Synnytysmusiikkia

Vuosi sitten tähän aikaan olin aika tiukassa paikassa. Taisin jopa alkaa jo ponnistella, ja kipeä olin takuulla. Vuosi ja päivä sitten tähän aikaan supistukset olivat juuri alkaneet, ja fiilistelin vielä kotona pallon päällä, supistusten välillä kirjaa lukien ja musiikkia kuunnellen. 

Kuuntelin Of Monsters and Men -yhtyeen toista albumia Beneath the Skin ensimmäistä kertaa loppuraskaudessa, ja se meni nimensä mukaisesti suoraan ihon alle. Lyriikat tuntuivat siinä tilanteessa niin osuvilta, ne kutittelivat selkäpiitä ja aiheuttivat outoja, syviä tuntemuksia.  Vai mitä sanotte seuraavista pätkistä:

”Open my chest and colour my spine
I’m giving you all
I’m giving you all
Swallow my breath
And take what is mine
I’m giving you all
I’m giving you all..”

(Of Monsters and Men – Wolves without teet)

 

”I know I’ll wither, so peel away the bark
because nothing grows when it is dark
In spite of all my fears, I can see it all so clear

I see it all so clear..

Whoa-o-o-o, cover your crystal eyes,
and feel the tones that tremble down your spine.
Whoa-o-o-o, cover your crystal eyes
and let your colours bleed and blend with mine..”

(Of Monsters and Men – Crystals”)

Tuli sellainen fiilis, että tämä voisi olla hyvää, voimaannuttavaa ja liikuttavaa synnytysmusiikkia (jotkin kohdat melkein kuulostivat siltä, kuin ne kertoisivat synnyttämisestä). Olin oikeassa. Kuunneltuani levyä joitakin viikkoja, osasin osan lyriikoista ulkoa synnytyksen koittaessa. Ensimmäiset supistukset tuntuivat juuri tältä: feel the tones that tremble down your spine. Värinältä, joka kumpusi jostain selkärangasta. Rummulta, jonka viesti oli selvä: nyt se alkaa. Tuttu, mutta kuitenkin mystinen, melkein spirituaalinen musiikki auttoi uppoamaan hyvään synnytyskuplaan. Lauloin mukana ja milloin sattui liikaa, keskityin hengittämään ja kuuntelemaan sanoja. Suihkussa ja sairaalaan siirtyessä hiljaisuus oli hyvää lepoa, mutta sairaalassa laitoimme jälleen musiikkia soimaan. Of Monsters and Menin lisäksi myös Pink Floyd oli yllättävän hyvä valinta, ja välissä mies laittoi myös jotain rokkia, joka kohotti kummasti mielialaa ja taisteluhenkeä. Musiikilla oli iso vaikutus synnytyksen tunnelmaan, ja olen kiitollinen siitä, että mieheni osasi lukea minua ja vaihtaa musiikkia tarpeen mukaan ja lopulta laittaa sen pois. Etukäteen olin ajatellut olevani synnyttäjä, joka kaipaa ennen kaikkea hiljaisuutta, mutta toisin kävi. 

Of Monsters and Men piirsi sydämeeni jäljen. Rankasta synnytyksestä huolimatta kuuntelen albumia edelleen mielelläni, ja lyriikat saavat edelleen väreet kulkemaan selkäpiissäni. Suosittelen lämpimästi jokaista miettimään etukäteen mahdollisia synnytysbiisejä valmiiksi, ja kokeilemaan. Saatat yllättyä positiivisesti, kuten minä tein. 

”Breathe in, breathe out-
let the human in..”