Puolivuotiaan ruokailu
Noniin, pitäkäähän hatuistanne kiinni.
Alkuun meillä siis mentiin täysimetyksellä, kun se sujui ja oli ”helppoa” (mutta ei varmastikaan helpointa). En osaa vieläkään sanoa kumpi olisi helpompaa, pullojen pyörittely lämmittelyineen ja pesuineen vai täysimetys vaiheineen, tiheine imuineen, suihkutisseineen ja 20h/vrk imetysmaratooneineen (kun en ole ensimmäistä kokenut).
No meillähän oli sitten kirkas idea täysimettää suositellut puoli vuotta, kun se kerran sujuu. Vähän hymistelin ihmisille, jotka innokkaana keittivät soseita lapsilleen heti kun 4kk pärähti mittariin… Ja olisihan minun pitänyt tietää hätähousu -lapseni tuntien, että sillä lapsella oli muita suunnitelmia.
4kk kypsässä iässä lapsi suostui oleilemaan sylissä vain istuen, vei kaiken suuhunsa, osoitti suurta kiinnostusta ruokaa ja syömistä kohtaan ja, noh, yritti varastaa ruokaa meidän lautasilta. Nämä ovat nykytiedon mukaan merkkejä, joilla lapsi osoittaa olevansa valmis aloittamaan kiinteän ruoan maistelun, eli herkkyyskausi syömiselle olisi alkamassa. Tähän kun lisätään se, että 4,5kk iässä muksu päätti pukata pari hammasta alaleusta ja ikeniä kutitti koko ajan, niin luovuimme ideaaleistamme ja aloimme tarjota ipanalle makuja.
Halusimme antaa lapsen sormiruokailla, mutta alkuun meitä jännitti, emmekä oikein osanneet hommaa, joten annoimme lapsen järsiä hedelmiä sylissä istuen, meidän sormistamme (melonia, mangoa, jne). Lisäksi vauvan ote tavaroista oli suht heikko (kaikki tippui kesken matkan), joten otimme käyttöön myös sellaisen pussisysteemin, jossa on kahva ja hedelmä/muu ruoka laitetaan sinne pussiin ja siitä läpi sitten lapsi imeskelee syötävänsä. Tämä toimi hyvin ja tyttö oli aivan onnessaan, kun sai muutakin syötävää kuin tissiä. Annoimme maistella reilusti eri hedelmiä (varsinkin reissussa Meksikossa) usein monia uusia samana päivänä, koska mahaan niistä päätyi hyvin pieni osa.
5kk neuvolassa saimme luvan alkaa istuttaa erittäin hyvin itseään kannattelevaa lasta syöttötuolissa (ostimme Ikean Antilopin, koska se on halpa sekä helppo puhdistaa ja kasata), joten aloimme maistattaa kiinteitä oikein tosissaan. Ruokaessu päällään lapsi sai eteensä milloin mitäkin ja niitä sitten poimi omin sormin suuhunsa. Alkuun esiintyi reilummin kakomista (halutessasi lue lisää sormiruokailusta täältä), mutta hyvin nopeasti lapsi oppi poimimaan ruokaa, haukkaamaan sopivampia palasia ja ennen kaikkea sylkemään liian suuret palat hetken pyörittelyn jälkeen pois.
Omin sormin ruokailu lähti sujumaan hyvin. Tarjosin aamupalalla, iltapalalla ja usein joko lounaalla tai päivällisellä jotain omin sormin syötävää, alkuun liian pieninä palasina ja tekniikan kehittyessä suurempina, modifioituina paloina (esim paloja pois pitkiltä sivuilta, jolloin liukas hedelmä pysyy kädessä paremmin). Aikamoinen siivoaminenhan siinä on, mutta minä sain syödä ruokani rauhassa lämpimänä samalla kun lapsi söi omaansa. Rintaa tarjosin aivan yhtä tiheästi kuin ennen, ja mahaan meni hyvin pieniä määriä ruokaa kerrallaan. Pikkuhiljaa otin mukaan myös aamuin illoin lusikkaharjoitukset, koska halusin lapsen olevan tarvittaessa myös syötettävissä. Ensin lapsi söi sormin, ja mielenkiinnon/keskittymisen herpaantuessa syötin lusikalla jotain, vaihtelevalla menestyksellä. Uusia ruoka-aineita lapsi maistoi joka kerta kerran (ja sylkäisi yleensä irvistyksen kera pois), mutta niitä oli yleensä tarjottava 2-5 kertaa (eri aterioilla) ennenkuin ne alkoivat maistua.
