TJ 18

Tänään on jäljellä tasan 18 päivää siihen,  että kaikki muuttuu jälleen. Pari hassua viikkoa täynnä yövuoroja, virallisten asioiden hoitamista ja viime hetken fiilistelyjä. Sitten me lähdetään. 

Päätimme toteuttaa yhden unelmistamme ja opetella purjehtimaan; lähetämme tavarat Suomeen pakettina, hyppäämme 100-vuotiaaseen puiseen purjelaivaan ja purjehdimme Englannin eteläkärjestä Skotlannin ylämaalle. Sieltä lennämme Kööpenhaminaan, jossa pysähdymme vuorokauden mittaisella välilaskulla Miehen ystävän luona, ja lopulta saavumme Suomeen, jossa odottavat ainakin yhdet lakkiaiset ja luultavasti myös yhdet ristiäiset. Ja tietty Suomi,  kesä,  koiravanhus, perhe,  suku,  mökki,  ystävät.. <3

Tällä hetkellä tunteet ovat kovin ristiriitaiset: toisaalta en ole vielä koskaan odottanut Suomeen paluuta näin paljon,  mutta toisaalta ei täälläkään ole hullumpi olla,  varsinkaan nyt kevään ja kesän tultua.  Jos taloudellinen tilanne olisi antanut periksi, olisi melkein kannattanut lomailla täällä osa kesästä. 

Luultavasti jäämme nyt Suomeen ainakin siihen asti,  että Mies valmistuu, eli noin vuodeksi. Minne elämä sen jälkeen vie,  sitä ei tiedä vielä kukaan!