Sykäyksiä

Suunnitteilla on ollut monta eri postausta ja puolivalmiina odottaa viimeistelyä ja julkaisua muutamakin, mutta nyt ei pysty kirjoittamaan mistään muusta kuin tästä: viimeisen kolmen päivän aikana minityyppi navan alla on oppinut potkimaan muuallekin kuin tuohon etuseinässä mötköttävään istukkaan, joten viimeinkin minäkin tunnen sen liikkeitä! Joka päivä johonkin aikaa on tullut pieniä nopeita potkuja alamahalle, virtsarakkoon tai kylkiin. Aiemmin tyyppi on ollut aktiivinen lähinnä iltaisin, jolloin käväisyjä ja kuplia on arvuuteltu vaihtelevalla menestyksellä pieruiksi tai vauvaksi, mutta näistä ei voi enää erehtyä. Ja ninja ei iske kahta kertaa samaan paikkaan, ainakaan jos joku laittaa käden päälle tunteakseen ne ulospäin (miehen suureksi pettymykseksi ulospäin ne eivät vielä tunnu). Tätä kirjoittaessani itse mestari on päättänyt antaa näytteen taidoistaan ja monottaa sarjatulella jonnekin rakon tienoille, lienee ilahtunut tuhdista lounaasta. En kestä! 

Viikon päästä ollaan puolivälissä. Mihin tämä aika on mennyt?