllistä liikuntaa, koska se tuntuu auttavan sekä fyysisesti että henkisesti parempaan vointiin (tiedän, olen takuulla ihan ensimmäinen ihminen joka on huomannut tämän yhteyden!).
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Stay positive!