Reissupostaus osa 2: Lontoo (1)
Varoitus! Luvassa sekava ja pitkä postaus.
Koska seuraava Lontoon reissu on jo suunnitteilla, lienee aika kirjoittaa loppuun tämä edellisen reissun matkakertomus. Edellinen osa reissusta löytyy siis täältä: http://www.lily.fi/blogit/misplaced/reissupostaus-osa-1-etela-englanti
Ryhmänvahvuus: 2 +2 + 1 (minä&Mies, vanhempani sekä yllätyslisänä veljeni)
Sijainti: Lontoo, zone 1
Majoitus: hotelli Kensington Court Hotel Notting Hill (¤¤¤)
Kulkuvälineet: tube (=metro), bussi ja jalat
Kohteet: turistinähtävyydet, pubit, joulumarkkinat, kaikki muu kiinnostava
Lähdimme siis kohti Lontoota melko aikaisin aamulla heti aamupalan jälkeen ja haimme lentokentältä kyytiin veljeni, joka täysin sattumalta vietti pitkää välilaskua Lontoossa samana aamupäivänä. Hotellimme oli ystävällisesti luvannut säilyttää laukkujamme aamupäivän ennen sisäänkirjautumista, joten veimme laukut hotellille, Mies lähti palauttamaan vuokra-autoa ja me etsimme kahvilan, josta veli sai aamupalaa ja muut teetä.
Itse reissu kesti kolmisen päivää, ja koska mukana olivat minun vanhempani, jotka olivat ensimmäistä kertaa Lontoossa, ohjelmaan kuului paljon perusturistinähtävyyksien katselua ulkoapäin sekä valokuvien ottoa. Lauantai-iltana kävimme katsomassa Agatha Christien Hiirenloukun, joka on Lontoon pisimpään pyörinyt teatteriesitys. Se pyörii St. Martinin teatterissa, joka on juuri sellainen vanha, tunnelmallinen lontoolaisteatteri, johon turisti voisi kuvitella haluavansa kun lähtee ensimmäistä kertaa elämässään Lontooseen teatteriin. Itse esitys oli hauska eikä (vastakkaisista arvosteluista huolimatta) lainkaan kulahtanut. Äänet kantoivat hienosti ylimmälle parvelle (=halvimmat liput) saakka, ja näkyvyyskin oli sieltä ihan riittävä. Myös vanhempani pysyivät kohtalaisen hyvin perillä juonenkäänteistä, vaikkeivat joka sanaa ymmärtäneetkään. Suosittelen! Alla salaa kännykällä otettu kuva (kuvaaminen teatterissa oli ymmärrettävästi kielletty).
Lisäksi kävimme myös muutamilla joulumarkkinoilla. Varoituksen sana: Hyde Parkin Winter Wonderland ei ole joulumarkkinat. Se on julkinen kidutuspaikka, käytännössä erittäin kovaääninen väliaikaishuvipuisto, jonka laitteet on koristeltu jouluisiksi ja jossa soi diskomusiikki aivan liian kovalla ja kaikki maksaa paljon. ”Perinteiset” kojut sisältävät 10 kopin rivin, jossa myydään käsitöitä kalliilla. Ei kannata. Sen sijaan paremmaksi löydöksi osoittautui South Bank Christmas fair, jossa Thamesin rannalle oli viritelty jouluvaloja, perinteisiä joulumarkkinakoppeja sekä joulukuusimyyntiä, ja tunnelma oli paljon lähempänä sellaista, noh, perinteistä joulumarkkinatunnelmaa. Ostimme vain lämpimiä juomia, nautimme fiiliksestä illan pimetessä ja suuntasimme sitten (jälleen yhteen) pubiin.
Takkatuli, hyvää olutta ja pubiruokaa.. nam! Suosittelen. Kyseinen pubi on nimeltään The Lyric ja löytyy West Endistä/Sohosta.
