Reissupostaus osa 1: Etelä-Englanti

Täällä Britanniassa asumisen aikana suunnitelmissa on tehdä mahdollisimman paljon sellaisia reissuja, joiden tekeminen on muualta käsin hankalampaa. Nyt kun olen työllistynyt, ja kun syksyn ajalle suunnitellut pikkureissutkin ovat kaikki siirtyneet ensi vuoden puolelle, saattavat mahtipontiset suunnitelmamme hieman kaventua ajan- ja rahankäytöllisistä syistä. Mutta yksi reissu sentään ehdittiin tämän vuoden puolella tehdä: pidennetty viikonloppu Lontoossa!

Pari vuotta sitten ensimmäistä kertaa Lontoossa käydessämme juhlimme miehen synttäreitä, kolusimme Harry Potterista tuttuja paikkoja (kyllä, yksi Harry Potter- fani tässä tulee ulos kaapista) ja ihailimme keväistä, melko autiota Lontoota lähinnä yöaikaan. Silloin pari hassua yötä ja päivää ei tahtonut riittää millään. Nyt meillä oli mukana minun vanhempani, jotka tulivat yllätysvisiitille, joten välimatka meiltä isolle kirkolle taitettiin julkisten sijaan autolla meidän reittisuunnitelman mukaisesti läpi etelä-Englannin ja itse Lontoossa reissattiin vähän perinteisemmin nähtävyyksiä katsellen ja turhan tarkkoja aikatauluja välttäen. Ja vähän enemmän metroillen kuin kävellen.

Matka lähti liikkeelle Devonista, jossa teimme yhden erillisen käväisyn Dartmoorilla eli ajelimme autolla läpi nummen ja kävimme katsomassa Boveyn linnaa, joka toimii hotellina. En olisi ikinä osannut kuvitella, että syksyinen nummi on niin kaunis! Sumua oli kovasti ja niin lampaita, ylämaan karjaa kuin ponejakin näkyi runsain mitoin. Ja Bovey Castle iltahämärässä oli mahtava näky! Sisältä se oli niin henkeäsalpaavan upea, että pääsi heti must-do -listalle odottamaan varakkaampaa hetkeä elämässä 😀 

(Kuvat ovat kaikki uudella kännykälläni otettuja, pahoittelen laatua. Paremmat versiot on järkkärillä otettu ja odottavat läpikäyntiä, lajittelua ja hienosäätöä. Tämä prosessi useimmiten kestää siihen saakka, että seuraava matka on käsillä.)

 

Nummilta matka jatkui Somersetiin, jonka halki ajoimme pituussuunnassa. Matkan varrella teimme pikapysähdyksen Tauntonin linnalle, joka on entisöity ja toimii nykyään museona. Ei aivan yhtä vaikuttava kuin Bovie, mutta hieno sekin! Lisäksi maisemat olivat paljolti Emmerdale -tyyppistä kumpuilevaa peltoa, mikä ilahdutti Emmerdale -fanejamme (vanhempiani).

Ensimmäinen kunnon pysädys oli Glastonburyssa, jossa ajatuksena oli vilkaista Glastonbury Abbeyta ja räpsäistä pari kuvaa. Abbeyn ympäri oli kuitenkin rakennettu jumalaton muuri ja sisäänpääsy maksoi kohtuuttoman paljon, joten yhteistuumin päätimme jättää koko lafkan väliin, ostimme vain pihasta englantilaiset pastyt evääksi ja jatkoimme suoraan Glastonbury Torille. Kyseinen torni on kukkulalla, joka on alueen korkein ja joka on toiminut pyhiinvaelluspaikkana ja pyhänä paikkana tiettävästi vuosituhansien ajan, uusien uskontojen rakentaessa sinne rakennelmia aina edellisten raunioiden päälle. Tämänhetkinen torni taisi olla jostain 1500-luvulta, koska sitä edeltävä kirkko tuhottiin/tuhoutui. Näköalat olivat niin huimat, etten kännykällä saanut minkäänlaista järkevää kuvaa, joten isken tähän yhden googlesta haetun, jotta saatte kiinni ajatuksesta: 

 

Ruokastoppia venytimme Cheddariin asti. Cheddar on ihastuttava, ehdottomasti käymisen arvoinen pieni brittikylä, jonka toiselta puolen löytyvät luolat sekä korkeat, hienot jyrkänteet. Ko luolat jätimme ajanpuutteen vuoksi väliin, mutta mainostamisesta päätellen niistä on saatu aikaan melkoinen turistikohde, ja googlen mukaan ne voisivat olla hieno näky. Kylässä söimme paikallisessa pubissa pubiruokaa, johon täytyi tietenkin tilata mukaan Cheddaria! Mukaan emme sitä ostaneet, kun sitä löytyy lähikaupastakin ja kylmäsäilytystilat olivat hitusen puutteelliset juustoja ajatellen.

 

Myönnän, että pakko oli vähän kiipeillä!

