Vauvavieras ja muita vauvajuttuja
Ensinnäkin ne huojentavat uutiset: aivojen nestekysta on todenäköisimmin vain satunnaislöydös joka häviää ajan kanssa, sillä mitään muuta hälyttävää ei lapsesta löytynyt, ei kertakaikkiaan mitään. Osaava lääkäri ultrasi läpi kaikki rakenteet, tarkisti kaikkien elinten verisuonten virtaukset, tiirasi erityisen tarkkaan sydämen ja aivojen rakenteet ja julisti ettei mistään löydy mitään vikaa, eikä hän missään nimessä suosittele invasiivisia jatkotutkimuksia tällaisen takia. Seuranta-aika saatiin viikolle 28, jolloin koko kystan pitäisi olla jo menneen talven lumia. Huh.
Heti samana päivänä meille pöllähti junantuomana rakas vanha ystävä lapsineen pk-seudulta kylään pariksi päiväksi. Vauvavieras oli lähes 9kk vanha ja kerrassaan hurmaava tapaus. Tulimme kaikki neljä keskenämme niin hyvin juttuun, että minä ja Mies hoitelimme neitiä välillä ihan siinä missä äitinsäkin – itselleni iloisin yllätys oli nimenomaan se, että Mieskin suostui sylittelemään/viihdyttämään muksua, joten saatoin huoletta passata syliini lykätyn penskan eteenpäin hänelle tarpeen vaatiessa (lisähuomiona sen verran, ettei lapsi vierastanut juuri lainkaan eikä pannut pahakseen tällaista sylistä toiseen hyppimistä). Vaipanvaihtohommiin hän ei suostunut, mutten kyllä pitänyt sitä tarpeellisenakaan, sen verran näppärästi hän lapsia käsittelee että eiköhän osaa vaihtaa omaltaan vaipat sen kummemmin vieraiden lapsilla treenaamatta.
Minä ja neiti aurinkoinen melkein 9kk (kuva ei kerro, mutta molempia hymyilyttää). Oma toukka ei vielä juuri näy mutta osallistui meininkeihin hurjilla potkubileillä. Paremman ohjelman puuttuessa kuva muokattu jälleen Paintilla.
Sen lisäksi että oli ihana nähdä vanhaa pitkäaikaista ystävää pitkästä aikaan kunnolla ajan kanssa, oli myös mukava päästä seuraamaan minkälaista arkielämä 9kk ikäisen vauvan kanssa on – mitä taitoja osataan ja mitä vielä harjoitellaan. Samalla tuli todettua tämän kämpän plussat ja puutteet: meidän olkkari on vielä ryömimisikäiselle erittäin turvallinen mutta myös hyvin yksitoikkoinen paikka (täytynee kehittää jotain mielenkiintoista lattiatasolle), ja vessa vaatii ehdottomasti jonkinlaista tuunausta vaipanvaihtopisteen muodossa toimiakseen käytännössä jokapäiväisessä käytössä (olin etukäteen sitä mieltä, etten lähde kantamaan vauvaa makkarista miltään tasolta vessaan pesuille ja olin ihan oikeassa, se ei ole kivaa). Vaunuihin on hankittava kääntyvät etupyörät sekä mun mielenterveyden että pyörävarastoon pääsyn takia, koska niitä ei mahdu säilyttämään meillä sisällä missään, ja miksi pitäisikään, kun pyörävarasto ajaa saman asian.
Avasin myös tilin oman beibin tavaroiden osalta. Alkoi tuntua typerältä, että ollaan jo puolessavälissä raskautta, eikä meillä ole vauvalle vielä kirjaimellisesti mitään muuta kuin kuksa (sillehän löytyykin käyttöä ensimmäisenä). Olin toki jo kaivanut omia pehmonallejani odottamaan käyttäjäänsä, mutta muuten: nada. Siispä marssin sinne rättikauppaan ja ostin lapselleni maailman söpöimmän valkoisen lämpöisen pehmoisen pipon, jossa on korvat. Tiedän, kukaan muu ei ole ennen ostanut juuri sellaista massatuotantomyssyä eikä ilahtunut aikoessaan pukea ihmislapsensa eläinlapsen näköiseksi – olen taatusti maailman innovatiivisin mutsi jolle syntyy maailman ainutlaatuisin lapsi, joka kulkee samanlaisessa ketjukaupan pipossa kuin kaikki muutkin vastasyntyneet. I don’t care. Mä ostin mun lapselle jotain!! Ihan itse valitsin ja maksoin ja kannoin kotiin ja nuuskuttelin! Hyvä minä! Sain myös äidiltäni samaan syssyyn ihan ensimmäiset vaatteet muksulle: maailman söpöimmän kietaisubodyn, jossa oli mato johon rakastuin (eläinteema jatkuu) ja teksti jonka huumassani hyväksyin (vaikken periaatteessa mitään ”I <3 mom”-tekstisiä vaatteita haluakaan), sekä settiin kuuluva pipo, jossa oli ampiaisen tuntosarvet (eläinteema jatkuu edelleen: nyt voin pukea lapseni jääkarhuksi, madoksi JA ampiaiseksi!). Btw aloin saada sellaisia viboja, että äitini alkaa olla huolissaan tästä meidän kaiken puutteesta. Noh, joulunjälkeisten alennusmyyntien jälkeen ei tarvi enää olla!
Sitten kun päästin sisäisen vauvashoppailijani valloilleen, marssin myös ystäväni kanssa uuteen paikalliseen kivijalkakauppaan, jossa oli vahingossa 50-74 -kokoisia bodyja tarjouksessa. Kun jäin vielä empimään reilun 6€:n hintaisten bodien kohdalla ostaisinko nyt vai myöhemmin, ystäväni hermostuneena jahkaamiseeni nappasi suosikkini ja osti sen meille, ja laittoi samaan pakettiin myös kirahvipyjaman, jonka kohdalla olin käynyt kuolaamassa mutta jonka ostamista en ollut vielä harkinnutkaan. Ehkä hänkin pelkäsi, etten lopulta ostakaan mitään :D
Nyt meiltä löytyy sitten koossa 50 1x body ja 2x pipo (1 ohut sisälle, 1 paksu ulos), sekä koossa 68 1 x body ja 1 x pyjama. Jokaikisessä vaatekappaleessa on eläinteema, joten tällä hetkellä kokoelmista löytyy mato, jääkarhu, karhu, kirahvi sekä ampiainen. Kaikki muu on valkoista tai beigeä paitsi pyjama, joka on ihanan räiskyvän violetti.
Niin ja ne jouluverhot puuttuu vieläkin. Hyvää joulunodotusta!