6kk neuvolassa ilmeni, että paino- ja pituuskasvu olivat hieman hidastuneet. Tästä ei ollut syytä olla huolissaan, täysimetetyillä näin usein käy, ja terkkari huolettomasti mainitsi, että yleensä sitten kiinteiden määrän hiljalleen kasvaessa asia korjaantuu. Seuraava neuvola-aika saatiin kahden kuukauden päähän, eli mitään huolestuttavaa tässä ei sinällään ollut. Paitsi minun päässäni, sillä aloin stressata kasvusta, tyrkyttää suurempia määriä puuroa, lisätä ruokailujen määrää neljään (aamiainen, lounas, päivällinen ja iltapala) ja ostella myös purkki/pussiruokia (kuten bataattia&kanaa jne) ja tyrkyttää niitä lounaalla ja päivällisellä. Kokeilin jopa sitä, että jollakin aterialla tarjosin vain lusikkaruokaa, en sormiruokaa lainkaan, tai että ennen ateriointia en antanutkaan rintaa, vaan tarjosin sitä vasta ruoan jälkeen. Nämä kerrat päättyivät poikkeuksetta itkuun, ruoan viskomiseen pitkin seiniä ja molempien turhautumiseen. Minä en voinut käsittää miksei lapsi vain syönyt ”normaalisti, niinkuin muutkin” (varsinkin kun isänsä ja isovanhempiensa syöttämänä lapsi söi reippaasti lusikasta vaikka kuinka) ja lapsi ei voinut ymmärtää, miksi ruokailusta oli yhtäkkiä tullut kiukkuista suorittamista, eikä hänellä ollutkaan enää oikeutta päättää mitä ja kuinka paljon hän suuhunsa laittaa. Minä söin omat ruokani kylminä jos lainkaan, ja aikaa kului ainakin kolme kertaa enemmän. Isovanhempien hoidossa lapsi söi pääasiassa lusikkaruokaa mukisematta ja iloisena. Olin unohtanut, että vuoden ikään maito on rintaruokitun lapsen pääasiallista ravintoa, se pystyy lähes täysin vastaamaan lapsen ravinnontarpeeseen puolivuotiaana, kiinteiden maistelun on tarkoitus olla hauskaa (”Food before one is just for fun!”) ja tätä(kään) osa-aluetta äitiydessä ei tarvitse suorittaa, vaan voidaan edetä lapsen ehdoilla (niin ja jotkuthan tosiaan aloittavat sen maistelun tässä 6kk iässä..!). Ammattilainen olisi kyllä kertonut, mikäli tarkoitus olisi ollut alkaa lisätä kiinteiden määrää välittömästi reilusti, ja ottanut meille jonkin painokontrollin, jos olisi ollut huoli kasvusta.
Nyt olemme löytäneet kultaisen keskitien. Aamulla ja lounaalla tarjoan enimmäkseen sormiruokaa, jotain lusikoitavaa saatan lämmittää ihan muutaman lusikallisen verran ja jos se ei maistu, olkoon. Oman ruokani syön lämpimänä, mutta ehdin paremmin huomioida lapsen ja ottaa kontaktia (sen sijaan että hotkisin hädissäni ruokani). Päivällisellä ja iltapalalla, kun Mies on kotona ja kaikilla on aikaa ja energiaa eri lailla, lusikkaruokaa on enemmän tarjolla myös sormiruoan kanssa lomittain, ja se usein maistuukin paremmin. Meidän ruokailuhetkiimme on palannut ilo, kun hymyssä suin ja ihmetellen tutkimme, syömme ja nauramme yhdessä. Tänään esimerkiksi söimme eilisiä jämiä: minä muussia (voilla, suolalla ja maidolla), vihanneksia ja kalapuikkoja, lapsi sormin samaa muussia (annos otettu erilleen ennen voin, suolan ja maidon lisäämistä), kuoritun kalapuikon sekä parsakaalin nupun. Molemmat söivät ruokansa lämpimähköinä, molemmilla oli hauskaa, sotkua tuli ja se siivottiin. Päälle lapsi sai rinnasta maitoa kuten ennenkin. Mahaan asti meni ruokaa, täydet vaipat kertovat että ravintoa tulee ja kaikki voivat hyvin.