Se maaginen 1v – mikä muuttui?

Ei tietenkään mikään juuri syntymäpäivänä. Mutta parin viikon säteellä siitä (ennen ja jälkeen) tytär on ottanut sellaista kasvupyrähdystä, etten enää ihmettele, miksi yhden vuoden ikää hehkutetaan monessa jutussa. Ei lapsi toki syntymäpäivänään taianomaisesti ala sietää sokeria ja suolaa (puhumattakaan hunajasta, nakeista ja vaikka mistä), nukkua öitään tai kävellä, mutta kyllä siihen tienoille taitaa joku kehityskausi sattua. Joka viikko toteamme, että lapsi on taas kasvanut paljon edellisestä viikosta, kun aiemmin tätä huomasi suunnilleen kuukausittain. 

Henkinen kasvu

Useimpina päivinä oikein näkee, kun aivoissa kuhisee. Mimmi tajuaa meidän puheesta ihan järkyttävän paljon, ratkaisee ongelmia, keksii omia leikkejä, yrittää huijata (”minulla ei ole lupa painella pesukonetta, mutta onneksi possua ei kukaan ole kieltänyt!”).. lista on loputon. 11kk ikäinen lapsi oli taitava, mutta ei ollenkaan tällä tasolla kuin nyt.

Fyysiset taidot

Vauhdikkaan alun jälkeen päähän on tullut järkeä ja kävely on vielä oppimatta uskalluksen puutteen vuoksi, mutta liikkumista harjoitellaan muuten ahkerasti. Täällä kiipeillään (sohvalle, tuoleille, portaita.), harjoitellaan tasapainoa, ryömitään tuolien alitse ja pyöritään ympäri. Yksivuotias käyttää kehoaan useammalla tavalla kuin minulla riittäisi mielikuvitus keksiä. 

Kommunikaatio

Tällä saralla on otettu oikein megaspurtti. Lapsemme on päättänyt saada itsensä ymmärretyksi ja opetellut pudistamaan ja nyökyttämään päätään, osoittamaan sormella, sanomaan useita sanoja, pyytämään päästä vessaan (potalle) ja käyttämään myös non-verbaalista kommunikaatiota ihan uudella tasolla (kuten vilkuttaa, kun tarkoittaa ”mene pois/lopetetaan tämä puhelu/jne”). Kaikkien elämä on muuten tämän seurauksena helpottunut huomattavasti. 

Sosiaaliset taidot

Hän osaa halata jos on vahingossa satuttanut, pussaa niitä asioita joista pitää (esim kissat, koirat, pöllöt ja vessanpönttö..), tarjoaa ruokaansa muille pöydässä istujille, koskettaa toista varovasti ja osoittaa rakkauttaan spontaanisti ja usein halailemalla ja pussailemalla. 

Rytmi ja ruokailu

Oikeasti tyttö yritti siirtyä yksiin päiväuniin jo 10-11kk välissä, mutta alkoi sitten jostain syystä heräillä todella aikaisin, ja itse arastelin pitää häntä valveilla liian kauan siinä pelossa, että menee yliväsyneeksi ja nukuttaminen ei onnistu. Nyt kun yksien ja kaksien unien välillä on sahattu kauan, päätin vain tylysti siirtyä yksiin uniin ja kas, se kävi niin helposti, että epäilen lykänneeni asiaa suotta. Lapsi kestää yllättävän pitkiä aikoja hereillä, on muuten todella hauskaa seuraa väsyneenä ja lisäksi päiväunet pitenivät välittömästi, mikä on iso plussa. Nukkumaanmenoaikaa ei sen sijaan ole juuri tarvinnut siirrellä. Ilmeisesti 1v on hyvin tyypillinen ja otollinen aika uniasioiden korjaamiseen, ja siltä osin näyttäisi pitävän paikkansa!

Ruokailun suhteen en osaa lainkaan sanoa onko kyseessä yllättävä massakausi, maaginen 1v ikä vai ihan vain se, että kun tissillä roikkuminen alkoi olla jatkuvaa, käänsin homman toisin päin ja otin uudeksi säännöksi ”ensin ruoka, sitten tissi” (koska nyt ruoka ei ole enää just for fun, se on kuolemanvakava juttu!). Ja kas. Kun ruoka syödään ensin, se maistuu ihan eri tavalla, ja jatkuva tissillä roikkuminen on vähentynyt hyvin nopeasti ja dramaattisesti jättäen minut järjettömien daisareiden kanssa miettimään, voinko pyörtää periaatteeni ja tyrkyttää rintaa, jotten joudu pumppaushommiin. Lisäksi hän on päättänyt alkaa syödä itse, joten nykyään enimmäkseen kaikki ruoka menee lusikan, haarukan tai sormin suuhun ihan omin voimin ja yllättävän näppärästi. 