Cheddarin jälkeen ajoimme Mendip Hillsien läpi Bathiin. Alunperin suunnitelmaan kuului yksi kivikehäkin, mutta päivänvalo alkoi käydä vähiin eikä kukaan jaksanut ajatellakaan kävelevänsä isolta tieltä ko kehälle, joten jätimme sen suosiolla väliin. Bathin lähellä olikin yllättäen ruuhkaa (viikonloppu, daa, mitä muuta voi odottaa), joten saavuimme kaupunkiin mukavasti illan hämärtyessä. Joulumarkkinat olivat juuri niin hulppeat kuin meille oli luvattukin, ja pimeällä paljon tunnelmallisemmatkin. Kuuman siiderin ja mulled winen voimin jaksoimme olla sortumatta ylikalliisiin ostoksiin, sillä vaikka fiilis oli oikein jouluinen, ei kojuista löytynyt mitään todella ihanaa, joka olisi ollut ihan pakko saada. 

                                                                               Kuva on jälleen lainattu googlesta.

Bathin jälkeen mutkittelimme pikkutietä päästäksemme Castle Combeen, jonka olimme lukeneet olevan yksi Englannin kauneimpia pikkukyliä. Olihan se varmaan sitä – mutta kello kuuden jälkeen oli pimeää, ja koko kylä taisi olla nukkumassa, sillä yhdessäkään ikkunassa ei ollut valoa eikä katulamppuja ollut. Niinpä emme nähneet koko kylästä juuri mitään! Samantien hylkäsimme suunnitelmat käydä hieman korkeammalla pohjoisessa olevissa pikkukylissä, jotka olisivat olleet myös kauniita, sillä pimeässä niiden läpi ajelusta tuskin olisi paljoa kostunut. Jääkööt ensi kerralle. Suuntasimme siis Oxfordiin, koska se oli suunnilleen matkan varrella, ja oletuksena oli, että siellä olisi illallakin edes vähän valoja. :)

Oxford olikin hieno illalla ja pimeällä. Vanhempani alkoivat olla jo hieman väsyneitä matkantekoon, joten jakauduimme: me kiersimme mieheni kanssa pikaisesti kävellen kaupungin keskustan ja hän sai ottaa kuvia (järjestelmäkamera, pimeä, kolmijalka ja pitkä valotusaika. Kaikki kameralesket tietävät, mitä tarkoitan..). Vanhempani kävelivät keskustan läpi kaupungin viihtyisimpään pubiin oluelle ja siiderille. Kaikkien mielestä jako oli onnistunut ja kaupunki oli kaunis. Sattuneesta syystä ne järkkärikuvat ovat edelleen kamerassa, joten Oxford jääköön mielikuvituksenne varaan. Muistilistaan merkittäköön myös, että sille kaupungille pitäisi varata ainakin yksi kokonainen päivä. Tai mieluummin kaksi. 

(Mainitsematta jäi, että Bathan tosiaan on jo Wiltshiren puolella, ja Oxfordiin päästäksemme oli ajettava, yllättäen, Oxfordshireen. Näistä maisemista emme pimeällä kuitenkaan juuri mitään moottoritieltä nähneet, joten niitä en osaa sen kummemin kommentoida.)

Oxfordista matka jatkui useamman -shire -loppuisen countyn kautta Windsoriin, jossa meillä oli hotelli varattuna (miehen kanssa käytämme yleensä hostelleja, auton takapenkkiä, telttaa tai hätätilassa B&B:iä, mutta mukana olevat vanhempani olivat ymmärrettävästi eri mieltä, joten päädyimme hotelliin). Windsor on hyvin lyhyen matkan päässä Lontoosta, johon palautimme auton seuraavana päivänä. Sanottakoon, että Windsorin linnassa oli yöllä kauniit jouluvalaistukset ja myös keskusta oli yllättävän kauniisti ja runsaastikin koristeltu joulua varten. Käväisimme paikallisessa pubissa kuuntelemassa livemusiikkia ja juomassa oluet, ja suuntasimme sitten hotellille nukkumaan.

 

Käytännön syistä pistän postauksen suunnilleen tässä kohtaa poikki ja teen erillisen jutun Lontoosta. Alla vielä tiivistettynä reissun ensimmäisen osan pääasiat:

• Käy Glastonburyssa, Cheddarissa, Bathin joulumarkkinoilla ja Oxfordissa ainakin kerran, ne ovat sen arvoisia. Varaa kaikkiin riittävästi aikaa (me emme niin tehneet). 
• Mikään määrä pubeja matkan varrella ei ole liikaa (kuskiksi kannattaa varata se, joka on vähiten oluen ystävä). Jos et ole oluen ystävä, nauti kuuma kahvi tai tee ja ehdottomasti maista brittiläistä pubiruokaa! Etukäteistsekkailu on vähän turhaa – joka paikasta löytyy sympaattisen ja aidon näköinen ja oloinen pubi, kun vähän kiertelee.
• Vältä moottoriteitä. Ajele pienten kylien ja kukkuloiden läpi. Pysähdy aina, kun siltä tuntuu. Ota rajallinen määrä kuvia ja keskity nauttimaan matkasta: joku muu on jo ottanut kaikista nähtävyyksistä monta kuvaa, jotka ovat hienompia kuin mihin itse ikinä pystyt.