Virallisia juttuja
Vapun kunniaksi (ai mitä, eikö se olekaan tänään, eikä vielä huomennakaan??) pakkasin tytön vaunuihin ja lähdimme kaupungille hoitamaan virallisia asioita (ja mainittakoon, että vedin vanhat ei-raskausfarkut jalkaani ensimmäistä kertaa, vaikka luultavasti ne olisivat menneet jo aiemminkin). Tämähän oli jo toinen kerta kun olimme kahdestaan kartsalla shoppailemassa, joten olimme jo aivan konkareita, ja hoitolaukustakin löytyi enää kaksi vaihtovaatekertaa vauvalle (yksi vaihtopaita minulle), kaksi tuttia, kolme vaippaa+kaikki tarvittava vaipanvaihtoon sekä aurinkolasit, rintarasva, ylimääräiset liivinsuojat.. jne. Tällä kertaa ylimääräistä lisäjännitystä aiheutti meneillään oleva tiheän imun kausi, josta johtuen meillä syödään n. 1-1,5h välein ja viihdytään enimmäkseen sylissä. Onneksi vaunut ovat satavarma nukkumapaikka tälle tytölle, ja se viihtyi unilla vaunuissaan juuri sen 1,5-2h joka meillä meni asioilla. Kotimatkalla oli tosin lykättävä tutti suuhun jottei tarvinnut ostarilla käydä imettämään (olisin minä senkin tehnyt, ensimmäisen julki-imetyksen suoritin sairaalan labrassa 2½vrk synnytyksestä, terveisiä vaan Teri Niitille..).
Yhden ei-julki-imetyksen jälkimainingeissa.
Kun lapsi syntyi tiistai-iltana ja syntymäilmoitukset lähtevät järjestelmästä aamuisin, oli mielestäni kohtalaisen nopeaa toimintaa maistraatilta, kun nimenantolappu kolahti postiluukusta kotiin jo seuraavana keskiviikkona eli se oli lähetetty alle viikon kuluttua ilmoituksen vastaanottamisesta. Meillä nimi itseasiassa muuttui syntymän jälkeen ja suunniteltu etunimi päätyi lopulta toiseksi nimeksi, mutta molempia mietittiin pari viiikkoa, kunnes tänään kiikutin lapun maistraattiin, jossa sanoivat että tiistaina lähtev’t tiedot eteenpäin. Soittelin jo etukäteen täyttöohjeita lapsen sukunimeen liittyen sekä kansalaisuusasioista. Kaksoiskansalaisuuden kohdalla ohjeistivat ensin jättämään toisen kansalaisuuden täyttämättä, vaikka hänellä se Meksikon lakien mukaan heti syntymästään saakka onkin, ja ilmoittamaan sen sitten maistraatille kun saamme haettua hänelle Meksikon passin. Tämä on suunnitelmissa toukokuussa, koska Miehen Meksikon passi vanhenee myös ennen reissua, joten hoidamme molempien asiat samalla kertaa. Äidinkielen kohdalle täytimme jo lapsen molemmat äidinkielet eli suomen ja espanjan.
Nimilapun palauttamisella oli kiire siksi, että passia pitäisi saada haettua mahdollisimman pian, koska siinä voi kestää useampi viikko. Ystävällisesti mammafoorumilla toinen kiireinen matkustaja ohjeisti, ettei tarvitse odottaa lapsen Kela-kortin saapumista, vaan kunhan nimi on maistraatin rekisterissä, voi passia hakea – mukana on oltava joko lapsen toinen huoltaja tai lupalappu häneltä, itse lapsi sekä äidin oma passi. Haastavinta koko hommassa lienee saada lapsesta kuva, jossa silmät ovat auki, onneksi meidän typy pitää omiansa auki kohtalaisen paljon. Luultavasti varaan ajan kuvaamoon jonnekin ensi viikon loppupuolelle, ja sitten passinhakuajan seuraavan viikon alkuun, jos nimi olisi jo siihen mennessä saatu kirjoihin ja kansiin. Itse passin saaminen sitten riippukin jonoista ja muista – nyt on kyse Suomen passista.
Meksikon passi onkin sitten toinen juttu. Siihen tarvitaan syntymätodistus (jonka haimme tänään sairaalalta, se täytyy olla ehdottomasti synnytystä hoitaneen kätilön omakätisesti allekirjoittama) joka täytyy olla virallisella kääntäjällä käännettynä joko englanniksi ja espanjaksi, ja siitä notaarin vahvistama kopio (ellei sitten halua antaa alkuperäistä käännöstä, olettaisin), ja sen lisäksi molemmat vanhemmat, itse lapsi ja kaksi todistajaa – hyvä etteivät halua puolta sukua ja lapsen ulosauttanutta kätilöäkin paikalle! Suomen Meksikon suurlähetystöön on muuten vaikea saada a) yhteyttä, b) aikaa varattua, joten Miehen pitänee ryhtyä ensi viikon alkupuolella pommittamaan suurlähetystöä, jotta saisi ajoissa jonkun kiinni sieltä ja meille toukokuulle jonkun ajan. Sitten täytyy tietty vielä etsiä joku virallinen kääntäjä kääntämään syntymätodistus ja kiepauttaa se notaarin kautta ennen Helsingin reissua. Eipä tässä muuta tekemistä olisikaan ollut tuleville kuukausille! (Niin sitten olisi ne nimiäisetkin..) Kun lisäksi minulla ei ole mitään hajua (ylipäänsä koskaan mutta varsinkaan nyt) milloin on arki ja milloin joku vappu tai juhannus tai sunnuntai tai muu validi syy pitää toimistoja ja kauppoja kiinni, ja jatkuvaa univelkaa ja koko ajan yksi tissitakiainen tississä kiinni, niin helpostihan tämä hoituu. Huh huh. Ei mulla muuta.