Nukkumisen ja ruokailun korjaannuttua positiivinen ketjureaktio on yltänyt vähän kaikkeen. Meillä on nykyään rytmi, johon kuuluu klo 11 lounas, sen päälle tissiä ja klo 12 alkaen päiväunet. Sekä lapsi että äiti nauttivat, kun tiedetään mitä milloinkin tapahtuu. Ruokailut ovat sulahtaneet kuin itsestään päivärytmiin niin, että nykyään lapsi syö aika lailla samoihin aikoihin aamupalan, lounaan, päivällisen, välipalan ja iltapalan ja vieläpä joka ruokailulla ihan järjellisen määrän ruokaa (ainakin aiempaan verrattuna). Ja nyt kun ruokailu on kunnossa, olemme onnistuneet lähes täysin jättämään pois myös yöimetykset (yhtä minun nukkumaanmenoaikaani sijoittuvaa täsmäimetystä lukuunottamatta), siitä huolimatta että tyttö nukkuu öisin edelleen enimmäkseen minun vieressäni. Kaikki nukkuvat viimein hyvin, joskin aamut ovat yövieroituksen johdosta siirtyneet alkamaan noin klo 6-7, mutta jaksan vielä uskoa, että sekin hilautuu myöhemmäksi, kunhan lapsi tottuu uuteen järjestelyyn. 

Yhtäkkiä meillä asuu vauvan sijaan lapsi, joka syö muina naisina itse suuria määriä ruokaa, leikkii legoilla, käy aamuisin ulkona leikkikentällä (jossa itse päättää minne haluaa mennä ja mitä tehdä), ymmärtää kolmea kieltä ja jolla on mielipiteitä, omia juttuja, säännöllinen rytmi ja halu tehdä asiat omalla tavallaan. Se tuntuu välillä hämmentävältä (ihan kuin meille olisi tullut yllätyksenä, että näinkin voi käydä). Nautin kyllä vauva-ajastakin, mutta jostain 8-9kk iästä alkaen tytär on alkanut olla todella hauskaa ja mielekästä seuraa, ja nyt kun hänen ymmärtämisensä taso on selvästi korkeampi ja taidot joka alalla ovat kasvaneet, tuntuu yhdessäolokin jotenkin vielä entistäkin ihanammalta ja ennen kaikkea vastavuoroiselta.   

Mitä meidän 1v osaa?

• Kontata, ryömiä huonekalujen ali, kiivetä sohvalle/tuolille/portaita (esim liukumäkeen), kävellä tuetusti kärryllä/kädestä kiinni pitäen, seisoa hetkiä ilman tukea, tanssia musiikin tahtiin
• Vilkuttaa ja taputtaa pyynnöstä
• Halata ja pussata (myös pyynnöstä)
• Näyttää itseltään ja muilta useita kehon osia, kuten varpaat, polvet, nenä, korvat, suu..
• Näyttää kuvista eläimiä, jotka tuntee (mm. kissa, koira, pupu, pöllö, elefantti, lehmä, possu, ankka, lammas, heppa) ja kertoa mitä koira ja pöllö sanovat
• Sanoa äiti, papi, pöllö/buho, pupu, perro, aqua sekä ”ei” ja ”sí” (sekä sellaisia sanoja, joita vain vanhemmat ymmärtävät, kuten jotain, mikä kuulostaa sanalta ”Petteri” ja tarkoittaa yleensä paperia :D )
• Pudistaa ja nyökyttää päätä, osoittaa sormella
• Syödä lusikalla ja haarukalla, juoda itse lasista, siirtää ruoan/lautasen kauemmas kun ei halua enää
• Tehdä tarpeensa potalle ja ilmaista milloin on tarve mennä sinne, pidättää lyhyitä hetkiä
• Noudattaa yksinkertaisia käskyjä, kuten ”laita pupu koriin”, ”ota paita pois” tai ”mene jalat edellä alas”
• Pukea itse lapaset+hatun ja riisua paidan+sukat
• Nukahtaa itse omaan sänkyyn vanhemman läsnäollessa
• Pelata joitain yksinkertaisia taaperopelejä tabletilla (esim. ”drag and drop” -tyyppistä, jossa sormella siirretään esine paikasta toiseen)
• Painella nappuloita, avata vetoketjuja, kääntää vipuja
• Laittaa erimuotoisia palikoita oikeista koloista sisään palikkapelissä
• Mennä itse verhon taakse ja kurkistella sieltä (piilos/kukkuu -leikkiä)