Kulkuvälineet: Koko reissun liikkumiset olivat Lontoossa Oyster-kortin varassa. Se on elektroninen kortti, johon ladataan rahaa ja jolla voi maksaa metro- ja bussimatkoja. Kortin voi ostaa mistä tahansa lippuautomaatista miltä tahansa metroasemalta, jolloin hintaan sisältyy £3 pantti (tai sen voi tilata etukäteen kotiin). Pantin ja kortilla jäljellä olevat rahat saa takaisin kotiinlähtiessään miltä tahansa asemalta, jolla on henkilökuntaa, ja lisäksi osterikortilla maksettuna matkat ovat halvempia, joten useamman päivän reissuun se on mielestäni aivan yliveto. Kortilla on nimittäin myös päivittäinen maksukatto: esim. jos liikut zone 1&2 -alueilla, maksat yhden vuorokauden aikana matkoistasi korkeintaan £6,40 vaikka tekisit 20 matkaa. Kun yksittäisten matkojen hinnat osterikortilla noilla alueilla ovat £2,60-£2,90 kellonajasta riippuen, kolmas yhdensuuntainen matkasi on jo puoli-ilmainen ja kaikki sen jälkeen tekemäsi matkat käytännössä ilmaisia. Kätevää, eikö? (Lisätietoa täältä: http://www.tfl.gov.uk/travel-information/visiting-london/visitor-oyster-card?intcmp=4043).
Majoitus: Me yövyimme Lontoossa kolme yötä Kensington Court Hotel Notting Hillissä, joka oli Hyde Parkin yläpuolella kohtalaisen lähellä useampaakin metroasemaa. Alue on mukavaa ja siellä kannattaa yöpyä: katu, jonka varrella sijaitsevat Queenswayn ja Bayswaterin metroasemat, on täynnä ravintoloita, ruokapaikkoja, pubeja, ruokakauppoja ja kahviloita. Tykästyimme alueeseen niin, että seuraavalle reissullekin on varattu hotelli samalta alueelta (tosin eri hotelli).
Itse hotelli oli kolmen tähden hotelli, joka oli kalliimmalla puolella halpoja hotelleja. Lontoossa yöpymisestä on syytä tietää muutama juttu: halvalla ei saa hyvää, ja vähän kalliimmallakaan ei aina saa niin hyvää kuin muualla siihen hintaan saisi. Yöpyminen on siis kallista. Talot ovat vanhoja, monissa ei ole hissejä, missään ei ole käsisuihkuja (paitsi ehkä jossain ökyhotelleissa) ja äänieristys on kehno. Deal with it. That being said.. Neljän hengen huoneessa ainut hyvä asia olivat sängyt, jotka olivat suoraan taivaasta. Ja sehän on tietty tärkeintä. Neljän hengen huone itse oli pikkuriikkinen, vessa aivan olemattoman pieni ja rankasti remontin tarpeessa, langaton nettiyhteys oli huono ja aamupala koostui croisanteista, valkeasta leivästä hillolla sekä muroista (ja tietty kahvi+tee). Pistorasioita oli tasan kaksi, joista toinen oli varattu pöytälampulle. Me emme Miehen kanssa ole nirsoja vaan tulemme toimeen vähällä, joten meille tämäkin oli tietty luksusta. Vanhempani taas olivat selvästi pettyneitä ja purnasivat melkein kaikesta. Itsekin olen sitä mieltä, että tämän hintatason (kolmen tähden) hotellilta olisin odottanut enemmän.. varsinkin kun pistimme sen ylimääräisen satasen majoitukseen siksi, ettemme päätyisi mihinkään kammottavaan läävään. Toisaalta henkilökunta oli joustavaa ja ystävällistä, ratkaisi ratkaistavissa olevat ongelmat pikimmiten ja nosti kokonaisfiilistä hotellikokemuksesta onneksi vähän korkeammalle. Mutta suoraan sanottuna halvemmalla olisi päässyt vaikka Astor-ketjun hostelliin, josta olisi löytynyt myös mukavat sängyt, samantasoinen aamupala ja paremmin toimiva netti. Ja hinta olisi ollut yli puolet halvempi.. ja sijainti ihan yhtä hyvä. No, aina ei voi voittaa.
Yleisarvosana: 7½. Kehno hotelli, perinteinen teatteriesitys West Endillä ja paljon nähtävyyksiä. Aika tyypillinen Lontoon pikainen turistireissu, sanoisin. Mutta se palveli tarkoitustaan: kaikki osapuolet taisivat olla ihan tyytyväisiä, mekin päästiin näkemään nämä Lontoon turistijutut jotka viimeksi jäivät vähän, krhmm Harry Potter -juttujen varjoon ja löydettiin hyviä uusia pubeja ja alueita, joille mielellään palataan toistekin. Äitini mielestä ainut miinus taisi olla se, että ahkerasta tuben käytöstä huolimatta käveltiin myös aika paljon :)